Missä vaiheessa keskenkasvuinen kiukuttelu loppuu

Teinin kanssa elo on oikeastaan tuolta 11-12v asti ollut jatkuvaa kiukuttelua. Milloin mistäkin, kotona on vääränlaista, huone on typerä, hän joutuu tekemään liikaa kotitöitä, pikkusisarukset ovat ärsyttäviä, saa liian vähän rahaa, vaatetta, elektroniikkaa jne... ihan normaalia teinivääntöä. On paljon hyviäkin hetkiä, en sitä sano, mutta jotenkin se ihan typerä jankkaaminen täysin epäolennaisista asioista aina nousee pintaan. Mikään näistä asioista joista hän kiukuttelee ei ole oikeasti aiheesta, tai siis, voihan huone olla typerä, mutta ei meillä muutakaan huonetta hänelle ole (pointti ei siis ole, että se pitäisi sisustaa eri tavalla, se on vaan tyhmä). Ja eiköhän jokainen teini halua uutta ja hienompaa, hänellä nyt on ihan uudet ja modernit vaatteet ja puhelimet jne (ei mitään halppista, mutta ei kaikki kallistakaan). Olemme ihan tavallinen keskituloinen perhe ja menoja tietysti priorisoidaan miten pystytään. Pikkusisaruksistakaan nyt ei pääse eroon, piti tai ei. Ja kotihommia pitää tehdä, ei häneltä vaadita sen enempää kuin kavereiltaankaan (tyyliin tiskarin tyhjennystä, oman huoneen siivoamista ja omien pyykkien pesemistä ja koiran ulkoilutusta, ja nämäkin jakaantuvat niin että hyvä jos kerran viikossa osuu vaikka tiskari tai koiravuoro).

Tyttö on nyt jo syksyllä 18v ja sama vaan jatkuu. Ymmärrän, että yläasteikäiset ovat tuollaisia, mutta melkein aikuinenkin vielä? Yritän muistella ja peilata omaan nuoruuteeni, mutta ehkä se on väärä vertailukohta. Oli itselläkin siinä 13-15v aika hankalaa vanhempien "tyhmyyden" kanssa, mutta lukioon mennessä olin jo hyvinkin vastuullinen ja tein kaikenlaista kotona mielelläni ja omasta aloitteesta.