Exän kanssa mahdoton elää ja silti kenenkään kanssa ei ole niin vaivatonta ja hauskaa kuin hänen
Erosin exästä 3 vuotta sitten koska yhteiselo oli aivan mahdotonta. Hän oli ilkeä, kontrolloiva kotityranni joka ei pistänyt rikkaa ristiin kodin eteen. Lisäksi halusimme kotiin liittyvissä asioissa aivan erilaisia juttuja. Elämä oli pelkkää riitaa.
Jäimme kuitenkin lasten takia hyviin väleihin, ja olemme matkustelleet porukalla yhdessä. Se meillä aina sujui. Olimme juuri viikon etelässä, ja kaikki meni kuin tanssi. Lomilla hän on rentoutunut ja eromme jälkeen on kohdellut minua kunnioittavasti. Tuntuu ihanalta olla sellaisen ihmisen seurassa jonka tuntee niin hyvin. Meillä on hauskaa, vitsailemme ja voi olla niin täysin oma itsensä. Olen eron jälkeen deittaillut joitakin miehiä, mutta kukaan ei tunnu niin omalta, kenenkään seurassa en pysty olemaan niin täysin oma itseni. Mietin jopa heikolla hetkellä yhteenpaluuta, vaikka tiedän ettei siitä tulisi mitään. Suhteessa hän sai minut voimaan todella huonosti.
Höh onpa surullinen fiilis. Mitä ajatuksia tämä herätti?
Kommentit (17)
Älä palaa yhteen. Arkenne ei toimi. Joudut taas passaamaan sitä ja siitä tulee kontrolloiva hirviö.
Jos nyt oikein rakastat edelleen, niin pidä se rakastajana. Pressakin oli Pentin kanssa eri asunnoissa. Tämä teillä kerran toimii. Eli juhla toimii, mutta arki ei. Älä mene siis enää arkeen.
Useat aikuiset pitävät suhdetta, joissa ei asuta yhdessä. Se näyttelijäparikin, jotka on Variksessa, jne.
Ihan sama vika Rahikaisella. Hänkään ei löydä parempaa mutta pariksi meistä ei ole koska hän ei opi kunnioittamaan minua.
Etkä ap palaa edes seksisuhteeseen, silloin mies kiristää heti otettaan. Maailmassa on paljon mukavia miehiä, jotka eivät ole komtrollpivia hirviöitä.
Tuo rakastajahomma: avoin suhde, exäsi ei ikinä ole sinulle uskollinen, eli älä lupaa. Ja tehkää ihan kunnon neuvoteltu sopimus. Jompi kumpi saa lopettaa suhteen ilman perusteluita (jos vaikka löytyy se parempi).
Pidä hänet ystävänä vain, niin on parempi kaikille. Se, että tunnet olosi kotoisaksi jne. johtuu vain pitkästä yhteisestä historiastanne. Tietenkään kukaan muu ei tunnu samalla tavalla "omalta" heti alkuun. Suhteen kehittyminen vie oman aikansa. Voit olla yksin loppuikäsi jos tahdot, mutta jos mieluummin haluat jonkun jakamaan elämäsi, niin anna hänelle mahdollisuus. Eksäsi kanssa elämästä ei tule sen somempaa, se on jo kerran koettu ja toimimattomaksi havaittu.
Ei kannata palata yhteen mutta pitää se lähellä?
Mitä vikaa on ystävyydessä? Eikö se ole teille loistava vaihtoehto? Suhde ei toiminut, mutta olette nykyään hyviä ystäviä.
Odota nyt ihan rauhassa, mitä elämä tuo tullessaan. Palaa tähän ketjuun parin, kolmen vuoden päästä. Olet ehkä silloin uudessa tyydyttävässä parisuhteessa ja olette molemmat, sinä ja exäsi, siirtyneet elämässänne teenpäin. Ja tiedät sitten paremmin, miten ystävyys exäsi kanssa voi ja tuliko siitä pitempiaikainen tila.
Läheisriippuvuus ja narsisti. Nämä on ajatukseni jotka heräsi. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja narsisti. Nämä on ajatukseni jotka heräsi. Ei muuta.
Haluaisitko avata tätä vähän tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja narsisti. Nämä on ajatukseni jotka heräsi. Ei muuta.
Haluaisitko avata tätä vähän tarkemmin?
Läheisriippuvainen = ohutnahkainen narsisti
Narsisti = paksunahkainen narsisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja narsisti. Nämä on ajatukseni jotka heräsi. Ei muuta.
Haluaisitko avata tätä vähän tarkemmin?
Läheisriippuvainen = ohutnahkainen narsisti
Narsisti = paksunahkainen narsisti
Juu mutta miten se liittyy siihen että viihtyy exän seurassa?
Tuo rakastajahomma on vaan sellainen, että jos itse on kuitenkin se, joka tykkää enemmän tai se joka kuitenkin elättelee enmmästä, niin silloin se ei ole tasavertainen. Ja siitä pitemmän päälle ahdistuu ja tulee mustasukkaiseksi ym. Eli on tunteita kuitenkin liikaa pelissä.
Jos tunnet pystyväsi siihen, että kumpikin saa silti mennä ja olla vapaasti kuinka tykkää (myös muiden kanssa) niin toimii. Olettavaa on, että tämäntyyppiset miehet ovat muidenkin kanssa.
Otat vain rusinat pullasta.
Mutta vaarana on sekin, kuten huomaatkin jo, että jää siihen exään kiinni ja ei löydä uutta tai ei edes niin kaipaakaan kun on kuitenkin rakastajatar sille exälle. Jos seksi on hyvää, niin vertaa sitä mahdolliseen uuteen ja ajattelee, että ei se kuitenkaan ole niin hyvä kuin tuttu exä.
Siinä on omat hyvät ja omat huonot puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus ja narsisti. Nämä on ajatukseni jotka heräsi. Ei muuta.
Haluaisitko avata tätä vähän tarkemmin?
Mies: ilkeä kotityranni jonka kanssa on vaikea elää. Nyt kun et elä hänen kanssa, hän on mukava ja kunnioittava. Niin. Hän on pelimies joka tekee niin kuin itselle on otollisinta milläkin hetkellä. Annas kun arvaan: hän oli tavatessanne hurmaava, huomaavainen, rakastunut? Mutta "muuttui ajan kuluessa" ts. tuli omaksi itsekseen kun ei enää tarvinnut nähdä vaivaa sinun saalistukseen.
Läheisriippuvuus Tommi Hellstenin määrittelemänä: "Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"
=Sinä. Et tunnoista tätä kuviota itsessäsi etkä miehessäsi.
Ei meillä koskaan oikein seksikään toiminut. Mies ei oikein halunnut minua, mutta ei jostain syystä tuntunut haluavan ketään muutakaan saati erota. Niinpä kituutimme ankeassa liitossa vuodesta toiseen. Reissuilla oli hauskaa kun mies oli rento. Hmmm... Lähinnä taidan kaivata vain tuttua seuraa ja jotain ns turvaa elämään. Ap
Varmaan aika tavallista huonoilla hetkillä kaivata eksää, josta on itse halunnut erota ja erolle on ollut painavat syyt. Ainakin omalla kohdalla näin on käynyt. Hyvinä aikoina on onnellinen, että se kaikki on takana päin. Eksäni kerran ihmetteli ääneen, miksi minä halusin erota. Se oli juuri tällainen tilanne, jossa naurettiin hyvässä hengessä jollekin vanhalle muistolle. Hän ei todellakaan ole ymmärtänyt vieläkään, että minä surkea, itkuinen ja väsynyt ihminen voin silloin parisuhteessa todella huonosti - ja hänellä oli iso osuus siihen. Olen toipunut iloiseksi ja mukavaksi ihmiseksi eron jälkeen. Ehkä teilläkin on jotain tämän tapaista.
Exäsi on ihminen, joka käyttää läheisiä ihmisiä hyväkseen, koska voi. Oma mukavuus menee hänellä kaiken muun edelle. Satunnaisena seurana hauska ja mukava seuramies, jos palaisitte yhteen vanha meno jatkuisi. Mun exä oli samanlainen.