Työtön - mitä olet tehnyt työllistymisen eteen tänä vuonna?

Miten täällä on näin paljon työnvieroksujia? Kannatan tukien ottamista pois niiltä jotka eivät edes yritä hakea töihin/kouluun. N22

Olen ollut työttämänä 5kk. Vasta viikko sitten hain kahteen paikkaan. Olen ensimmäistä kertaa työttömänä joten shokki oli suuri ja lepäsin + olin lapsen kanssa.

CV:ssä on ainakin 12 työpaikkaa, viimeisin 10 vuotta, maisterintutkinto. Ongelma on se, että ihan pilipalipaikkoihin ei kannata hakea.

Olen opiskelija ja lähettänyt ainakin 50 kesätyöhakemusta. En vaan saa työtä. Nyt pitää sitten miettiä mistä saan toimeentuloa kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on näin paljon työnvieroksujia? Kannatan tukien ottamista pois niiltä jotka eivät edes yritä hakea töihin/kouluun. N22

Katsos kun joillakin on ihan omakustanteisesti varaa sanoa ettei nappaa ja voi pitää lomaa. Sitten kun lomailu kyllästyttää mennään töihin.

Itseni kohdalla loma kesti 6kk ja sitten ilmoitin yhteen kovassa kasvussa olevaan firmaan että nyt riittäisi. Kolmasti yrittivät tuon loman aikana houkutella mukaan. Toisaalta talous olisi antanut myöten pitää syksyyn 2018 omaa lomaa ja mutta karsellaan nyt miltä työn orjuus maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Saanut sairaslomaa, joka ei kelvannut Kelalle ja hakenut opiskelemaan.

Sama. Päädyin myymään itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä työllistyneillä kaikilla "hyvä cv" ja korkeakoulutus?

Cv keskinkertainen, oikeastaaan surkea jos katsotaan missä muodollisessa asemassa on. Mutta kun puskaradio kertoo "hoitaa homman kuin homman" niin eipä sillä CV:llä ole niin väliä.

Opiskelija ei ole työtön vaan opiskelija......

En mitään muuta kuin pakolliset työtarjousten hakemiset. Enkä aio tehdäkään muuta, kiitos yhteiskunnan nykyisen politiikan.

Laittanut hakemuksia ja allekirjoittanut työsopimuksen

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä on näin paljon työnvieroksujia? Kannatan tukien ottamista pois niiltä jotka eivät edes yritä hakea töihin/kouluun. N22

Voi älä huoli, tukien saamisen edellytys on se, että hakee töitä. Ongelma on, ettei niitä töitä oikein ole tarjolla, tai samaa paikkaa hakee 100 ihnisiä, etkä koskaan tule valituksi.

Toki jossain vaiheessa sitä saattaa lakata hakemasta, kyllästyneenä jatkuvaan eioohon.

Työkkörille toki sujuvasti sanoo hakevansa töitä. Työkkäri tietää, että nöin ei voi olla, koska töitä ei oikeastaan ole, mutta ei se mitään, kaikki säilyttävät kasvonsa.

Aika harvalla meillä on varaa opiskella, se pitöis tehdä omalla rahalla ilman nitään tuloja. Aikuisopintorahan samaisen edellytyksenä on työpaikka josta voi ottaa opintovapaata, Työkkäri taas ( ihan oikeutetusti toki) saattaa tukea valisemiaqn opintoja maksimissaan kaksi vuotta, mutta sen tuen saaminen on enemmän kuin epävarmaa. Työkkäri aivan omista lähtökohdiltaan päätttä, mitä opiskelua se tukee tai on tukematta. Kaikista meistä ei vaan ole lähihoitajiksi, kun se hoivavietti voi olla vähän kyseenalainen 😊

Keikkatyöläisen elämän karuutta taas harva ymmärtää, enenkuin kokee itse. Palkkojen saaminen aina 4- 6 viiikon päästä jokaisesta työpäivästä tekee elämästä haastavaa, kun ei tiedä milloin ja kuinka paljon raha in tilillä, ja koska pääsee maksamaan vuokransa ja koska saa kaupasta ruokaa. Tai hakemaan soviteltua päivärahaa. Voi mennä kaksikin kuukautta ilman mitään tuloja, jos oikein huono tuuri käy. Minulla on paitsi kertaa käybyt, ahkeruutta ei aina palkita,

Onneksi elämän mielekkyys tai ihmisarvo ei ole kiinni työ- tai opiskelupaikasta.

Olen lähetellyt työhakemuksia, käynyt haastatteluissa, tehnyt vapaaehtoistöitä koko vuoden. Olen opiskelija, mutta työnhakustressin vuoksi opinnot ovat viivästyneet. Olin niin stressaantunut, että ajattelin tappavani itseni jos duunia ei löydy. En tiedä miten olisin selvinnyt taloudellisesti, opiskelijahan ei ole oikeutettu mihinkään tukiin kesällä ja lainaa en uskalla ottaa tämän enempää. Kesätyö tärppäsi, nyt lähettelen sitten työhakemuksia syksyn duunia varten. Stressi siis jatkuu, kesätyö tuntuu vielä tässä vaiheessa mukavalta asialta mutta kun mennään eteenpäin, työttömyysstressi ja -pelko jatkuvat. Tämä painajainen ei tunnu loppuvan ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä työllistyneillä kaikilla "hyvä cv" ja korkeakoulutus?

No ei todellakaan ole!

Minulla ravintola-alan perustutkinto mutta kun perustin perheen, en enää voinut ottaa vuorotöitä vastaan.... Hain kaikkiin mahdollisiin päivätöihin. Laitoin kymmeniä hakemuksia mutta en kertaakaan päässyt edes haastatteluun.

Sitten tuli unelmatyö hakuun. Suurkeittiöille tuote-esittelyä! Hyvä uusi, myyvä tuote jota ei tarvitse muuta kuin esitellä ja antaa asiakkaiden ostaa!

Laitoin hakemuksen ja liitin siihen listan KAIKISTA EDELLISISTÄ TYÖHAKEMUKSISTANI, osoittaakseni kuinka motivoitunut olin löytämään työpaikan. Se tepsi! Haastattelussa naureskelivat, että pakkohan näin sinnikäs työnhakija oli nähdä. Sain paikan. Se on äitiyslomansijaisuus, mutta perehdyttäessään minua hommaan kertoi vakanssin haltija, että on ainakin sen 3 vuotta kotona ja jos natsaa, niin tekee toisen lapsen heti perään.

Eli mahdollisesti on hyväpalkkainen unelmatyö 3-6 vuotta eteenpäin!!!!! 

Niin ja arvatkaapa tulenko kyselemään töitä siinä esittelytyön ohessa :-) Minähän kuitenkin olen koulutukseltani myös suusrtalouskokki.....

0 lähetettyä hakemusta. Kouluihin tosin olen hakenut ja valmistautunut pääsykokeisiin. 

Olen lähetellyt hakemuksia ja soittanut perään. Silti ei ole haastattelukutsuja tullut. Kyllä tässä alkaa jo lannistua, kun en nähtävästi kelpaa vaikka kuinka näen vaivaa. Olen kait siinä iässä, että moni työnantaja ajattelee minun tekevän lapsia ja jäävän äippärille. Ei kuulu suunnitelmiini, mutta eiväthän he sitä kuitenkaan usko......

N28

Hakenut noin 50 työpaikkaa, yhtä opiskelupaikkaa ja paria kurssia, saldona 1 puhelinhaastattelu ja opiskelupaikka ensi syksyksi.

Olen hakenut korkeakouluun ja lukenut pääsykokeisiin. Ammattikoulujen haku meni ohi, mutta jos en pääse korkeakouluun, aion hakea sitten lisähaussa ammattikouluun (olettaen että haussa on lisäpaikkoja jollekin sopivalle ja suhteellisen työllistävälle alalle.)

Vierailija kirjoitti:

Pitänyt huolen, etten joudu töihin.

Sama täällä! Olen nauttinut vapaa-ajasta ja erityisesti siitä, ettei tarvitse aamuisin herätä kellon soittoon!

Näen ikkunastani suoraan bussipysäkille, jossa ihmisraukat värjöttelevät räntäsateessa matkalla kouluun tai töihin.

Minä säälin heitä, samalla kun siemailen höyryävää kahvikuppostani pehmoisissa tohveleissani ja aamutakissani. 

Tämä on ihanaa vielä siksikin, että olen ansiosidonnaisella vielä yli vuoden.... eli rahat riittää, kun sievästi elää.

Niin kauan kun Suomella on varaa pistää yli miljardi euroa haittamaahanmuuttajiin, niin kauan minulla on oikeus nauttia työttömyysturvasta. Sataa räntää, taidanpa mennä kauneus unilleni.... 

Kävin yhden kurssin. Sen ansiosta työt alkaa ensi vuonna, nettona reilut 80 tonnia vuodessa. Ei silleen hätää tässä vaiheessa etsiä töitä :)

Olen onnellinen kaikkien puolesta jotka on saaneet töitä :) muille tsemppiä. Se on tosi masentavaa kun saattaa saada yhden vuokratyöfirman työhaastattelun vuodessa (esim. minä haen varastoalalle ilman työkokemusta ja ihan väärällä koulutuksella) vaikka hakisi melkein kaikkiin sellaisiin työpaikkoihin joiden palkalla elää, mutta tuntuu että liikkeellä on paljon jotain "neljä tuntia viikossa keskellä metsää niin että palkkasi menee melkein kokonaan matkoihin ja eväisiin"-paikkoja ja toki näitä ihme talkoo orjatyöpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen työpaikkoja te haette, joihin on 200 hakijaa ja yksi otetaan? Ei varmaan ihan oman alan, vai?

Generalistialojen maisterit useilta eri aloilta kilpailevat samoista työpaikoista. Itse olen erään generalistialan maisteri, hain erääseen kansainväliseen hankkeeseen töihin, en tullut valituksi. Hakemuksia oli tullut hyvin monelta soveltuvalta generalistiselta alalta, kaikki maistereita. 214 hakemusta. Eli kyllä, ihan oman alan työpaikkaa hain.