Odotan liikaa miehen kosintaa ja pelkään että sen takia menetän miehen kun hätäilen. Puhukaa mulle lisää järkeä, vinkkejä miten jaksan odottaa kosintaa.

Vai olenko jo menetty tapaus? Olen yrittänyt olla puhumatta asiasta miehelle ja etten painosta asiasta.

Jäitä hattuun tai mies ahdistuu ja jättää sut.

Mikään ei ole niin ärsyttävää jos toinen jankkaa ja vihjailee koko ajan.

Miksi kuvittelet, että mies haluaisi kanssasi naimisiin?

Meneekö joku oikeasti kihloihin tai naimisiin sormuksen takia? Ei helvetti.

Ei muutaku Pullat uuniin nyt ja donitsi sormeen heti!- t-paitaa tilaamaan =D voi ziiisus.

Sulle mulla ei välttis ole neuvoa, mutta sun miehelle kyllä..

Vierailija kirjoitti:

Jäitä hattuun tai mies ahdistuu ja jättää sut.

Tiedän tämän, siksi kaipaan vinkkejä miten hillitä itseäni!

Ap

Sinisilmäistä haaveilua. Kohta on häälehdet ostettuna kun ihan vaan haaveillaan millaisen puvun haluaa, katsellaan sormuksia ja puhutaan tulevaisuuden suunnitelmista. Se on paras tapa saada mies lähtemään.

Mitä ihmeen kosintaa odotat? Suurinta osaa naisista ei koskaan kosita, koska parisuhde perustuu jollekin muulle kuinromantiikalle. Sitä voi istua keittiössä pöydän ääreen ja ryhtyä keskustelemaan aiheesta "onko meillä yhteinen tulevaisuus". Siinä sitten selviää, ollaanko menossa joskus naimisiin vai onko kyseessä enemmänkin "meillä on yhdessä mukavaa, mutta" -suhde.

No ajattele, että se naimisiin meno ei muuta suhdettanne yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäitä hattuun tai mies ahdistuu ja jättää sut.

Tiedän tämän, siksi kaipaan vinkkejä miten hillitä itseäni!

Ap

Ihan vaan pidät suusi kiinni, mölyt mahassa ja hillitset itsesi niin kuin aikuinen oikein hyvin pystyy tekemään.

Mitäs jos keskustelisitte miehen kanssa tulevaisuudestanne? Ehkä mies ei tahdo naimisiin?

Oletko koskaan ollut kihloissa?

Mitä jos keksustelisitte suoraan ja sanoisivat että haluaisit mennä kihloihin ja kertoisit yllä mainitsemasi syyt. Ja sanoisit ettei kuitenkaan ole tarvetta mennä naimisiin. Sitten mies voi kertoa oman mielipiteensä. Siten ei tarvitse pettyä tai vihjailla.

Jos haluat kihlat pois mielestä niin se tarkoittaa ajatusmuutosta. Eli älä ajattele sormusta ja sitä miten voit todistella jotain maailmalle. Vaan että haluat olla miehen kanssa ja hän tekee sinut onnelliseksi. Ja mies on sinun kanssa eikä sormus sitä muuta. Mutta se miten pystyy mielensä muuttamaan tähän mielentilaan onkin haastavaa. Jos ekaksi juttelet toisen kanssa niin se voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ollut kihloissa?

Tuskin jos on noin innokkaana jo suhteen alkuvaiheissa.

Oletko miettinyt miksi haluat kihloihin niin paljon ja niin nopeasti? 8kk on tosi lyhyt aika, ja luuktavasti edessäsi on vuosien pettymys, kertomastasi päätellen.

Kihlat eivät muut hyvää suhdetta, ja sormus on vain ulkoinen symboli. Ovatko symbolit muuten sinulle tärkeitä (auto, asunto jne)? Mitä jos keskittyisit suhteen kehittämiseen eikä sen esittelyyn?

Oletteko käyneet lomamatkoilla, asutteko yhdessä ym? Ota näistä "merkkipaaluja" suhteessasi, ei kihloista.

Sulla on nyt joku hääkuume, jolla ei ole paljonkaan tekemistä teidän suhteen tai miehen kanssa, mutta paljonkin tekemistä romanttisten kirjojen ja elokuvien kanssa.

Kihloihin meno tarkoittaa, että suunnittelee menevänsä naimisiin, ihmiset alkaa kysyä hääpäivää. Oletko valmis siihen?

Jos mies kosisi, suurelle osalle miehistä se tarkoittaisi, että olette menossa naimisiin, hankitte yhdessä asunnon, alatte miettiä lasten saamista. Oletko ihan valmis siihen?

Muista käydä tämä ajatuskuvio läpi aina kun kihlaushaaveet käyvät päälle.

Sinä päivänä, kun et enää kestä ellet pääse äidiksi, on oikea hetki sanoa painokkaasti että nyt meidän täytyy keskustella.

8 kk:n seurustelun jälkeen?

Et voi tietää, haluatko itsekään vielä kihloihin ja naimisiin tämän miehen kanssa. Sinusta voi nyt tuntua siltä, mutta kuherteluvaiheessa kyse ei välttämättä ole siitä toisesta, todellisesta ihmisestä vaan ihannekuvasta, jonka rakastunut rakentaa omassa päässään.

Odota siis rauhassa suhteenne vakiintumista ja tutustu kunnolla mieheen ensin. Viettäkää aikaa yhdessä, keskustelkaa. Tutustu hänen perheeseensä ja ystäviinsä. 

Hyvin typerää on tehdä isoja päätöksiä siksi, että haluaa "näyttää maailmalle". Mitä jos pyrkisit elämään omaa elämääsi, tarttumaan hetkeen ja olemaan läsnä?

Ollaan asuttu yhdessä jo 7kk ja parilla lomallakin ollaan käyty. 7kk ollaan herätty yhdessä uuteen päivään ja kuljettu rintarinnan joten en usko enää kauheasti tulevan yllätyksiä tulevan vastaan. Meillä on rahallisesti yhteinen talous ja säästetään yhteiseen taloon rahaa.

Siksi elättelen kihloista toiveita.

Ap