En voi puhua kellekään
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tapahtunut?
Liikaa. En jaksa kertoa enää. Ei väliä millään. Pakko jotenkin porskutella eteenpäin tässä likaisessa paskavedessä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on tapahtunut?Liikaa. En jaksa kertoa enää. Ei väliä millään. Pakko jotenkin porskutella eteenpäin tässä likaisessa paskavedessä. ap
Kirjoita paperille, se auttaa jäsentämään ajatuksia.
Mitkä olisivat keinoja saada elämäntilannettasi paremmaksi? Voitko päästä eroon huonoista ihmissuhteista? Jos saisit uusia ystäviä tai rakkautta osaksesi? Uusi alku jotenkin uuden työn tai opiskelun kautta? Mikä toisi elämääsi iloa, mistä ennen iloitsit? Toivon jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle <3
Mikä sulla on ? Yritä vähän avata, jos vaikka voitais auttaa ?
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla on ? Yritä vähän avata, jos vaikka voitais auttaa ?
Hän kertoisi, mutta ei voi puhua kellekään.
Ymmärrän ap:tä.
Itselläni on samanlainen tilanne ja se on ollut jo vuosia. On ongelmia, huolia ja murehita ja tällä hetkellä aivan hirvittävän isoja ja olisi kai puhdistavaa, jos jonkun kanssa pääsisi niistä puhumaan.
Mieheni ei keskustele, ei kuuntele, eikä todellakaan ole empaattinen ja iso osa murheista liittyy häneen.
Ystäviä ei ole, ja ikivanhoja ystäviäni. jos satun näkmään joskus, en voi ongelmiani heille kaataa. Sisaruksillani on mielenterveyksiensä kanssa niin vakavia ongelmia, etten halua rasittaa heitä.
Minulla ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä olisivat keinoja saada elämäntilannettasi paremmaksi? Voitko päästä eroon huonoista ihmissuhteista? Jos saisit uusia ystäviä tai rakkautta osaksesi? Uusi alku jotenkin uuden työn tai opiskelun kautta? Mikä toisi elämääsi iloa, mistä ennen iloitsit? Toivon jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle <3
Uusi työ tässä stressaa. En ole tainnut koskaan iloita mistään paitsi yksittäisistä hetkistä. Olen aina stressaantunut ja paniikin vallassa. Koirani toisi minulle iloa, mutta en ehdi viettämään töiden takia sen kanssaan aikaa, joten on muualla hoidossa (hoitopaikastakin asun niin kaukana, etten ehdi kuin pari kertaa viikossa näkemään). Tämä on tätä nyt, ja tulee olemaan pari vuotta ainakin. Pakko tehdä tätä työtä, vaikka ahdistaa ja pelottaa, koska minun täytyy säästää rahaa, jotta voin toteuttaa tavoitteitani, jotta elämänlaatuni helpottuisi. Olen sulkeutunut ja yksin, en uskalla olla ihmisten ympärillä. Olen nuori ja kokematon, mutta samalla jo liikaa kokenut. Minun täytyy vain kestää pari vuotta, ja sitten toivottavasti kaikki tulee muuttumaan.. Todella toivon niin.. ap
Vaikka tuntuisi, ettei voi puhua kenellekään se kannattaa silti. Jos miettii vain omassa mielessään asioita ne saavat kohtuuttomat mittasuhteet. Silloin on mahdollista saada objektiivinen mielipide ja mahdollisia hyödyllisiä vinkkejä. Jaetut murheet on helpompi kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä.
Itselläni on samanlainen tilanne ja se on ollut jo vuosia. On ongelmia, huolia ja murehita ja tällä hetkellä aivan hirvittävän isoja ja olisi kai puhdistavaa, jos jonkun kanssa pääsisi niistä puhumaan.
Mieheni ei keskustele, ei kuuntele, eikä todellakaan ole empaattinen ja iso osa murheista liittyy häneen.
Ystäviä ei ole, ja ikivanhoja ystäviäni. jos satun näkmään joskus, en voi ongelmiani heille kaataa. Sisaruksillani on mielenterveyksiensä kanssa niin vakavia ongelmia, etten halua rasittaa heitä.
Minulla ei ole ketään.
Halaisin sinua jos voisin. :) Joskus pelkkä halikin tuntuu hyvältä, ja olisi sitä mitä tarvitsen, muttei kukaan halaa. ap
Voi ei :( mikä ikinä onkaan nii voimia ja tsemppiä <3 toivottavasti tilanne helpottaa ja mieli paranee. Hankala auttaa jos et jaksa kertoa enempää.
Toivon että sinulla alkaisi menemään paremmin. <3
Kun työ tulee tutuksi, et jännitä sitä ja tuntuu helpommalta
Mitä on tapahtunut?