Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Työpaikka- ja muu kiusaaminen, millaista olet saanut osaksesi? Saitko sen loppumaan?

Vierailija
10.04.2017 |

Tämä on kyllä ihan kamalaa enkä tiedä jaksanko pitkään. Olen ollut jonkun kiusaamana ja syrjimänä aina, alkaen väkivaltaisesta lapsuudenkodista, malli tullut naristisesta isästä, ylikiltistä äidistä ja todella dominoivasta siskosta. Sitten olin koulukiusattu, ja nyt olen työpaikkakiusattu. Mulla on siis joku leima selvästi kun joka paikassa toistuu sama kuvio. Olen arka ja pelokas, tosi kiltti ja joustava. Pelkään riitoja.

Olen onnekseni tosin oppinut pitämään vähän puoliani ja sanomaan näille parille kiusaajalle vastaan, mutta se on johtanut siihen että olen kuin ilmaa, mulle käännetään selkä kun olen paikalla, puhutaan tosi röyhkeästi päälle jos vaikka olen juttelemassa muun kollegan kanssa ja kiusaajalla sattuu olemaan mitä vaan asiaa tälle toiselle, poistutaan huoneesta kun tulen, ei vastata tervehdykseen eikä (työhön liittyviin) kysymyksiin muuta kuin parilla epäselvällä tavulla, saan osakseni ivallista huvittunutta katsetta, vähäytelyä, piilovittuilua, jne.

Outoa on että välillä toinen kiusaajista heittäytyy todella toverilliseksi ja saattaa vaikka tulla (kysymättä) halaamaan ja olla tosi mukava. Ja seuraavana päivänä voi olla täysin kylmä ja vastata kaikkeen yhdellä tavulla tai ivallisella hymyllä. Monesti jos juttelen jonkun toisen työkaverin kanssa, tämä saattaa esim huoneen toisesta päästä tuijottaa meitä koko keskustelun ajan. Ahdistavaa. Epäilen että hänellä voisi olla joku persoonan häiriö kyseessä.

Ja pahinta tässä nyt on se, että ihan kuin muutama aiemmin asiallinen ihminen olisi alkanut jotenkin välttelemään minua, pelkään että kiusaaja on puhunut musta perättömiä tms. Toivottavasti kuvittelen vaan.

Äh.. tällainen avautuminen. Muilla kokemuksia? Sori jos tönkkö teksti, kiireessä kirjoitin.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
10.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan samankaltaisia kokemuksia: vähättelyä ja mitätöintiä jo lapsuudenperheessä ja jotenkin huonompana ja tyhmempänä, osaamattomana jne. kohtelemista ja sama on jatkunut lähes kaikissa kouluissani ja työpaikoissa. Olen luonteeltani melko ujo, rauhallinen ja kiltin puoleinen joten äänekkäät päällepäsmärit näyttävät tykkäävän kaltaiseni kiusaamisesta. 1-2 työpaikkaa on jossa kiusaaminen oli ainakin vähäisempää, mutta sitä on esiintynyt kaikissa paikoissa, koska monessa työpaikassa on se vähintään yksi kusipää, joka rakentaa hovin ja kiusaa sittne ainakin yhtä porukkansa kanssa. Ja KAIKKI kiusaajani ovat olleet naisia etenkin ne julmimmat! Miehiltä tullut joskus ehkä pientä vähättelyä, naljailua tms., mutta järjestellisimmät kiudssajani ovat kaikki olleet hyvin pirullisia naisia (todennäköisesti vähintään narsisteja, osa jopa psykopatiaan asti).Olen itse nainen.

Vierailija
2/2 |
10.04.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerron asiasta toisen näkökulman. Olen itse ollut myös koulukiusattu aikoinaan ja en siedä kiusaamista. Mutta olen työpaikallani törmännyt seuraavaan. Työpaikalleni tuli työkaveri asiantuntijatehtävään, joka ei osaa hoitaa hänelle kuuluvia työtehtäviä lainkaan. Hän on koko ajan tarvitsemassa apua asioihin, jotka hänen pitäisi jo osata koulutuksen ja työkokemuksen puolesta. Tämä henkilö on todella raskas työkaveri, koska hän ei osaa tehdä työtä niin se työtaakka jää isommaksi meille muille. Hän ei itse ymmärrä tätä, että hänen pitäisi pystyä hoitamaan oma vastuunsa töistä. Meitä muita työntekijöitä on alkanut ärsyttää, koska työtaakka on jo muutenkin liian iso. Emme ole epäkohteliaita, mutta hän on myös niin erilainen persoona kuin me kaikki muut työpaikalla. Hän on sosiaalisesti todella kömpelö, saattaa töksäytellä ihan mitä tahansa ja hänen kanssa on vaikeaa keskustella mistään. Itse hän loukkaantuu mitä pienemmistäkin asioista ja itse töksäyttelee mitä tahansa. En halua ketään kiusata. Mutta en viihdy hänen seurassaan ja en halua hänen kanssaan olla, kun hän on niin vaikea.

Hän olisi voinut kirjoittaa juuri tuon tekstin ja ihmetellä miksi hänen seurassaan ei kukaan viihdy. Mutta hän ei näe itsessään mitään vikaa, että pitäisi itsekin olla sellainen, jonka kanssa olisi mukavaa työskennellä. En tiedä oletko sinä vaikea vai työyhteisö vaikea, mutta totuus on yleensä siitä puolivälistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla