Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto
18.04.2017 |
Haluaisin kuulla objektiivisia mielipiteitä yhteenmuuttoon liittyen. Miten on onnistunut muutto miehen kotiin, varsinkin sellaiseen joka jaettu aiemmin exän kanssa? Miehellä myös 2 lasta, joita en juurikaan tunne. Mies toivoisi että ostaisin osan asunnosta häneltä kustannussyistä. Olen melko pienituloinen ja ottanut opiksi omasta erosta jotakin. Klassinen virhe, avoliitto, minä ostin ruokaa ja kaikki kodin tarvikkeet, mies lyhensi autolainaa ja osti enemmän huonekaluja jne. Käytännössä sain lähteä vaatteet kainalossa. En haluaisi enää saman sotkun keskelle, asunnon löytäminen eron hetkellä ei ole helppoa ja muuttaminen on kallista kun joutuu hankkimaan huonekaluja, astioita ym. Voisin hyvin nähdä itseni asumassa uuden miehen kanssa esim vuoden parin kuluttua, ehkä nopeamminkin, mutta meillä ei ole ollut yhteistä taloutta ja millaista on asua käytännössä vieraiden lasten kanssa. Exän kanssa muutin yhteen liian nopeasti aikoinaan vaikka suhde olikin pitkä. Suhteemme ja mies on minulle tosi tärkeitä mutta yhteinen talous edellyttää minusta täyttä luottamusta ja harjoittelua. Ehkä olen epävarma koska exä onnistui minua vedättämään taloudellisesti ja olin liian kiltti. Onko kukaan ostanut mieheltä osaa asunnosta? Entä käytännön asiat, sisustus, kotityöt ym? Vaikka nyt on uusi mies niin mielessä kummittelee exän laiskottelu ja hyväksikäyttö,sillä alkuun sekin vaikutti loppuelämän suhteelta.
Kommentit (10)
Ap taas. Olemme olleet siis etäsuhteessa pääosan suhteesta eikä toisen ns. Arki ole tuttu. Tästä syystä myös lapset jääneet melko vieraiksi. Kuitenkin tulevaisuus mietityttää onko kyse lähinnä rahasta ja onko minuun ihmisenä mielenkiintoa vai jakamaan vain kuluja. Kuitenkin ilman taloudellisia syitä yhteenmuuttoa ei mietittäisi ehkä vielä. Samalla mietityttää olenko liian varovainen vai onko ajatus liian riskialtis kun yhteistä arkea ei ole takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennaista olisi nyt keskustella jokaisen mahdollisen viitekehyksen osalta erikseen siitä, onko kyseessä avoliitto 😈
No itse en muuttaisi. Ystäväni muutti ja on kuulemma ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Mies olisi halunnut, että kaveri ostaa osan talosta. Kaveri ei ostanut, vaan ostaa esimerkiksi ruuat ja pesuaineet koko porukalle.
Kaveri kuitenkin jätti talon ostamatta, koska ei ollut varma, että tuntee olonsa kotoisaksi. Asunto on kuitenkin miehen ja exän ostama, eli ei samalla tavalla oma/yhteinen kuin yhdessä valittu koti tai talo jossa vain mies ja lapset olisivat aiemmin asuneet. Jos tiedätte mitä ajan takaa. Kaveri siis pelkäsi, että tuntee ikuisesti olevansa vain kylässä.
Vierailija kirjoitti:
No itse en muuttaisi. Ystäväni muutti ja on kuulemma ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Mies olisi halunnut, että kaveri ostaa osan talosta. Kaveri ei ostanut, vaan ostaa esimerkiksi ruuat ja pesuaineet koko porukalle.
Kaveri kuitenkin jätti talon ostamatta, koska ei ollut varma, että tuntee olonsa kotoisaksi. Asunto on kuitenkin miehen ja exän ostama, eli ei samalla tavalla oma/yhteinen kuin yhdessä valittu koti tai talo jossa vain mies ja lapset olisivat aiemmin asuneet. Jos tiedätte mitä ajan takaa. Kaveri siis pelkäsi, että tuntee ikuisesti olevansa vain kylässä.
Tuo kylässä olemisen kokemus nimenomaan on yksi asia, joka mietityttää. En kuitenkaan enää rupea juoksevien kulujen maksamiseen miehen maksaessa omaisuuttaan. En myöskään tiedä, paljonko mies antaisi tehdä muutoksia asunnossa. Se ei tyyliltään ole minun tyyliseni eikä erityisen hyväkuntoinen, talo on vanha. Ajatus siitä että omaa pakopaikka ei olisi ahdistaa aika tavalla. Pelkään samojen asioiden toistumista tai jotakin vielä pahempaa kuin exän kanssa. Ja hänen kanssaan voisi sanoa että viimeisistä vuosista jokainen hetkinoli piinaa kotona. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en muuttaisi. Ystäväni muutti ja on kuulemma ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Mies olisi halunnut, että kaveri ostaa osan talosta. Kaveri ei ostanut, vaan ostaa esimerkiksi ruuat ja pesuaineet koko porukalle.
Kaveri kuitenkin jätti talon ostamatta, koska ei ollut varma, että tuntee olonsa kotoisaksi. Asunto on kuitenkin miehen ja exän ostama, eli ei samalla tavalla oma/yhteinen kuin yhdessä valittu koti tai talo jossa vain mies ja lapset olisivat aiemmin asuneet. Jos tiedätte mitä ajan takaa. Kaveri siis pelkäsi, että tuntee ikuisesti olevansa vain kylässä.
Tuo kylässä olemisen kokemus nimenomaan on yksi asia, joka mietityttää. En kuitenkaan enää rupea juoksevien kulujen maksamiseen miehen maksaessa omaisuuttaan. En myöskään tiedä, paljonko mies antaisi tehdä muutoksia asunnossa. Se ei tyyliltään ole minun tyyliseni eikä erityisen hyväkuntoinen, talo on vanha. Ajatus siitä että omaa pakopaikka ei olisi ahdistaa aika tavalla. Pelkään samojen asioiden toistumista tai jotakin vielä pahempaa kuin exän kanssa. Ja hänen kanssaan voisi sanoa että viimeisistä vuosista jokainen hetkinoli piinaa kotona. Ap.
Kaverini on ainakin saanut vaihdella tapetteja ja maalailla. Ovat sopineet yhdessä millaiset uudet pinnat haluavat. Huonekaluista vielä keskustelevat, mutta mies ei ole tyrmännyt kaikkia ideoita.
Jos kuitenkin epäilyttää, niin älä muuta. Tai sano, että ostatte yhteisen talon. Ei yhteenmuuttamisen kanssa tarvitse hoppuilla. Jos mies ei halua odottaa, niin sitten hän ei ole sen arvoinen (ja lisäksi haluaa varmaan enemmän rahat kuin naisen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en muuttaisi. Ystäväni muutti ja on kuulemma ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Mies olisi halunnut, että kaveri ostaa osan talosta. Kaveri ei ostanut, vaan ostaa esimerkiksi ruuat ja pesuaineet koko porukalle.
Kaveri kuitenkin jätti talon ostamatta, koska ei ollut varma, että tuntee olonsa kotoisaksi. Asunto on kuitenkin miehen ja exän ostama, eli ei samalla tavalla oma/yhteinen kuin yhdessä valittu koti tai talo jossa vain mies ja lapset olisivat aiemmin asuneet. Jos tiedätte mitä ajan takaa. Kaveri siis pelkäsi, että tuntee ikuisesti olevansa vain kylässä.
Tuo kylässä olemisen kokemus nimenomaan on yksi asia, joka mietityttää. En kuitenkaan enää rupea juoksevien kulujen maksamiseen miehen maksaessa omaisuuttaan. En myöskään tiedä, paljonko mies antaisi tehdä muutoksia asunnossa. Se ei tyyliltään ole minun tyyliseni eikä erityisen hyväkuntoinen, talo on vanha. Ajatus siitä että omaa pakopaikka ei olisi ahdistaa aika tavalla. Pelkään samojen asioiden toistumista tai jotakin vielä pahempaa kuin exän kanssa. Ja hänen kanssaan voisi sanoa että viimeisistä vuosista jokainen hetkinoli piinaa kotona. Ap.
Kaverini on ainakin saanut vaihdella tapetteja ja maalailla. Ovat sopineet yhdessä millaiset uudet pinnat haluavat. Huonekaluista vielä keskustelevat, mutta mies ei ole tyrmännyt kaikkia ideoita.
Jos kuitenkin epäilyttää, niin älä muuta. Tai sano, että ostatte yhteisen talon. Ei yhteenmuuttamisen kanssa tarvitse hoppuilla. Jos mies ei halua odottaa, niin sitten hän ei ole sen arvoinen (ja lisäksi haluaa varmaan enemmän rahat kuin naisen)
Mies kuulemma haluaa asua vain kyseisessä talossa eikä ostaa yhteistä asuntoa mistään muualta. Tästä tuleekin se fiilis että missä kohtaa minun ajatukset tulivat huomioiduksi.. siis jotta voisin kokea paikan kodiksi en voi hiippailla nurkissa ja olla näkymätön. Toisaalta mies on kyllä halunnut olla yhdessäkin ja jatkaa suhdetta. Ehkä tuntematon pelottaa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä tee sitä. Koskaan ei pidä muuttaa kenenkään kanssa asumaan asuntoon jossa jompikumpi on aiemmin asunut exänsä kanssa. Ei siis koskaan eikä mistään syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä tee sitä. Koskaan ei pidä muuttaa kenenkään kanssa asumaan asuntoon jossa jompikumpi on aiemmin asunut exänsä kanssa. Ei siis koskaan eikä mistään syystä.
Itselläni ei olisi edes ollut halua jäädä asuntoihin joissa asunut exien kanssa. Asunto tosin ollut miehellä jo ennen entistä vaimoa joka muutti sinne mutta ei enää merkityksellistä mielestäni. Sekin vaikuttaisi, jos hän olisi kysynyt mitä toivoisin kokeakseni oloni kotoisaksi. Maalaamisesta ym tuli puhettakin mutta hänen valitsemallaan väreillä kaiketi. En tiedä oliko vitsi vai tosissaan. Minun luokseni ei mahdu, mutta mietin aina vieraidenkin kanssa kuinka viihtyvät, onko kaikki ok jne. Puolisokin viihtyvyys on tosi tärkeää. Toisen luokse aina vaikea muuttaa. Sitä on vieras, jolle raivataan joku hylly. Kotona pitää voida rentoutua, mahtaisiko onnistua... miehen kanssa sinänsä ei siis ole ollut ongelmia mutta tämä Muuttoasia. Ehkä se syvin juttu on, että haluan olla varma että voin luottaa mieheen ja siihen että oikeasti minun olemiseni kiinnostaa.
Minun silmääni otti tuo ettet juurikaan tunne hänen lapsiaan. Voiko olla, että on liian aikaista? Minkä ikäisiä lapset ovat? Onko suhde kuinka tuore? Jos mielessä on loppuelämän suhde, silloin on kyllä aikaa odottaa, jotta esim. lasten kannalta asia tuntuu luontevalta. Kiirehtiminen ei kannata.
Vastasin vain osaan pohdinnoistasi, mutta nuo asiat tulivat mieleeni.