Mistä kahden ystäväni käytös johtuu?

Olen tuntenut toisen (sanotaan häntä vaikka Minnaksi) 15 vuotta ja hän on läheisin ystäväni. Toinen (sanotaan vaikka Eeva) on ollut ystäväni yli 5 vuotta.

Minna on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä, sillä poikkeuksella että raha ja ulkoiset asiat ovat hänelle hyvin tärkeitä. Hän oli naimisissa varakkaan miehen kanssa, ja heillä oli kaikki mitä toivoa saattoi, mutta erosi miehestä koska heidän liittonsa ei ollut onnellinen. Avioehdon vuoksi hän ei saanut erotessa mitään. Hän puhuu yllättävän usein tästä, kuinka heillä oli kaikki mitä taloudellisella saralla voi toivoa, mutta sanoo aina perään ettei kaipaa sitä koska liitto oli onneton. Saatuaan perinnön muutama vuosi sitten Minnalle rahasta tuli vielä tärkeämpi, mutta hän on myös todella avokätinen ja antelias, vaikka ajoittain sortuu leveilemään hiukan rahoillaan. Olemme usein keskutelleet siitä, ettei raha määrittele ihmistä, eikä Minna saisi ehkä niin helposti antaa omaisuuden olla määrittävä tekijä, mitä ihmisistä ajattelee.
Muutin puolisoni kanssa muutama v sitten paritaloon pääkaupunkiseudulla. Minna itse asuu pari sataa km Helsingistä. Asuntomme on arvostetulla alueella. Minna sai pakkomielteen inttää esim. tupaantuliaisissamme, että talomme on rivitalo, eikä paritalo. Taloyhtiössämme on kolme paritaloa vierekkäin, pihaa talojen välissä on muutama metri, joten en tajua mistä hän on saanut päähänsä tuon rivitalohomman ja miksi intti sitä. Lisäksi hän sanoi ettei alueella jossa hän asuisi, saisi samalla hinnalla vastaavaaa taloa. Tämä on outo väite, sillä helsingin asuntojen hinnat ovat selvästi korkeammalla kuin muualla suomessa. Minna intti tätä sekä rivitalo asiaa niin pitkään että eräs tuparivieras näytti hänelle mustaa valkoisella kuinka hänen kotikaupungissaan vastaavia taloja sai kymmeniä tuhansia halvemmalla, sekä että meidän talomme on paritalonpuolikas eikä rivari. Minnalle asia oli jotenkin aivan supervaikea ja hän kiukutteli koko tupareiden ajan asiasta (!).
Nyt sitten olimme pääsiäisenä Minnan luona, paikalla oli yhteisiä tuttujamme myös. Minna selitti kovaan ääneen ruokapöydässä, että "he asuvat rivarissa, olisiko neliöitä joku 80" kun hyvin tiesi että meillä on 135 neliötä ja asumme paritalossa. En vaivautunut korjaamaan asiaa, mutten ymmärrä miten hän jaksaa inttää edelleen asiasta. Eihän asia ole mitenkään tärkeä, mutta mistä johtuu tällainen?

Ja toinen ystäväni, Eeva. Eeva on minua 5 vuotta nuorempi, ja ruumiinrakenteeltaan aivan erilainen kuin minä. Hän on minua 10 cm pidempi, ja "rotevampi", painaa myös sen 10-15 kg enemmän. Minun vaatekokoni on S /36, Eevalla M/38. Mutta. Eeva on alkanut verrata meitä ULKOISESTI jatkuvasti toisiimme. Hänen mielestä olemme samankokoisia, painamme samanverran ja meillä on sama vaatekoko. Eeva halusi välttämättä että kokeilen yhtä hänen takkiaan, joka oli minulle aivan liian iso, jo siksikin että olen paljon lyhyempi kuin Eeva. Eeva kauhisteli miten takki voi olla noin kireä päälläni. Olin että haloo, tämähän roikkuu, mutta Eeva sanoi vaan että joo, ei toi sovi sulle kun se on selvästi liian pieni. Sama koskee kaikkia vaatejuttuja, hän yrittää väkisin tunkea päälleen aivan liian pieniä vaatteita, ja minulle taas isoja. Koitan sanoa ettei sillä vaatekoolla ole mitään merkitystä, Eevan painoindeksi on normaali, samoin kuin minulla, ja olemme vaan kropaltamme niin erimallisia että meille menee erivaatekoot! Ei vaan mene jakeluun, ja tämä alkaa olla jo rasittavaa.

Tiedän että nämä kuulostaa aivan typeriltä jutuilta, mutta asiat ovat alkaneet vaivaamaan minua. Minna vertailee jatkuvasti taloudellista asemaansa minuun ja väheksyy omaisuuttani (jota minulla ei edes juurikaan ole, koska en keskity sen keräämiseen) ja Eeva taas väkisin vääntää minusta isompikokoista kuin olenkaan.