Miten voisin olla katkeroitumatta?!

Kuulostaa vähän sille ettet ole. Äidillä tulisi olla asiat kunnossa ja mielenterveys kohdallaan.

Vastoinkäymisistä ei saa tolleen masentua jne.

Elämässä on muitakin asioita kuin lapsen saanti. Älä pyöri pelkästään sen ympärillä.

mut mulla autto ku tuli muuta ajateltavaa ja oikeestaan jo tavallaan luovutin ja hyväksyin et musta ei ehkä tule äitiä. Kaverin polttareita järjestäessä ja häitä miettiessä pääs sit vauva alulle.

En edes testatessani uskonut plussaan halusin vaan varmistaa et ne menkat sielt pian alkaa... Ei o viel alkanu :)

Just kuulin kans parista joka oli yrittäny 8 vuotta ja paria hoitoa ilman mitään tulosta. Nyt sit luomuvauvaa odottavat.

Tottakai katkeroitua saa ja sanojakin sylkeä mutta kukaan kypsä ihminen ei mene lapsen hankkimisesta niin sekaisin että alkaa puhumaan kuin pieni teini-ikäinen. Vanhemmuus ja äitiys on suurta kasvua ja vastuuta, jota sinun tekstisi eivät anna ymmärtää. Mietippä kun lapsesi ensimmäisiä vastoinkäymisiä tulee eteen, syyllätkö silloinkin jumalan pahimpaan rakoon? Vastoinkäymisistä pitää oppia, joten sinullakin on kyllä aikaa vielä kypsyä. Ehkä luonteesi on syy miksi kroppasi ei anna vielä..

Olen sitten varmaan minä!

T. 4

pelkää elämää ja sitä kautta luulee et kaikki on 4;sen kaltaisia eli siis täydellisiä, siis onneksi se on vaan luuloa. Juttelu ammatti-ihmisen kanssa auttaa uskomattoman paljon.

Kuule, maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia lapsen saantiin, adobtointi, keinoraskaudet, luomu, kaverin apu, jopa koiranpennut. Minä huokaisisin vain ja jatkaisin. Lapsi tulee kun on sen aika. Kukaan ei tue tuommoisia puheita..

Mielenterveystoimisto voisi osata auttaa.

Oletteko miettineet adoptiota?



Katkeroitumisen voi itse valita tai olla valitsematta. Lapsettomuus on suuri suru, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

jonakin päivänä rukoukseesi vastataan. Minulla on ollut samankaltaista, olin aivanloppu henkisesti. Kunnes eräänä päivänä vein esiruokouspyynnön seurakuntaan jossa pyysin meille lasta. Kului 3vko ja rukoukseeni vastattiin, olin raskaana vaikka se lääkärien mukaan oli täysin mahdotonta. Elimellinen vika siis minussa.

Minä pentuna kun lapseni sain, aikuistuin juu todella paljon jo ootantiaikana, mutta vasta näin kolmen vuoden aikana olenkin kasvanut. Tuonkaltaisia puheita mitä ap laukoo en silti KOSKAAN suustani ole päästänyt.. tyylii äiti ei ymmärrä miksi sieluni on niin musta, örr örr örr, tapan itteni.. hohhoijaa..

Kyllä tuollainen epätoivo on tuttu tunne, vaikka ei ihan noin voimakkaana. Me yritimme esikoistamme neljä vuotta ja vasta sitten onnistui, toisella pas-hoidolla.



Mutta nyt kyllä sillä uhallakin, että ap hermostut, niin sanoisin, että JOS oikeasti tuntuu siltä, että elämäsi ei ole minkään arvoinen jne., niin kannattaisikohan sinun hakea mielenterveysapua vaikka ihan omalta terveysasemaltasi. Ei se ole mikään häpeä, jos pitkällisten lapsettomuushoitojen takia masentuu ja sinä ansaitset kaiken avun! Ei sinua oikeasti kukaan rankaise eikä ihmisarvosi tietenkään ole lapsensaannin varassa, vaikka siltä tuntuukin juuri nyt.



Missä olette olleet hoidoissa? Joillakin yksityisklinikoilla onkin tarjolla psykologista tukea, olisiko sinua hoitavallakin klinikalla? Tarvitsisit keskusteluapua ja sellaiselta taholta, joka mielellään ymmärtää lapsettomuustuskia.



Missään nimessä tuo turhautuminen ja masentuminen ei tee sinusta epäkelpoa äidiksi, kuten jotkut vastaajat tässä ovat vihjailleet.



Tuo muuten on metka dilemma tuo, kun käsketään olemaan stressaamatta. Kyllä se hedelmöityminen onnistuu, jos on onnistuakseen, vaikka stressaisikin. Eikä pitkällisen yrittämisen jälkeen stressiä voi tahdolla pois pyyhkiä.

kaikista ei tule semmoisia ikinä..ja nyt kyllä ap osoittaa kuuluvansa teksteillään tuohon sarjaan..

En usko että hermonsa kestäisivät..

T. 4 (erittäin hyvä ellei täydellinen)

VOI LUOJA!!!!!!!!!!!! Hanki vaikka kissa alux. Katotaan sitten myöhemmin. Turha sun on täällä räyhätä kun et edes kerro koko juttua, ihan salee provo.

Ei siinä auta keskustelu vaikka kuinka hyvän psykologin kanssa, kun kaipuu kasvaa kipeäksi tuskaksi.

Vai silloin ei ole valmis äidiksi, jos stressaa asialla eli toivoo lasta liikaa??????

Nämä alkoholiongelmaiset monen lapsen äidit, joiden lapset ovat yksin kotona kun äiti baarissa, hekö sitten ovat parempia tulemaan äideksi, kun heille se onni on monta kertaa annattu. Eivätkä ole asialla itseään stressanneet...

Totta, purkaan paineita, ja se tosiaan helpottaa.

Vaikka en pääse kelleen puhumaan, niin pelkästään tänne kirjoittaminen tuntuu tosi puhdistavalta.

ovat aivan eri asia jolla tuskaa purkaa, mutta kun aletaan itsemurhasta ja kuolemasta muuten vaan puhumaan niin siinä ei olla enää mitenkään hyvillä jäillä. Joo joo joo, hyvä äiti, nyt kun pamahtaisitkin ni kaaaaaikki sinun ongelmat katoaisivat kuin tyhjä tuuleen. Sitten vuosien päästä luemme lehdestä kuinka joku heikkohermoinen äiti tappoi lapsensa koska -ei enää jaksanut-.. Tukekaa joo, mutta muualle huoltoon tämä nainen ja sitten vasta kun todellakin vahva, niin sitten vasta elämän haastavamman asian kimppuun kuin lapsen KASVATUS!

Jos olet ( joka vieläkin syytit elämäsi pilaamista vanhempiasi ja entisiä kiusaajiasi)+ sanoit, ettei 1 lapsi lohduta kun haluaa enemmän. Niin OIKEASTI mene hoitoon! Kyllä sinne pääsee (jos noin sekavia puhut sielläkin)! Et pese itseäsi 2 viikkoon ja puhut yhtä harhasia kun täällä niin hoitoon pääset, se on varmaa!

Liian tervettä tekstiä oikeelle aapeelle

itseäni.

Kai minulla hormoonit heittelee hoitojen vuoksi niin, että mielialakin vaihtuu meren aaltojen lailla.

Kaikkia ei vaan ole tarkoitettu äidiksi ja vanhemmaksi ja sinä kirjoituksesi perusteella olet onneksi yksi heistä!!

Tosi " kypsää" ja aikuismaista tekstiä,luepa omat tekstisi uudestaan niin huomaat...

Hakeudu hoitoon!