Mies petti, miten pääsen yli? Kauan teillä kestänyt päästä yli pettämisestä?

Jotainhan muualta haki. Naiset luulee, että kun seksiä riittää niin mies ei petä.

3,5 vuotta mennyt enkä ole päässyt yli. Tuskin pääsen koskaan, kyllä sen jo tällä kokemuksella tietää. Joka päivä asia käy mielessä, ei tämä ole terveellistä. Yritän keksiä itselleni ilon aiheita, sellaisia jotka piristävät omaa mieltäni. Käyn yksin shoppailemassa, omissa harrastuksissa, touhuan lasten kanssa. Päivä kerrallaan elän, en osaa enää tehdä suunnitelmia. En esimerkiksi uskalla enää suunnitella, että "viikon päästä teen sitä ja tätä" koska välttämättä  en enää tee, elämä voi hajota sekunnissa pirstaleiksi. Usko huomiseen katosi.

Ole itsellesi armollinen. Sinä et luonut miestäsi tähän maailmaan etkä sinä luonut hänestä pettäjää. Koskaan tämä ei unohdu, älä luule edes niin. Voit vain miettiä pystytkö elämään joka päivä tämän asian kanssa, jos jäät miehesi luo. Jos et pysty elämään asian kanssa niin lähde. Luottamus ei palaudu koskaan mutta toisen ihmisen kanssa voi halutessaan elää vaikka häneen ei luottaisikaan. 

Ei siitä yli pääse. Yrityksistä huolimatta, ero oli paras ratkasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katuuko miehesi asiaa vilpittömästi? Onko hän ottanut tapahtuneesta vastuun vai syytteleekö sinua? Onko hän kertonut, mitä aikoo asialle tehdä?

Katuu ja keroi itse siitä minulle. En tiedä mitä asialle aikoo tehdä :( Olen todella aktiivinen seksin suhteen ja siksi asia vaivaakin paljon. Miten voin antaa enemmän, ettei muut kiinnosta jatkossa? Ymmärtäisin jos olisi ollut puutetta ja ei hellyyttä. AP

Sillä miten paljon itsestään antaa: seksiä tai hellyyttä tms, ei ole mitään merkitystä. Pettäminen lähtee aina pettäjän omista ongelmista ei petetyn. Oli meilläkin seksiä, rakkautta, hellyyttä. Luulin, että kaikkea. Tuli täysin puuntakaa siihen omaan täydelliseen idylliini.

En ylitse päässyt, enkä tule pääsemään. Olen katkera kaikesta mitä se mukanaan elämääni toi. Tällä tiedolla, olisin lähtenyt, tätä tietoa ei ollut aikoinaan käytettävissäni. Minä rakastin ja luulin, että se oli täysin molemmin puolista: "me vastaan maailma"-kind of thing. Monet tuntuvat tuudittautuvan siihen, että tätä tapahtuu vain muille, ei itselle.

Vierailija kirjoitti:

3,5 vuotta mennyt enkä ole päässyt yli. Tuskin pääsen koskaan, kyllä sen jo tällä kokemuksella tietää. Joka päivä asia käy mielessä, ei tämä ole terveellistä. Yritän keksiä itselleni ilon aiheita, sellaisia jotka piristävät omaa mieltäni. Käyn yksin shoppailemassa, omissa harrastuksissa, touhuan lasten kanssa. Päivä kerrallaan elän, en osaa enää tehdä suunnitelmia. En esimerkiksi uskalla enää suunnitella, että "viikon päästä teen sitä ja tätä" koska välttämättä  en enää tee, elämä voi hajota sekunnissa pirstaleiksi. Usko huomiseen katosi.

Ole itsellesi armollinen. Sinä et luonut miestäsi tähän maailmaan etkä sinä luonut hänestä pettäjää. Koskaan tämä ei unohdu, älä luule edes niin. Voit vain miettiä pystytkö elämään joka päivä tämän asian kanssa, jos jäät miehesi luo. Jos et pysty elämään asian kanssa niin lähde. Luottamus ei palaudu koskaan mutta toisen ihmisen kanssa voi halutessaan elää vaikka häneen ei luottaisikaan. 

Just näin! Tulevaisuutta en osaa enää suunnitella. Tunteista puhumisesta on tullut todella vaikeaa. Komppaan tätä kirjoitusta 100% . Pelkään mitkä jäljet tää sykleinä mut valtaava ilottomuuteni jättää lapsiin, vaikka parhaani teen että olisin paras mahdollinen Äiti. Kauheeta mutta mulla ei oikein ole edes unelmia enää. Ainoastaan et näen lasten menestyvän elämässä. Ite kellun päivästä toiseen.

t. Kommentoija nro 16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3,5 vuotta mennyt enkä ole päässyt yli. Tuskin pääsen koskaan, kyllä sen jo tällä kokemuksella tietää. Joka päivä asia käy mielessä, ei tämä ole terveellistä. Yritän keksiä itselleni ilon aiheita, sellaisia jotka piristävät omaa mieltäni. Käyn yksin shoppailemassa, omissa harrastuksissa, touhuan lasten kanssa. Päivä kerrallaan elän, en osaa enää tehdä suunnitelmia. En esimerkiksi uskalla enää suunnitella, että "viikon päästä teen sitä ja tätä" koska välttämättä  en enää tee, elämä voi hajota sekunnissa pirstaleiksi. Usko huomiseen katosi.

Ole itsellesi armollinen. Sinä et luonut miestäsi tähän maailmaan etkä sinä luonut hänestä pettäjää. Koskaan tämä ei unohdu, älä luule edes niin. Voit vain miettiä pystytkö elämään joka päivä tämän asian kanssa, jos jäät miehesi luo. Jos et pysty elämään asian kanssa niin lähde. Luottamus ei palaudu koskaan mutta toisen ihmisen kanssa voi halutessaan elää vaikka häneen ei luottaisikaan. 

Just näin! Tulevaisuutta en osaa enää suunnitella. Tunteista puhumisesta on tullut todella vaikeaa. Komppaan tätä kirjoitusta 100% . Pelkään mitkä jäljet tää sykleinä mut valtaava ilottomuuteni jättää lapsiin, vaikka parhaani teen että olisin paras mahdollinen Äiti. Kauheeta mutta mulla ei oikein ole edes unelmia enää. Ainoastaan et näen lasten menestyvän elämässä. Ite kellun päivästä toiseen.

t. Kommentoija nro 16.

Juurikin näin. Tuntuu että olen, mutta en elä. Tunnit kuluvat, päivät kuluvat, mutta elämästä on kadonnut kaikki tunteiden ääripäät. Ei riemuiloa, ei suurta surua, kaikkeen on jotenkin turtunut. Mikään ei tunnu miltään.

En kaipaa uutta parisuhdetta kenenkään miehen kanssa. En usko että pystyisin enää aidosti luottamaan kehenkään, joten luulen että olisin huono avovaimo/vaimo uudelle miehelle. Surullista, että tämä kaikki vaikuttaa myös vaikka joskus olisi mahdollisuus elää oikeasti kunnollisen miehen kanssa. Jos eroamme joskus niin elän sitten sinkkuna, keskityn lapsiin ja mahdollisesti joskus syntyviin lapsenlapsiin. Silloin olen oman elämäni herra eikä kukaan satuta tai käytä hyväksi minua.

t. 22

Kommentoija 22, ihan samalla tavalla mietin. Olisipa kiva pistää meiliä sulle jos jotenkin saisin jonku osoitteen. Vertaistukea tjtn. T. 16

Paljon pohtimisen arvoisia kommentteja. Itsellä isoinpana mielessä kokoajan se, että mitä haki lisää tällä pettämisellä? Miksi teki niin? Hän ei ole antanut vastausta siihen. Sanoo vaan ettei tiedä. AP

Nyt tapahtui seuraavaa. Mies oli "kaverillaan" muttei vastannut viestiin tai puheluun. Pitäisikö jo antaa olla? AP

Vierailija kirjoitti:

Nyt tapahtui seuraavaa. Mies oli "kaverillaan" muttei vastannut viestiin tai puheluun. Pitäisikö jo antaa olla? AP

Itse jäin pettämisen jälkeen, mutta odotan vain syytä erota. En luota, en arvosta enkä kunnioita.

Jos tekisi noin kuten sun miehes, se olisi mulle syy erota.

Ota selvää onko hän kaverillaan. Tiedätkö kaverin nimen/ numeron? Soita ja pyydä että antaa puhelimen miehellesi, kun et saa häntä kiinni ja olisi vähän asiaa.

Meillä 2-vuotta pettämisestä. Kyllä sitä on käynyt syvissä vesissä. Laihduinkin aika paljon, kun murehdin niin paljon. Olen kiltti ihminen ja kohtelin miestäni aina kunnioittavasti.

Järjetöntä miten voi tuntea miestä kohtaan vihaa. Olen häntä nyt 2-vuoden aikana lyönyt ja haukkunut. Sanoin, että lähde. Hän ei halua erota. Nyt taas tällainen tasanainen aika. Ihan normaalia perhe-elämää. Lasten aikana en ole koskaan edes ääntäni korottanut. Uskon että otan eron kun lapset aikuisia. Nyt teinejä jo. Tuskin pystyn koskaan unohtamaan.

Sain kuulla juttuja mieheni touhuista yhteiseltä kaverilta enkä oikein uskonut. Kun otin tämän puheeksi mieheni kanssa, hän tunnustikin jotain ihan muuta. Olimme olleet pari kuukautta etäsuhteessa ja mies oli alkanut pitää mua itsestäänselvyytenä.

Mulla oli tämän jälkeen viikon ajan aivan hirveä raskas olo, pahoinvointia ja unettomuutta, en osannut ajatella mitään muuta. Emme edes puhuneet erosta, olin vaan omassa kuplassani täynnä inhoa ja pettymystä. Kaksi vuotta myöhemmin muistan ajatelleeni, että tapahtunut on takanapäin eikä enää vaivaa. Nyt tuosta kaikesta on aikaa kymmenisen vuotta ja olemme edelleen yhdessä.

Tiedoksi monille, ettei se pettäminen kuittaudu ja pyyhkiydy mielestä pois heti eroamalla. Itse erosin sen siliän tien, mutta asiat vaivaavat joskus mieltä vielä. Valehtelu oli pahinta, hävettää miten saatoin olla niin sinisilmäinen. Intuitioni oli täysin oikeassa, mutta hän sai aina vakuutettua minut ällöttävillä valheillaan. Kuulemma olin hänen ainoa naisensa, ketä on koskaan oikeasti rakastanut ja tulee aina rakastamaan. Suhteessammehan oli kaikki hyvin, väliimme ei koskaan voisi tulla ketään toista, miten saatoin edes epäillä häntä? Pyysin monta kertaa anteeksi"vainoharhaisuuttani".

En voi käsittää miksi jotkut miehet haluavat tahallaan pitkittää tilannetta ja "koukuttaa" molempia rakastamaan samaan aikaan. Jos piti pettää, niin olisi hemmetti lähtenyt samalla.

Kohta kolme vuotta siitä kun mies jäi kiinni pettämisestä. Vieläkin on päiviä jolloin vihan tunteet nousee pintaan. Mies on alkanut vähätteleemään tapahtunutta eikä tykkää että siitä puhutaan enään. Mun tuskaa tämä vaan lisää. Joskus mietin että olis ollut parempi erota eikä jäädä tähän suhteeseen. Tuntuu hölmöltä erota näin pitkän ajan jälkeenkään. Avoin keskustelu on ainut keino selvitä eteen päin mutta meillä mies ei haluaisi kaivella vanhoja. Luottamuksen palauttaminen ei ole helppoa ja voi viedä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en enää jatkaisi suhdetta pettämisen jälkeen. Yritin kerran, enkä pystynyt siihen. Joku muu ehkä pystyy.

Haluaisin jatkaa suhdetta, mutta luottamus on tietysti mennyt ainakin hetkeksi(ikuisesti?). Miksi et itse yrittäisi enää? AP

Mikään ei enää palaa entiselleen, sillä sitä suhdetta ei enää ole, jonka pettäjä on särkenyt.

Ja jos haluaa jatkaa suhteessa, se on rakennettava uudestaan ja usein se on paljon vaikeampi, kun luottamus on mennyt.

Monet pystyvät antamaan kyllä anteeksi, mutta ei rakentamaan luottamusta ja arvostusta uudestaan, johon onnellinen ja tasapainoinen suhde perustuu. Näin on kaikissa ihmissuhteissa, eikä ainoastaan parisuhteessa. Se arpi näkyy ikuisesti, ei se mihinkään katoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta siinä meni, ja siihen sisältyi se että mies muutti elämästään aivan kaiken ja omasta tahdostaan. Ennen olin rento ja annoin hänen mennä ja tulla, mutta pettämisen jälkeen musta tuli kyttääjä. Hän antoi salasanansa puhelimeensa ja tietokoneensa ja suostui mun mitä omituisempiin pyyntöihin, esim otti itsestään kuvan missä tahansa oli heti kun pyysin jne. Katkaisi välinsä kaikkiin niihin, jotka olivat yhteydessä tähän toiseen naiseen.

Jätin siis mieheni salasuhteen paljastuttua, mutta hän halusi jatkaa kanssani ja pysyä perheensä kanssa ja tosiaan oma-aloitteisesti muutti elämänsä. Se oli ehkä tärkeintä luottamuksen rakentamisen kannalta. Nykyään en enää pelkää pettämistä, mutta enää en ole naiivi. Olen valmiiksi tehnyt suunnitelman mitä teen, jos mies taas pettäisi ja ero tulisi ja käsitellyt asiaa niin pitkälle päässäni, kuin vaan olen kyennyt. Nyt tiedän, että kestän sen. Mutta anteeksi en enää toista kertaa antaisi.

Minullakin sama juttu.Mies jäi kiinni tuttavaperheen naisen kanssa olleesta suhteesta(nainen soitti minulle) ei halunnut enään jatkaa suhdetta mieheeni.Miehelläni oli ollut jo aikaisemmin yksi n.s yhden illan kännisekoilu josta jäi kiinni.

Sen yhden kerran annoin anteeksi,mutta tätä toista kertaa en.Olemme eronneet jo muutamia vuosia sitten,mies kun ei halunnut mennä mihinkään pariterapiaan,kertakäynti riitti ja ilmeisesti osittain oli jo itse myös päätöksen tehnyt,pettämisellä vain oikeutti eron.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään voisi jatkaa pettämisen jälkeen ja mieheni tietää sen. Eli jos pettää niin on sitten paras olla valmis myös eroamaan.

En voi sietää ajatusta, että mies yhtyisi toiseen naiseen ja tulisi kotiin syömään päivällistä.

Mutta mieheni onkin uskova ja pelkää jumalansa vihaa, mikäli hän pettäisi minua. Jotain hyötyä uskonnostakin voi olla, sanon näin ateistina.

Mutta uskonnothan sallii moniavioisuuden miehelle.

Jossakin maassa miehellä voi olla useita vaimoja joihin yhtyy.

Nainen, miksi käyttäydyt kuin kynnysmatto? Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa pettäjän vaimona? Miksi haluaisit lapsillesi petturi-isän? Kunnioita itseäsi ja lapsiasi ja eroa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, miksi käyttäydyt kuin kynnysmatto? Miksi ihmeessä haluaisit jatkaa pettäjän vaimona? Miksi haluaisit lapsillesi petturi-isän? Kunnioita itseäsi ja lapsiasi ja eroa.

Hyvä kysymys. Kunnioituksen ja arvostuksen puutteestahan pettäminen kertoo. Ja siitä että puoliso on itsestään selvyys joka hoitaa arjen taustalla sillä aikaa kun toinen keskittyy sivusuhteeseensa. Siinä sitä roolimallia lapsille.