Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ensin halusin töitä ja nyt pelottaa, jos saankin

Vierailija
11.04.2017 |

1,5v olen hakenut töitä ja halunnut töihin ja tuskaillut, kun ei ole rahaa eikä tekemistä jne. Nyt on ensimmäisen kerran sellainen olo haastattelun jälkeen, että hyvin mahdollisesti saatan saada sen paikan. Haastattelija antoi niin vahvasti ymmärtää niin.
Ja nyt sitten pelottaa, että jos saankin! Jos olenkin huono työntekijä, miten jaksan joka päivä herätä aikaisin, miten jaksan olla joka päivä sosiaalinen ja reipas, mitä jos lapsi ei pärjääkään koulun jälkeen yksin kotona, mitä jos en tykkääkään siitä työstä??

Voi ei, jos saan sen työn. Oikeasti haluan, mutta... Apua! :S

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
11.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alku aina hankalaa mutta kyllä se siitä lähtee! Toivotaan että saat työn!

Vierailija
2/5 |
11.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sul on vaan paniikki, kun oot ollu kauan kotona. Muistan kahden äitiysloman/hoitovapaan jälkeen kun piti lähteä töihin olin ihan hermona. Ajattelin etten osaa enää mitään. En osaa edes jutella järkeviä jossain palaverissa. Tosi nopeesti sitä tottuu ja pian on taas työmoodissa.

Hyvin se menee otat tietysti paikan vastaan jos sen saat. Asioilla on tapana järjestyä. Onko sun lapsella mahdollisuus iltapäiväkerhoon?

Mä olen pitkän työuran jälkeen ollut nyt työttömänä kohta 2 vuotta. Olen kanssa mietinyt miten olen työssäolessa hoitanut kaikki kotihommat ja lasten harrastukset ynm.

Yritän kanssa hakea työtä. Tsemppiä sulle Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
11.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä huoli! Varmaan kaikki tuntee noin ennen uutta työtä. Uskon, että pärjäät hienosti, jos saat sen! Samoin lapsi. Pidän sulle peukkuja!

Vierailija
4/5 |
11.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sul on vaan paniikki, kun oot ollu kauan kotona. Muistan kahden äitiysloman/hoitovapaan jälkeen kun piti lähteä töihin olin ihan hermona. Ajattelin etten osaa enää mitään. En osaa edes jutella järkeviä jossain palaverissa. Tosi nopeesti sitä tottuu ja pian on taas työmoodissa.

Hyvin se menee otat tietysti paikan vastaan jos sen saat. Asioilla on tapana järjestyä. Onko sun lapsella mahdollisuus iltapäiväkerhoon?

Mä olen pitkän työuran jälkeen ollut nyt työttömänä kohta 2 vuotta. Olen kanssa mietinyt miten olen työssäolessa hoitanut kaikki kotihommat ja lasten harrastukset ynm.

Yritän kanssa hakea työtä. Tsemppiä sulle Ap.

Ensi lukuvuodeksi varmaan pitää iltapäiväkerhoon hakea paikkaa, mutta nyt tuntuu, ettei n. kuukauden takia viitsisi.

Paniikkia kai tämä vain on... Pelottaa vain, että on ihan tumpelo siellä. Esittänyt haastettlussa niin hyvää työntekijää ja sitten jos ei mitään osaakaan... :D Voi ei.

Tsemppiä sinullekin.

ap.

Vierailija
5/5 |
11.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu, itseluottamus romahtaa pitkän työttömyyden jälkeen ja alkaa epäillä, uskaltaako edes vastata työpaikan puhelimeen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kahdeksan