Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa keskenkasvuinen kiukuttelu loppuu
14.04.2017 |
Teinin kanssa elo on oikeastaan tuolta 11-12v asti ollut jatkuvaa kiukuttelua. Milloin mistäkin, kotona on vääränlaista, huone on typerä, hän joutuu tekemään liikaa kotitöitä, pikkusisarukset ovat ärsyttäviä, saa liian vähän rahaa, vaatetta, elektroniikkaa jne... ihan normaalia teinivääntöä. On paljon hyviäkin hetkiä, en sitä sano, mutta jotenkin se ihan typerä jankkaaminen täysin epäolennaisista asioista aina nousee pintaan. Mikään näistä asioista joista hän kiukuttelee ei ole oikeasti aiheesta, tai siis, voihan huone olla typerä, mutta ei meillä muutakaan huonetta hänelle ole (pointti ei siis ole, että se pitäisi sisustaa eri tavalla, se on vaan tyhmä). Ja eiköhän jokainen teini halua uutta ja hienompaa, hänellä nyt on ihan uudet ja modernit vaatteet ja puhelimet jne (ei mitään halppista, mutta ei kaikki kallistakaan). Olemme ihan tavallinen keskituloinen perhe ja menoja tietysti priorisoidaan miten pystytään. Pikkusisaruksistakaan nyt ei pääse eroon, piti tai ei. Ja kotihommia pitää tehdä, ei häneltä vaadita sen enempää kuin kavereiltaankaan (tyyliin tiskarin tyhjennystä, oman huoneen siivoamista ja omien pyykkien pesemistä ja koiran ulkoilutusta, ja nämäkin jakaantuvat niin että hyvä jos kerran viikossa osuu vaikka tiskari tai koiravuoro).
Tyttö on nyt jo syksyllä 18v ja sama vaan jatkuu. Ymmärrän, että yläasteikäiset ovat tuollaisia, mutta melkein aikuinenkin vielä? Yritän muistella ja peilata omaan nuoruuteeni, mutta ehkä se on väärä vertailukohta. Oli itselläkin siinä 13-15v aika hankalaa vanhempien "tyhmyyden" kanssa, mutta lukioon mennessä olin jo hyvinkin vastuullinen ja tein kaikenlaista kotona mielelläni ja omasta aloitteesta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Hmm, riippuu niin tyypistä. Oma vanhempi lapseni oli jo 16v hyvinkin asiallinen, nuorempi joka on nyt 19v on edelleen vaativa ja hankalahko. Muuttaa omilleen kesällä ja täytyy sanoa, että huokaisen kyllä helpotuksesta.
Nokun minustakin välillä tuntuu, että tämän pikkusisko, joka on nyt 15v on useimmiten paljon kypsempi ja osaa keskustella toiveistaan ja tarpeistaan vinkumatta. Nuorimmainen on vielä alakoulussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta viisikymppinen eksäni saa vieläkin itkupotkuraivareita. Onneksi sekin muutti omilleen...
Tuon ikäiselle voi jo sanoa, että lähestyvä aikuisuus tekee sen, että hänen tulee oppia huolehtimaan itsestään. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että 18v saisi enää käyttörahaa vanhemmiltaan tai ylipäätään asuakaan kotona. Juu, useimmiten kotona asutaan lukion/amiksen loppuun, mutta se edellyttää kyllä jo aikuiselta sitten ihan kohteliasta fiksua käytöstä ja osallistumista kodin töihin.
Jos tämä ei käy, niin etsii sitten vaikka töitä ja lähtee kokeilemaan onko se niin herkkua olla omillaan. Siinä kohtaa ne viimeistään yleensä tajuavat.
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Tosirakastajat tekevät kyllä tyttöjä, mutta joo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Alfat tekevät poikia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Tosirakastajat tekevät kyllä tyttöjä, mutta joo..
Tosirakastajat ovatkin lässynlää häntäheikkejä. Tarkoitan oikeita alfoja, jotka eivät edes esitä olevansa mitään rakastajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut nyt vaan ovat perusluonteeltaan tuollaisia. Aina pitää jostain narista. Monesti se liittyy siihen, ettei ehkä osaa kauhean rakentavasti ilmaista itseään ja sitten se menee kiukutteluksi.
Oman kokemuksen mukaan kyllä nimenomaan ne pahimmat ajat on olleet 7-9 luokilla, ehkä lukion ekalla vielä. Mutta siinä 17v yleensä nuoret alkavat olla ihan mukavia jo, ellei ole jotain muuta murhetta, mistä tulee masennusta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Alfat tekevät poikia?
Kyllä! Se on ainoa merkki josta oikean alfan tuntee. Feikkejä kaikki muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa a, muistan omista teini ajoista että ärsytti suunnattomasti tehdä kotona mitään, koska oli tarkka aikataulu milloin pitää siivota jne. Äiti aina sanoi että kun muutan yksin sitten vasta vaikeaa on kun kaikki pitää tehdä yksin, mutta ei ymmärtänyt että yksin voin tehdä ne asiat silloin kun minulle sopii. Siivoan ihan mieluusti ja teen ruokaa silloin kun haluan, en silloin kun joku muu käskee.
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, muistan omista teini ajoista että ärsytti suunnattomasti tehdä kotona mitään, koska oli tarkka aikataulu milloin pitää siivota jne. Äiti aina sanoi että kun muutan yksin sitten vasta vaikeaa on kun kaikki pitää tehdä yksin, mutta ei ymmärtänyt että yksin voin tehdä ne asiat silloin kun minulle sopii. Siivoan ihan mieluusti ja teen ruokaa silloin kun haluan, en silloin kun joku muu käskee.
Niin, perheessä tosiaan pitää perheen ehdoilla elää, ja laittaa esim ruokaa silloin kun useimmilla on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että tyttö. Huh huh. Itse ei olisi tullut mieleenkään lisääntyä kuin alfojen kanssa, jotka tekevät poikia. Sääliksi käy teitä, jotka joudutte teinityttöjä kasvattamaan.
Olet kylläkin ilmiselvästi mies, joten aika vaikea sinun on lisääntyä alfojen kanssa. Lainsäädäntö tulee tietysti pikkuhiljaa perässä ja ehkä jonain päivänä lääketiedekin...
Itse taisin olla aika hirveä vanhemmilleni ihan siihen asti, että kotoa muutin (20v). Vaikka pahin uhma haihtuikin varmaan joku 16vuotiaana, jäi sellainen ärtymys heidän tapojaan jne kohtaan. Halusi olla niin itsenäinen ja riippumaton, eikä vielä pystynyt, niin sitten itse purin sitä ärtymystä kyllä kotona ihan huolella.
Onneksi äiti jaksoi ymmärtää, eikä lähtenyt mukaan. Jämäkästi jaksoi selittää, miksi ei tullut enempää rahaa (tai mikä nyt olikaan kiukun aihe) ja pysyi aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäiselle voi jo sanoa, että lähestyvä aikuisuus tekee sen, että hänen tulee oppia huolehtimaan itsestään. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että 18v saisi enää käyttörahaa vanhemmiltaan tai ylipäätään asuakaan kotona. Juu, useimmiten kotona asutaan lukion/amiksen loppuun, mutta se edellyttää kyllä jo aikuiselta sitten ihan kohteliasta fiksua käytöstä ja osallistumista kodin töihin.
Jos tämä ei käy, niin etsii sitten vaikka töitä ja lähtee kokeilemaan onko se niin herkkua olla omillaan. Siinä kohtaa ne viimeistään yleensä tajuavat.
Tämä! Useimmat vanhemmat varmasti ihan mielellään elättävät opiskelijan vielä, mutta ei sitä pidä minään itsestäänselvyytenä ottaa ja ainakaan olla puremassa ruokkivaa kättä. Täysi-ikäistyessä tulee oikeuksien lisäksi kasa velvollisuuksia ja sen kakaramaisen kiukuttelun vaan pitää loppua.
Tosin uskon kyllä ap, että sinunkin tyttäresi tämän tajuaa, kun vaan rauhassa keskustelette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, muistan omista teini ajoista että ärsytti suunnattomasti tehdä kotona mitään, koska oli tarkka aikataulu milloin pitää siivota jne. Äiti aina sanoi että kun muutan yksin sitten vasta vaikeaa on kun kaikki pitää tehdä yksin, mutta ei ymmärtänyt että yksin voin tehdä ne asiat silloin kun minulle sopii. Siivoan ihan mieluusti ja teen ruokaa silloin kun haluan, en silloin kun joku muu käskee.
Niin, perheessä tosiaan pitää perheen ehdoilla elää, ja laittaa esim ruokaa silloin kun useimmilla on nälkä.
En usko että sillä olisi mitään merkitystä siivoanko tänään vai huomenna, jos tänään minulla olisi esim harrastus ja huomenna ei mitään. Mutta jos käsketään siivota tänään, niin tänään oli siivottava.
Varmaan enimmäkseen teiniä harmittaa, että tavallaan on jo irtautunut vanhemmistaan, mutta samalla riippuvainen. Muistan oman teinini, joka muuttui kuin eri ihmiseksi, kun pääsi osa-aikatyöhön 16-vuotiaana. Kun sai vapauden hankkia mitä halusi ja toisaalta tajusi sen, että hankintojen eteen tehdään töitä, muuttui ystävälliseksi ja kunnioittavaksi. Se riippuvaisuus toisista on joillekin kova paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa a, muistan omista teini ajoista että ärsytti suunnattomasti tehdä kotona mitään, koska oli tarkka aikataulu milloin pitää siivota jne. Äiti aina sanoi että kun muutan yksin sitten vasta vaikeaa on kun kaikki pitää tehdä yksin, mutta ei ymmärtänyt että yksin voin tehdä ne asiat silloin kun minulle sopii. Siivoan ihan mieluusti ja teen ruokaa silloin kun haluan, en silloin kun joku muu käskee.
Niin, perheessä tosiaan pitää perheen ehdoilla elää, ja laittaa esim ruokaa silloin kun useimmilla on nälkä.
En usko että sillä olisi mitään merkitystä siivoanko tänään vai huomenna, jos tänään minulla olisi esim harrastus ja huomenna ei mitään. Mutta jos käsketään siivota tänään, niin tänään oli siivottava.
Mmm, varmaan tapauskohtaista. Joskus on siivottava tiettyyn aikaan, jos nyt vaikka on tulossa vieraita tai jotain. Joskus taas ei tosiaan kovin olennaista ole imuroiko torstaina vai perjantaina. Toisaalta on kypsää pyydellä jatkuvasti, että koska voit tai viitsit, siksi vanhemman voi olla helppo vaan todeta, että tehdään nyt.
Jaa-a.. reilu 50v mieheni kiukuttelee välillä kun kakara.
17 on myös tavallaan hankala välivuosi, ei vielä ole aikuinen ja juuri vaikka työn saaminen esim viikonlopuiksi on hyvin hankalaa. Toisaalta ei ole enää lapsikaan eikä pidä tulla kohdelluksi lapsena. Sitten taas 18 avaa paljon uusia mahdollisuuksia löytää jotain työtä, jolla vähän rahoittaa elämäänsä, eikä ole niin kiinni ja riippuvainen sitten.
Hmm, riippuu niin tyypistä. Oma vanhempi lapseni oli jo 16v hyvinkin asiallinen, nuorempi joka on nyt 19v on edelleen vaativa ja hankalahko. Muuttaa omilleen kesällä ja täytyy sanoa, että huokaisen kyllä helpotuksesta.