Kaveri tarvitsee ammattiapua
Kaverini (15 vuotta) ei voi hyvin! Hän käy psykologilla (koulu), mutta en tiedä miksi. Tai kaveri kiertää aina aiheen kysyttäessä. On toki hyvä, että saa apua. Hän ei tiedosta ongelmaa, jonka me muut huomaamme. Hänestä kyseinen käytös/ajattelu on normaalia ja me muut olemme epänormaaleja. En uskoo puhua tästä ongelmasta psykologille, koska se ei ole hänestä epänormaalia.
Ongelma on: Hänen mielialansa vaihtelee suuresti. Välillä hän on hiljainen, ei hirveästi puutu mihinkään, toisinaan hän innostuu selittämään ajatuksiaan ja teoriotaan meille. Ongelmana ovat nämä ajatukset ja teoriat, jotka eivät kuulosta kovin terveiltä. Hän esimerkiksi tänään selitti, kuinka minä olen hänen harhakuvansa tai hän on minun harhakuvani ja kuinka mitään ei voi todistaa oikeasti olemassa olevaksi ja kuinka hän saattaakin olla kuollut ja vain ajatella elämää. Hän myös esitti useita filosofisia kysymyksiä, esim. Elämmekö Oikeasti? Onko kaikella elollisella ajatukset ja jos on mitä ne ovat, määrittävätkö ne elämän? Ja hän tosiaan kovaan ääneen selitti tunnin verran taukoamatta näitä pohdintojaan.
Kerran hän selitti, kuinka saattaa viikonloppuna vain maata sängyllä kattoa tuijottaen ja ajatella jopa viisi tuntia. Kun sanoimme hänelle, että tuollainen ei saata olla terveellistä, hän väitti, että se on normaalia. Hän myös sanoi, että ajattelu ahistaa häntä, mutta hänellä ei silti ole tarvetta vähentää ajattelua. Tai hän kokee sen mahdottomana.
En nyt tiedä onko tämä ammattiavun paikka, mutta ei nyt mielestäni ole kovin normaaliakaan.
Mitä minun siis pitäisi tehdä, vai annako vain olla?
(hän saattaa oppitunnin aikana kirjoittaa vihkon aukeamia täyteen synkkiä/kuolema-aiheisia/filosofisia tekstejä tai runoja.)