Lue keskustelun säännöt.
Ero edessä, mies ei riittävästi isämateriaalia?
11.04.2017 |
Olen aina halunnut lapsia ja koen olevani ns. äidillinen tyyppi. Harmi vaan, ettei aviomieheni ole isällinen tai mielestäni hyvää isämateriaalia.
Taloudellisesti hän kantaa kortensa kekoon ja se varmaan riittäisikin joillekin naisille vanhemmuuden takeeksi, mutta minulle ei.
Mies on emotionaalisesti ailahtelevainen, epäluotettava, epäjohdonmukainen, aika ajoin tunnekylmä, ei pidä lupauksiaan, lievästi jopa autistinen, eli saattaa uppoutua ajatuksiinsa tai keskittyä tiettyyn asiaan jolloin muu maailma unohtuu. Unohtelee jatkuvasti asioita, on kotona kuin pikkupoika ja minä tavallaan hänen äitinsä joka huolehdin kaikesta. Siis KAIKESTA.
Mies ei osaa olla luontevasti sukulaislapsienkaan kanssa, asettua heidän tasolleen ja ymmärtää lapsen kehitysasteita.
Miten ihmeessä voisin ikinä uskoa pienen lapseni hänen vastuulleen? Hänhän hädin tuskin kykenee pitämään itsestäänkään huolta. Joutuisin käytännössä kantamaan yksinhuoltajan vastuun lapsesta vaikka meitä kaksi vanhempaa olisikin virallisesti.
Onkohan tässä ero ainoana mahdollisuutena edessä? En voi enää ikänikään puolesta loputtomiin vitkutella tätä vanhemmuusasiaa. :(
Ehkä pitäisi erota ja hankkia lapsi yksin, luovuttajan avulla. Silloin olisin vastuussa vain yhdestä itseni lisäksi?
Kommentit (13)
Oikein naimisiin olet kuitenkin mennyt. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämän miehen kanssa hankit lapsen/lapsia niin mies olisi aina se ylimääräinen lapsi josta saat huolehtia kaiken muun lisäksi. Ja kuka sellaista jaksaa?
Miksi mies kuitenkin kelpaa puolisoksi?
Se taloudellinen turva ja yltäkylläisyys riittää pitämään liittoa kasassa usein juuri tuohon pisteeseen asti.
Lapsenkaipuu tai halu vanhemmuuteen pakottaa kuitenkin avaamaan ne silmät ja katsomaan totuutta silmiin. Onko kumppani oikeasti soveltuva vanhemmuuteen? Sitä kysymystä olisi monen muunkin aiheellista pohtia ennen lisääntymistä.
Minä pidän kyllä huolen omista asioistani ja olen yleisesti ottaen luotettava, mutta miehesi tavoin uppoudun helposti omiin juttuihini, tarvitsen paljon omaa aikaa, enkä pysty ollenkaan asettumaan pienten lasten asemaan. En minäkään ole mielestäni isämateriaalia, mutta toisaalta en ole koskaan lapsia halunnutkaan. Kyllä ihminen voi olla todella hyvä kumppani ja samalla huono vanhempi.
Tässä AP taas kirjoittaa...
Eli mies on ihan hyvä mies, hoitaa taloudelliset velvollisuudet, käytännössä tuo rahaa kotiin. Ikinä ei ole siitä ollut kyse. Mutta vanhemmaksi hänestä ei mielestäni ole. Ei pystyisi irrottautumaan omista tarpeistaan tai kiinnostuksenkohteistaan lapsen vuoksi. Ei ole sitä kyennyt oikein liitossammekaan. Uppoutuu usein täysin ajatuksiinsa, ei näe eikä kuule mitään, ja unohtaa mitä piti tehdä, kun tulee jotakin itselle mieleisempää. Unohtelee jatkuvasti asioita muutenkin, esim. laskunmaksu ei onnistu eräpäivinä ja asiat venyy unohtelun vuoksi.
Mun elämä olisi jatkuvaa pelossa elämistä ja asioiden loputonta varmistelua ja turvaamista. Ehkä se olisi sitä lapsen kanssa muutenkin, oli mies kuvioissa tai ei. Mutta eron jälkeen ei tarvitsisi enää huolehtia miehestä ja miehen asioista.
Otetaan esimerkki. On kesä, lapsi haluaa uimaan. Mies lähtee viemään lasta uimarannalle tai vaihtoehtoisesti takapihalla on muovinen uima-allas, jossa taapero läträä. Tämähän voi tapahtua myös uimahallissa.
Miehen pitäisi vahtia ja keskittyä lapseen, kunnes puhelin soi/tulee sähköposti/huomaa jotakin itseään kiinnostavaa/keskittyy lehteen/itselleen tulee vessahätä/tms. Mies unohtaa lapsen nanosekunnissa ja keskittyy ihan johonkin muuhun.
Olenkohan mä vaan jotenkin äärimmäisen ylihuolehtiva ja sairaalloisen stressaava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä tiedät jo millainen äiti olet vaikka sinulla ei ole lasta? Luulet, että osaat itsestään eikä sinun tarvitse opetella miten olla äiti? Ja vain nainen voi oppia olemaan vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten näet hänessä kun parisuhteeseen asti kelpaa kuitenkin?
"Taloudellisesti hän kantaa kortensa kekoon"
Eli rahaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein naimisiin olet kuitenkin mennyt. Miksi?
AP:han kirjoitti, että mies tuo rahaa kotiin. Tuohan riittää monelle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä AP taas kirjoittaa...
Eli mies on ihan hyvä mies, hoitaa taloudelliset velvollisuudet, käytännössä tuo rahaa kotiin. Ikinä ei ole siitä ollut kyse. Mutta vanhemmaksi hänestä ei mielestäni ole. Ei pystyisi irrottautumaan omista tarpeistaan tai kiinnostuksenkohteistaan lapsen vuoksi. Ei ole sitä kyennyt oikein liitossammekaan. Uppoutuu usein täysin ajatuksiinsa, ei näe eikä kuule mitään, ja unohtaa mitä piti tehdä, kun tulee jotakin itselle mieleisempää. Unohtelee jatkuvasti asioita muutenkin, esim. laskunmaksu ei onnistu eräpäivinä ja asiat venyy unohtelun vuoksi.
Mun elämä olisi jatkuvaa pelossa elämistä ja asioiden loputonta varmistelua ja turvaamista. Ehkä se olisi sitä lapsen kanssa muutenkin, oli mies kuvioissa tai ei. Mutta eron jälkeen ei tarvitsisi enää huolehtia miehestä ja miehen asioista.Otetaan esimerkki. On kesä, lapsi haluaa uimaan. Mies lähtee viemään lasta uimarannalle tai vaihtoehtoisesti takapihalla on muovinen uima-allas, jossa taapero läträä. Tämähän voi tapahtua myös uimahallissa.
Miehen pitäisi vahtia ja keskittyä lapseen, kunnes puhelin soi/tulee sähköposti/huomaa jotakin itseään kiinnostavaa/keskittyy lehteen/itselleen tulee vessahätä/tms. Mies unohtaa lapsen nanosekunnissa ja keskittyy ihan johonkin muuhun.Olenkohan mä vaan jotenkin äärimmäisen ylihuolehtiva ja sairaalloisen stressaava?
Ei kun me haluttiin tietää, että miten hemmetissä päädyit naimisiin asti hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaa miten hän on päässyt niin rahakkaaseen ammattiin jos hän on tuollainen torvi ettei mitään osaa tehdä eikä alkeellisimmistakaan asioista huolehtia?
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa miten hän on päässyt niin rahakkaaseen ammattiin jos hän on tuollainen torvi ettei mitään osaa tehdä eikä alkeellisimmistakaan asioista huolehtia?
Ehkä hän on hyvä työssään, mahdollisesti joku erikoisala? Siihenhän tuo keskittyminenkin viittaa. Mutta ei tällainen henkilö ole automaattisesti hyvä vanhempana.
Toisaalta, monet taloudellisesti menestyneen (miehen) perheet ovat rakenteeltaan sellaisia, että lapset ovat vaimon "projekteja". Kuulostaa kauhealta edes kirjoittaa tuo ajatus esiin, mutta itse tiedän yllättävän monta sellaista lapsiperhettä, jossa mies tekee uraa, työmatkustaa, on todella harvoin kotona. Ja vaimo on kotona, keskittyy vain lapsiin ja kotiin, tekee maksimissaan jotakin osa-aikaista harrastukseen verrattavaa työtä tai ei ole töissä kodin ulkopuolella ollenkaan.
En usko että monet tuollaiset omaan lapsiprojektiin sitoutuneet äidit ovat kauheasti epäröineet vanhemmuutta tai lapsentekoa miehen puutteista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tässä on nainen, joka ainakin harkitsee sitä, ettei hanki lapsia sopimattoman miehen kanssa. Yleensähän naisilta tämä harkinta puuttuu, ja sitten muut ihmettelevät, etkö muka nähnyt lusmuilun merkkejä etukäteen.
Mitä sitten näet hänessä kun parisuhteeseen asti kelpaa kuitenkin?