Miesystävän jatkuva erolla uhkailu

Ota ero. Eihän kenenkään tarvi tollasta kestää.

Minä olen suoraan hänelle kertonut tämän havaintoni siitä, että hänellä on selkeä kaava tuossa uhkailussaan, ja että se on mielestäni vallankäyttöä. Hän ei enää suoraan uskalla erolla uhkailla, mutta välillisesti kyllä. Toisaalta hänessä on paljon hyviä puolia muuten, mutta tuo tapa ärsyttää. Olen ajatellut, että en edes välitä tuosta, annan olla. Ei saa siten huomiota. Ajattelin tässä vähän aikaa vielä katsoa, josko lopettaisi tapansa. Voihan olla, että hän jättää lopulta minut. sitten loppu ainakin "löyhässä hirressä roikkuminen".

Ap

Ei ole väärin todeta, että erolla uhkailu ennemmin tai myöhemmin napsahtaa todeksi.

Kuinkas komea ja jännä mies on muuten, kun jaksta tollaista katsella?

Vallankäytöltä ja manipuloinnilta kuulostaa. Ne eivät ole oikein toivottava piirre elämänkumppanissa.

Juokse !!!!!!!

Bipojen on tarkoitus sekoilla vain keksenään, ei terveiden ihmisten kanssa.

Niistä pääsee onneksi helposti eroon, tod.näk. sillä on jo toinen uhri koukussa.

Eilen illalla, kun se laittoi taas viestiä siitä, että ei ole tosissaan mun kanssa tms. vihjailuja. En edes vastannut sille mitään illalla. Laitoin aamulla vaan lyhyen viestin, että "ok, asia selvä". Sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut mitään. Odotti varmaan taas minulta kauheaa viestitulvaa, mihin aikaisemmin sorruin, ennen kuin tajusin miehen toimintamallin.

Ap

Sanot vaan seuraavalla kerralla että juu, kyllä niin taitaa olla parasta. Erotaan vaan.

Minä tiedän! Olen itse, ennen terapiaa, ollut nuorena tuollainen.

Kyseessä on vallankäyttö, mutta toisaalta läheisriippuvuus. Itse pelkäsin silloin hysteerisesti, että toinen osapuoli jättää minut minä hetkenä tahansa, koska minulla ei ollut tervettä itsetuntoa. Alitajunnassani ajattelin, ettei kukaan kuitenkaan oikeasti haluaisi kanssani olla. Niinpä yritin vaistomaisesti kääntää valtatilannetta toisinpäin siten, että olin muka itse jättämässä hänet ensin.

Tiesin kuitenkin aina, etten varsinaisesti koskaan pystyisi jättämään miestä, koska olin niin läheisriippuvainen. Oma minäni ei ollut muodostunut riittävän vahvaksi, joten tarvitsin olemassaoloni peiliksi toisen ihmisen, josta olin aivan täysin riippuvainen. Kun mies sitten lopulta kyllästyi temppuihini, niin sain hermoromahduksen, ja jouduin psykiatriseen hoitoon vuosiksi.  Tämä todistaa, etten koskaan tosissani uskaltanut ajatellakaan eroa hänestä. Toisaalta olin kyllä aiemmin uskaltanut jättää edellisiä seurustelukumppaneitani, koska minulla oli uusi jo valmiiksi varattuna. Tämä voi koitua ap:nkin kohtaloksi.

Vallankäyttöön päädyin muun muassa siksi, etten lapsena saanut riittävästi rakkautta, joten niinpä en itsekään oppinut rakastamaan vaan aloin luulla valtapeliä olemassaolon ainoaksi muodoksi - sitähän olin lapsuudenkodissanikin aina nähnyt.

Ap:n mies ansaitsisi joutua jätetyksi (kuten minäkin silloin), ja sen jälkeen hänen pitää mennä terapiaan. Mutta saattaa olla, että neuvoni kaikuu kuuroille korville, ja joudutte hirveään kärsimykseen pitkäksi ajaksi.

Sinun ei tarvitse sietää tuollaista käyttäytymistä. Joko hänen sairautensa hoidossa jokin mättää (ei ota lääkkeitään, väärä lääke tms.) tai hänellä on jokin muukin ongelma, esim. huono itsetunto. 

Mites juttu jatkuu miehen toimesta, tuleeko enää viestiä vai onko väsyttäen hiljaa et ap:lla menis enste hermo?

Vastaa sille, että heippa vaan, tiedät missä ovi on.

Tauti :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vastaa sille, että heippa vaan, tiedät missä ovi on.

Mitä se hyödyttää että ap:n miesystävä menee ulos ovestaan?

Mulle on kerran yksi mies tuota yrittänyt:) Vastasin että "selvä, no se on sit morjens!" Tämä noin vuoden seurustelun jälkeen. 5min päästä oli edessä itkua tihrustamassa että ei hän sitä tarkoittanut testasi vaan... Tyhmänä otin takaisin, Tuota samaa temppua ei uudelleen tehnyt, kaikennäköistä muuta sit kyllä. Kolmen vuoden jälkeen näytin lopullisesti ovea.

Vallankäyttöä tosiaan. Vaikka olisi bipo, tai mikä sairaus ikinä, pitäisi ihmisen ymmärtää miten toista kohdellaan. Mä osoitan uudelle kumppanille missä rajat menee, siten että jos minua yhdenkään kerran uhkaillaan erolla, sanon, että anna olla viimeinen kerta kun uhkailet erolla jos et ole tosissasi, että seuraavasta tulee sitten oikeesti ero. Sama koskee muutakin käyttäytymistä. Mulle ei huudeta, eikä mua nimitellä. Kun itse kertoo missä rajat menee, niitä yleensä myös noudatetaan. Tai sitten tulee se ero. En suostuisi siihen että minua kohdeltaisiin noin.

Joooo suorilta vaihtoon vaan samantein, et tuu katumaan!

Itsellä kokemusta samanlaisesta miehestä, aina kun tuli jotain pikkukinaa sanoi täsmälleen näillä sanoilla sillain nälvivästi: "Kannattaa sitten varmaan erota kun on niin paska suhde" ja mä aina koitin siinä moittia ja lepytellä että hei lopeta nyt tollanen, älä viitti...

Itse olin jo häitä hänen kanssaan suunnittelemassa mutta alkoi ahdistaa niin paljon miehen ylimustasukkaisuus ja kaikki muu, että kerran kun taas toi sama lause ihan tavallisena arki-iltana miehen suusta pääsi niin totesin vaa rauhassa että "Niin, se varmaan todella kannattaa tehdä, mä tästä rupeenki ettiin saman tien omaa asuntoa." Siitähän se paskamyrsky sitten repes kun huomas mun todella olevan lähdössä kun löysin kämpän.

Mutta sulla on vielä hyvä tilanne jos ette yhdessä asu tai suhde on suht tuore. Vastaat vaan seuraavan kerran sen tollasiin erojuttuihin "Ok :)" ja lakkaat vastaamasta hänen yhteydenottoihin.

Ps. Mun mies oli myös bipo.

Kannattaa nyt jo miettiä, sitooko itsensä pitemmäksi aikaa ihmiseen, jolla on tuollaisia ongelmia.

Helpoimmalla pääsee, kun lähtee nyt.

Toinen vaihtoehto on kertoa säännöt: seuraava uhkaus johtaa oikeasti eroon. Kun seuraava oire, joku muu kuin hylkäämisuhkaus, tulee, niin siitä sama: jos teet saman vielä toiste, se on ero sillä kertaa. Mutta samalla, kun näitä ehtoja asettelee, on itse rakastettava toista, ei vain käskytettävä täyttämään määräyksiä.

Suosittelen noin lyhyessä suhteessa lähtemistä, kun ei ole vielä sitoutunut pysyvästi toiseen, eikä näytä edes asuvan yhdessä. Ongelmallisesta ihmisestä eroamisessa on huolehdittava, ettei hän tee yllättäviä asioita, ts ala vainoamaan tms. Voi sanoa, että "en ole tarpeeksi hyvä sinulle, kun pitää erolla uhata, niin väistyn, että löytäisit paremman", niin hän voi kokea, että hyvä näin.  

Ei tuollainen käytös liity kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön mitenkään eikä diagnoosin taakse voi jäädä piileskelemään. 

Erolla uhkailu ei ole hyväksyttävää. Tee selväksi, sitä ei lyömäaseena käytetä, ellei olla tosissaan. Seuraavasta kerrasta eroa ruvetaan sitten oikeasti puuhaamaan.

Mie olen ollut jo 30 vuotta naimisissa miehen kanssa joka jatkuvaan uhkailee erolla kun olen niin kauhee ihminen. Aina sanoin vaan että selvä, ei mun kanssa kenenkään ole pakko olla. Meni jopa niin pitkälle että jankutti aina että mikset ota eroa kun kuitenkin haluat. Hohhoijaa, sanoin vaan. En halua erota mutta jos sinä haluat, niin tee jotain sen eteen. Onhan tuo jankkaaminen jo vähentynyt näiden vuosien aikana, nykyisin meillä on parempi luottamus. Enempi kivaa, vähempi riitoja. Että ei se nyt heti ole heippa jos toisella on hylkäämisen pelko, kun syyn tiedostaa, voi sellaisen kanssa elää jos tyyppi on muuten okei.