Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mä otan hatkat

Vierailija
07.04.2017 |

Mulla on 6-vuotias kehitysvammainen lapsi, olen yh. Isä näkee lasta joka toinen viikonloppu.
Mulla ei ole enää yhtään ystävää, olen lihonut viimeisen kuuden vuoden aikana 60kiloa. Olen kaksinkertainen fyysisesti siihen mitä ennen olin. Pelkään joka päivä sydänkohtausta, mutta en osaa tässä elämässä lopettaa syömistä. Mulla on siis varmaankin joku 3,5vuotta elinaikaa jos tämä tahti jatkuu.

Olin kokonaisvaltaisesti ihmisenä, omana itsenäni onnellisempi ollessani melko juoppo lapseton renttunainen. Tässä elämässäni en osaa olla, olen täysin eri ihminen mitä ennen olin, hyvässä ja pahassa - henkisesti ja fyysisesti. Minua ei enää ole.

Olen kärsinyt masennuksesta + ahdistuneisuudesta kausittain enemmän ja vähemmän nyt viimeiset 5 vuotta. Olen käynyt juttelemassa, välillä tatvinnut lääkitystä jne. Pitkän tähtäimen lopputulos on sama, eli täysin tyhjä kotelo, ihmisraunio, joka kokee onnen tunteita enää vaan toisen ihmisen kautta, lapsen kautta.

Puhelimessa ei ole ketään kelle soittaa, eikä kukaan tietenkään soita minulle. Hyvä kun muistan enää puhelimen olemassaoloa, niin tarpeettomaksi se minulle on muodostunut.

Seksiä olen harrastanut kolme vuotta sitten parin kuun "suhteessani". En edes ole halunnut vuosiin seksiä, olen kuvottava.

Olin ennen lasta melko juoppo, mutta sentään en ollut yksinäinen. Olin kaunis vielä, iloinen, ystäviä ympärillä.
Nyt olen yhteiskunnan mukaan parempi kai, mutten koskaan ole voinut näin huonosti. Niin huonosti, etten edes suurimmaksi osaksi tiedosta pahaa oloa.

Lapsi on ihan mahtava tyyppi, paras kenet olen koskaan tuntenut. Siksi tässä vielä olen. Nauran paljon lapsen kanssa, hänen kanssaan voin hyvin. Mutta se sekunti kun hän jo on omassa huoneessaan vaipumassa yöunille olen taas itseni kanssa, ja voin huonosti.

Tämä kuvio ei ole hyväksi kellekkään, eikä tässä ole liikaa syyllisiä. Paitsi äitihän on aina syyllinen, niin on omanikin, niin olen minäkin.

Mutta minä taidan lähteä. En ikinä uskonut ajattelevani joskus oikeasti näin. Mutta voin paremmin vaikka deekuna sillan alla kuin yh lähiömutsina kaupungin kerrostaloasunnossa.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi kolme