Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Elämänhallintataidottomat vanhemmat
10.04.2017 |
Mä oon tällä hetkellä pakon sanelemana asustamassa vanhemmillani n. 1,5 kk ajanjakson. Täytyy sanoa, että kokonaisuudessaan tämä on aika karmaiseva kokemus.
Ensinnäkin mä en ole ikinä elämässäni nähnyt näin paljon likaa. Lähes kaikki lattia- ja pöytäpinnat on erinäisten tummien tahrojen ja roiskeiden peitossa. Kaikkialla on kissankarvaa. Valkoiset portaat ovat harmaiden laikkujen peitossa. Pesin suihkukaapin lattian ja sen väleistä lähti isoja tukkoja töhnää. Vessan lattia on käytännössä kokonaan tummanharmaa. Altaan ympärillä on varmaan vuosien hammastahnaroiskeet. Kosmetiikkapurkit ovat ties missä mönjässä. Pyyhkeet haisevat kitkeriltä ja se haju tarttuu kun niillä kuivaa. Tässä vain osa siivoa.
Toiseksi pöydällä näkyy useampi avaamaton lasku. Tilaavat erästä lehteä, jonka mutsi haluaisi peruuttaa, muttei vain saa aikaiseksi kirjoittaa sitä parin lauseen sähköpostia. Ratkaisuna tähän on ilmeisesti heidän mielestään se, että annetaan perintälaskujen maata keittiön pöydällä avaamattomana kuukausitolkulla.
Kolmanneksi mitään ei yksinkertaisesti saada aikaiseksi. Ei yhtään mitään. Se, ettei faija tee mitään muuta kuin dokaa ei tule yllätyksenä. Kaikki kodinhoitojutut on aina jääneet mutsille. Mutsi sanoo, että ei jaksa mitään illalla tehdä, koska käy töissä. Illat istuu koneella tekemässä palapelejä ja katsoo samalla telkkarista tosi-tv;tä, esim. Kardashianeita ja Amazing Racea. Suuttuu ihan helvetisti jos sanon, ettei se ehkä ole sitä kaikista akuuteinta ajanvietettä.
Huolestuttaa. Faija on elämäntapa-alkkis, joten siltä en odota yhtään mitään, mutta mutsin henkisen kunnon rapistuminen huolettaa. Sillä ei juurikaan ole sosiaalisia suhteita tai harrastuksia. Uupumuksen takana on varmasti hoitamatonta masennusta ja yleistä fyysisen kunnon heikkenemistä. Fyysisiin oireisiin ei tietenkään voi hakea apua lääkäriltä, koska se vaatii vielä enemmän vaivannäköä kuin se kaksilauseinen sähköposti. Henkisiin ongelmiin vielä vähemmän, koska eihän hänellä sellaisia ole, paskapuhetta, miten edes kehtaat?!
Pakko mainita lopuksi, että musta kasvoi puhtausintoilja, jopa neuroottisuuteen taipuva. Esim. kertakäyttöiset puhdistusliinat on kovassa käytössä. Mutsi katsoo asiakseen vittuilla mulle, ei edes mun neuroottisuudesta, vaan että kokee mun kodinhoitotaidot huonoiksi. Eikä siis tee sitä sarkastisesti, vaan ihan tosissaan. Ehkä lasitalossa asuvan ei kuitenkaan tulisi heitellä kiviä :)
Onko kukaan kokenut omien vanhempiensa/sisarustensa/muiden sukulaistensa/kavereidensa/tms kanssa samaa? Oletko keksinyt jotain apukeinoa? Vai oletko vain oppinut elämään asian kanssa? Kuulisin mielelläni.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Varmasti olet ihan oikeassa tuon saamattomuuden syistä. Juuri hoitamaton masennus ja fyysisen kunnon rapistuminen ja sellainen yleinen toivottomuus ja näköalattomuus johtaa helposti siihen ettei vaan enää jaksa välittää. Tai tavallaan ehkä välittää ja ottaa päähän mutta ei vaan jaksa edes aloittaa mistään kun tilanne on jo niin toivottoman tuntuinen. Juuri ja juuri rimaa hipoen saa päivätyön hoidettua mutta siihen menee kaikki voimat eikä vapaalla jaksa sitten oikein mitään. Isäsi juopottelu nyt ei ainakaan auta asiaa äitisi kannalta. En tiedä mitä voit tehdä jos äitisi ei halua nähdä tilannettaan eikä auttaa itseään. Jos hän myöntää ongelmat niin tietysti sitten myös auttaminen helpottuu. Voit vaikka seuraksi lähteä hänen kanssaan säännöllisesti ulkoilemaan ja liikuntaa harrastamaan, tehdä muita mieltä virkistäviä asioita yhdessä, jos suostuu lääkärin puheille arvioimaan tarvitseeko vaikka lääkettä masennuksen hoidon tueksi niin voit lähteä mukaan tueksi. Varmaan hänen kannattaisi aloittaa hoitamalla ensin itsensä parempaan kuntoon ja sitten kun psyykkinen ja fyysinen jaksaminen on parempaa niin olisi suursiivouksen aika. Siinähän voit myös tarjota apua. Se varmasti virkistää mieltä monta astetta kun on sitten puhdasta ja siistiä ympärillä. Ja yhdessä siivoaminen on hauskempaa ja voitte vaikka sopia että palkitsee itsenne vaikka menemällä ulos syömään, teatteriin tai tekemällä jotain muuta mieleistä. Tietysti sinulla on omakin elämä eikä sitä kukaan kaikkeen voi ehtiä ja jaksaa venyä joten muista olla myös itsellesi armollinen jos et loputtomiin jaksa toista patistella ja hoitaa toisen huushollia omasi lisäksi. Isäsi on sitten vielä toinen asia. Jos on pitkään säännöllisesti juonut niin varmaan aika vaikea tukea lopettamaan jos ei omaa motivaatiota ole. Voipi hyvin olla masentunut ja toivoton hänkin. Hirmu vaikea motivoida toisia muutokseen jos omaa yritystä ei yhtään ole vaikka sivusta katsoen näkisikin että suhteellisen pienetkin muutokset voisivat nostaa elämänlaatua kohisten.