Kertoisitko kokemuksesi lapsen nielurisaleikkauksesta?
Kävimme korvalääkärin kontrollissa korvien putkituksen ja kitarisaleikkauksen takia (poika kohta 2v). Hän huomautti nielurisojen olevan myös isohkot, ja kyseli ovatko aiheuttaneet ongelmia (kuorsaus, unihäiriöt, tulehdukset jne.)Tilannetta seurataan ja mahdollisesti edessä on myös nielurisaleikkaus.
Jos sinulla on kokemusta, voisitko ystävällisesti kertoa mitä oireita isot nielurisat teillä aiheutti, ja auttoiko leikkaus? Ja miten leikkauksesta toipuu? Kiitos vaivannäöstäsi!
Kommentit (6)
Meidän tyttö leikattiin reilu 4 ja puoli vuotiaana. Syynä olivat isot kita- & nielurisat, suurimmat haitat olivat honotus ja kuorsaus. Lääkärin mukaan isot risat ovat haitalliset myös leuan/hampaiden kehitykselle/luuston muovautumiselle.
Meillä leikkaus tehtiin yksityisellä lääkäriasemalla, aamulla sisään ja leikkauksen jälkeen sitten osastolle tarkkailuun, illalla päästiin kotiin särkylääkkeiden ja hoito-ohjeiden kera. Meillä kaikki sujui hyvin, ensimmäisenä iltana annettiin särkylääke vaan sen jälkeen tyttö ei lääkkeitä huolinut, vaikka vähän kyllä näytti siltä, että nieleminen teki aluksi kipeää. Ulkoilua vältimme muutaman päivän (oli tammikuu ja kovat pakkaset) ja päivähoidosta oli poissa. Eli paljon paremmin meni kun ikinä uskalsimme edes toivoa!
Tsemppiä!!
Vajaa 6 vuotiaana mentiin yksityisellä käymään kun kurkku oli tytöllä kipeä, että syöminenkin sattui, mut tautia vaan ei kuulunut. Diagnoosina suurentuneet risat. Ja leikkausjonoon.
Meillä oli todella järkyttävän kuuloista kuorsausta ja välillä ihan hengityskatkoksia.Mut ei mitään sairauksia(kuten mulla jolta kitarisat leikattu 1v7kk ja 7v, jolloin myös nielurisat poistettiin).
Leikkaussalissa viipyi meilläkin vajaa tunnin jonka jälkeen tuotiin heräämöön jonne minä pääsin tytön viereen istuskelemaan. Sitten osastolle yöksi, kun oli vähän heikossa kunnossa. Tyttö sai pahoinvointiin piikin, kun oksenteli koko ajan, mut piikin jälkeen loppui oksentaminen. Jätskiä söi aika paljon sairaalassa ja seuraavana päivänä päästiin kotiin.
Kotona söi vuorotellen jäätelöä ja keitettyä kylmää spagettia. Lääkkeeksi lääkäri määräs pronaxenia. Turvotus kun laski niin kuorsaus loppui.
Heidi +hiljainen Hanna
p.s. serkkuni (12/02) oli 2-vuotiaana myös leikkauksessa ja pääsi pois samana päivänä kuin leikattiin
Laitoin päivällä viestiä myös korvalääkärille ja hän neuvoi nyt seuraamaan poitsun unia: jos kuorsausta on joka yö, leikkausta suositellaan. Isot nielurisat ja kuorsaus ovat kuulemma usein syitä myös ns. yöllisiin kauhukohtauksiin...ja niitä meillä on ollut. Teidän rohkaisusta oli apua, uskonpa, että leikkauksesta meillekin olisi apua!
Kiitos!
Enpä ollut osannut yhdistää noita yöllisiä kauhukohtauksia nielurisoihin, mutta meillä niitä oli jonkun kerran! Epäilimme ensin kuumekouristuksiksi kun osuivat aina siihen kun tyttö oli kipeänä ja kuumeessa. Lääkärien kanssa sitten funtsailtiin, että kipeänä nukkuu huonommin tms näkee pahaa unta jne.... Vaan tuohan on ihan tasan loogista eli nuhakuume ja isot nielurisat = henki kulkee huonosti!! Hengityskatkoja pelättiinkin ja väijyimme kovasti sairaan nukkumisia. Kauhukohtaukset loppuivat ja otaksuimme niitä taaperovaiheeseen kuuluneiksi, mutta tosiaankin ei niitä ole risaleikkauksen jälkeen ollut.
Tämä täytyykin vinkata yhdelle tutun tutulle jonka poikaa kauhukohtaukset vaivaa!
Voin kuitenkin kertoa: eli tytöllä alkoi yhtäkkiä 4-vuotiaana angiinakierre. Angiina tuli kuukauden välein ja muutenkin tyttö sairasteli flunssia, oli väsynyt, kuorsasi, ei saanut syötyä isoja, kovia paloja, ei lopulta edes leivän reunoja. Toisekseen hengitti suu auki, on kyllä aina tehnyt niin ja siksi hänellä on myös purentavika sekä joutui puheterapiaan parin äänteen takia (nyt ihan kunnossa, kyseessä oli ch, sch ja z - äänteet).
Pääsi sitten onneksi kitarisa- ja nielurisaleikkaukseen. Leikkaus oli nopea, 40 minuuttia ja meni tosi hyvin. Tyttö joutui kuitenkin olemaan sairaalassa 5 päivää. Ekana päivänä oksensi ja nukkui ja itki, mutta heti tokan päivän aamusta oli oma iloinen itsensä eikä edes enää tarvinut kipulääkkeitä. Pystyi tosi pian syömään ihan tavallisia ruokia (tosin ei mitään maustettuja tai kauhean kovia) ja leikki niin kun mitään ei olisi käynyt. Kahden viikon päästä oli kontrolli ja kaikki oli sillon täysin parantunut.
Leikkauksesta on nyt puolitoista vuotta aikaa ja tytöllä ei luonnollisesti ole ollut yhtään angiinaa, itse asiassa on ollut vaan pari kertaa pikkuflunssassa ja esim. koulusta poissa vain 2 päivää. Nukkuu hyvin ja SYÖ HYVIN, ihan eri malliin kuin ennen.
Eli yhteenvetona: olen pelkästään tyytyväinen leikkaukseen!