Lue keskustelun säännöt.
Te jotka koette että teillä on sielunkumppani ystävänä
12.04.2017 |
Tunnistitteko aikoinaan heti ensi näkemältä että hänessä on jotain erityistä vai tuliko tämä tunne myöhemmin? Tunsiko hän samoin? Miten ystävystyminen tapahtui? Onko tunteenne häntä kohtaan erilaiset kuin muita ystäviä kohtaan? Mitä tarkalleen ottaen tunnette? Miten muuten ystävyyssuhteenne eroaa muista ystävyyssuhteistanne?
Kommentit (30)
Yksi tyttö tuli samalle luokalle yläasteella. Kerran sitten juttelimme kahdestaan ja tuntui siltä, kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Parikymppisinä elämäntilanteet vei meidät eri suuntiin ja yhteydenpito katkesi muutamaksi vuodeksi. Sitten, kun tapasimme, niin juttu tuntui jatkuvan kuin olisimme olleet yhteydessä edellisenä päivänä.
Toiseen tutustuin, kun meidän lapset oli samassa kerhossa ja näimme niissä merkeissä. Emme olleet jutelleet tervehtimistä enempää, mutta jostain syystä minulla oli tunne, että hän voisi olla tuon äsken kertomani ystävän työkaveri. Kerran sitten kysyin asiasta ja selvisi, että hän oli samalla alalla ja tiesi kaverini vaikkei samassa työpaikassa ollutkaan. Hänenkin kanssa oli hirveän helppo jutella ja olla.
Kolmas tapaus on oma mies. Myös hänen kanssaan tuntui tuota kemiaa, siis sitä, mistä palstamiehet jaksavat vääntää vitsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Tämä siis nro 21:lle.
Vierailija kirjoitti:
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Vierailija kirjoitti:
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Puolisoni on paras ystäväni ja kumppanini mutta ei sielunkumppanini. Eikä ole tarviskaan, suhteemme on hyvä näinkin. Sielunkumppanuus on niin harvinaista etten jäänyt sellaista odottamaan tai etsimään 24v sitten. Parisuhteemme on oikein hyvä, olen hyvä vaimo monella tapaa. Eri ihmisiin suhtautuu eritavoin.
Emme odota puolisoittemme kuolemaa, mistä sellaisen käsityksen sait?? Kirjoitin että JOS JÄÄMME YKSIN joskus en tiedä ketään kenen kanssa mieluummin viettäisin viimeiset vuoteni.
Vierailija kirjoitti:
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Kun on ruma sielustaan, näkee asiat rumana. Minulla on se onni ja siunaus, että minulla on ihana mies myös, tämän sielunkumppani-ystävän lisäksi. Eipä häntä ole ystävyytemme häirinnyt, tosin ei hän olisi mieheni, jos häiritsisi :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seliseli. Kerropa tuo viimeinen virkkeesi puolisollesi. Just näin, et kehtaa! On niin mukava vaalia hiljaa mielessään tällaista pientä salaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Puolisoni on paras ystäväni ja kumppanini mutta ei sielunkumppanini. Eikä ole tarviskaan, suhteemme on hyvä näinkin. Sielunkumppanuus on niin harvinaista etten jäänyt sellaista odottamaan tai etsimään 24v sitten. Parisuhteemme on oikein hyvä, olen hyvä vaimo monella tapaa. Eri ihmisiin suhtautuu eritavoin.
Emme odota puolisoittemme kuolemaa, mistä sellaisen käsityksen sait?? Kirjoitin että JOS JÄÄMME YKSIN joskus en tiedä ketään kenen kanssa mieluummin viettäisin viimeiset vuoteni.
En mahda sille mitään että joku alkaa pitää minua sielunkumppaninaan ja on muutenkin huuhaahan hurahtanut. Itse en vain usko koko juttuun enkä lähde siihen mukaan vaan yritän ohjailla keskustelua täysijärkisiin asioihin. Joillakin vain mielikuvitus lentää enemmän kun muilla, ei siinä sen kummempaa.
t. no 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seliseli. Kerropa tuo viimeinen virkkeesi puolisollesi. Just näin, et kehtaa! On niin mukava vaalia hiljaa mielessään tällaista pientä salaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette väärin puolisoitanne kohtaan. En usko, että kovin moni olisi ilahtunut puolisonsa vastakkaista sukupuolta olevan "sielunkumppaniystävästä". Leikkisi puolisonsa kanssa kotia ruuhkavuosien raadollisuudessa odottaen puolisonsa kuolemaa, jotta pääsisi vanhana miellyttävään seesteiseen suhteeseen monivuotisen sielunkumppaninsa kanssa. Tosi "kaunista ja rehellistä".
Puolisoni on paras ystäväni ja kumppanini mutta ei sielunkumppanini. Eikä ole tarviskaan, suhteemme on hyvä näinkin. Sielunkumppanuus on niin harvinaista etten jäänyt sellaista odottamaan tai etsimään 24v sitten. Parisuhteemme on oikein hyvä, olen hyvä vaimo monella tapaa. Eri ihmisiin suhtautuu eritavoin.
Emme odota puolisoittemme kuolemaa, mistä sellaisen käsityksen sait?? Kirjoitin että JOS JÄÄMME YKSIN joskus en tiedä ketään kenen kanssa mieluummin viettäisin viimeiset vuoteni.
Mies tietää ystävyydestäni eikä se ole hänelle mikään ongelma.
Ja toisaalta - se mitä tapahtuu toisen kuoleman jälkeen ei kuulu kuolleelle mitenkään. En minäkään tenttaa mieheltäni mitä hän aikoo tehdä jos minä lähden ensin, olen vain onnellinen jos löytää jonkun. Mua ei tarvitse jäädä suremaan eikä palvomaan! Itsestään selvää että elossa oleva jatka elämäänsä! Voin hyvin kuvitella että kumppani löytyisi ystävä- tai tuttavapiiristämme
Vierailija kirjoitti:
Hetihän se selvis jutellessa, että ollaan sielunkumppaneita kummallekin. Muutama vuosi myöhemmin mentiin naimisiin keskenämme.
Tätä on nyt sitten kestänyt 24v. En pois vaihda. <3
Minulla myös se sielunkumppani on puolisona. Paras ystäväni ja läheisin ihmiseni. Se, joka meni ihon alle ja jonka kanssa tunnemme olevamme yhtä.
28 vuotta yhdessä
Yhteen naispuoliseen ystävääni tutustuin laivamatkalla Saksasta Suomeen v 94. Molemmat tuntevat samoin, olemme kuin sisarukset välimatkasta huolimatta - hän on aina asunut ulkomailla. Nyt kun on facet yms yhteydenpito on tosi helppoa.
Miespuoliseen sielunkumppaniini tutustuin ja rakastuin v 86. Välillä oli 16v ilman yhteydenpitoa mutta kun tapasimme uudelleen 8v sitten vuodet hävisivät sillä silmänräpäyksellä. Hän vain on mun puolikkaani siitä huolimatta että molemmat olemme perheellisiä tahoillamme. Mutta tiedän että jos jäisimme yksin vanhoilla päivillämme olisimme yhdessä loppuun saakka. Ystävinä tai enemmänkin