Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä lapsellisuudesta eroon?
07.04.2017 |
Saattaa olla virhe kertoa itsestään mammapalstalle, mutta yritetään kuitenkin...
Eli, ongelmanani on tahaton lapsellisuus/lapsenomaisuus käytöksessä. Innostun herkästi asioista, usein ihan mitättömän pienistä, joka sitten purkautuu typeränä touhottamisena ja kimeällä äänellä huutamisena samalla kun muut olijat varmaan häpeää itsensä maan alle. Saatan innostua esim ohikulkevasta söpöstä koirasta, kaupan ikkunassa nähdystä prinsessamekosta, jostain uudesta animaatioleffasta tai vaikkapa siitä jos pääsen samoilemaan johonkin kauniiseen metsään tms.
Muutenkin tuntuu etten osaa koskaan sanoa mitään fiksua tai keskustella kunnolla mistään "aikuisten" jutuista, ja naurankin ihan typerille heitoille tyyliin pissakakkajutut... :| Häpeän sitten jälkeenpäin aivan kamalasti kaikkea sanomaani ja itseinho kukoistaa. Välillä olen yrittänyt kuulostaa kypsemmältä ja hallita noita ylläkuvailtuja "lapsellisuuskohtauksia", mutta tuntuu että silloinkin olen vaan yksinkertaisesti tylsä jolla ei ole mitään oikeaa sanottavaa. :D
Ryhmätilanteissakin mua luullaan usein porukan nuorimmaksi, eikä vaikutelmaa auta se että mulla on myös melko lapsenomainen ulkonäkö, isot silmät ja hoikka ruumiinrakenne. Haluaisin olla sellainen viileän tyyni ja asiallinen naisellisesti käyttäytyvä nainen, mutta kun en vaan TIEDÄ miten voisin muuttua... Äh.
Ja jos joku miettii ikää, olen päälle parikymppinen.
Kommentit (12)
Miehet tykkää tuollaisesta ja eikö se ole mukavaa kun luullaan nuoremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin puheääntäni "aikuisemmaksi" ja se jo on muuttanut paljon ihmisten suhtautumista minuun.
Mutta eikö ole hankala koko ajan "ylläpitää" sitä feikkiääntä? :D Mulla varmaan jossain vaiheessa kuitenkin lipsahtaisi takaisin tohon normaaliin. Pitää yrittää tota kuitenkin, kiitos!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehet tykkää tuollaisesta ja eikö se ole mukavaa kun luullaan nuoremmaksi.
Oon kiinnostunut naisista joten tolla miesaspektilla ei ole mulle väliä. :D Ja ehkä sitten mummona on kivaa vaikuttaa nuorelta, mutta tässä iässä vielä ei kun on nuori muutenkin.
Ovatko vanhempasi tosi hyysäävät? Ihmettelin aina miksi minua pidettiin paljon todellista ikääni nuorempana, kunnes tajusin että äidin ylenpalttisen suojelun ja hyssyttelyn jälkeen se lapsimentaliteetti jäi päälle. Teki kaikkensa etten muuttaisi pois kotoa, ja kun muutin niin tämä pölähteli kutsumatta asuntooni (ja kun otin avaimet pois niin yllätysvierailuille) ja puuttui asioihini. Pahin on kun satuin mainitsemaan joskus ohimennen että minulla on silloin ja silloin lääkäriaika, äiti ilmaantui ilmoittamatta minulle mitään kyseiseen sairaalaan juuri tuolloin...
Muuta Japaniin, niin ei tarvitse päästä siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tosi hyysäävät? Ihmettelin aina miksi minua pidettiin paljon todellista ikääni nuorempana, kunnes tajusin että äidin ylenpalttisen suojelun ja hyssyttelyn jälkeen se lapsimentaliteetti jäi päälle. Teki kaikkensa etten muuttaisi pois kotoa, ja kun muutin niin tämä pölähteli kutsumatta asuntooni (ja kun otin avaimet pois niin yllätysvierailuille) ja puuttui asioihini. Pahin on kun satuin mainitsemaan joskus ohimennen että minulla on silloin ja silloin lääkäriaika, äiti ilmaantui ilmoittamatta minulle mitään kyseiseen sairaalaan juuri tuolloin...
Ei suinkaan, oikeastaan päinvastoin ja sisaruksenikin kasvoivat ihan "normaaleiksi" niin en usko vian olevan perheessä.
Kuulostaa kyllä tosi ikävältä toi sun juttu! :C
-Ap
Ehkä sua auttaisi kun tiedostaisit, että kuvailemasi kaltaisi ihmisiä ei oikeasti ole olemassa, eikä yli-innokas touhtaaminen todennäköiseti ole sinunkaan aito olemuksesi, vaikka nyt niin kuvitteletkin. Se on jotain, minkå olet omaksunut 5-15 -vuotiaana, kun olet ollut "söpö pikkutyttö" ja söpön pikkutytön käytön on tuonut positiivista huomiota ja tunnustusta. Oikeasti olet ihan samanlainen möllö kuin muutkin. Tästä kertoo se, että jälkeenpäin toivot, ettet olisi käyttäytynyt näin: jos käytös olisi oikeasti sinua (mikä sinänsä olisi harvinaista, mutta mahdollista), et tulisi ajatelleeksi hävetä sitä.
Nythän on niin, että ei ole itään tarvetta lakata ihastumasta ja innostumasta asioihin ja mailmaan. Tarvetta on vain sillä, että mietit, onko aina tarpeen vetää kaikkien huomio suhun, vai riittäiskö, että sen kiinnisttäisi ihastuksen tai innostuksen kohteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sua auttaisi kun tiedostaisit, että kuvailemasi kaltaisi ihmisiä ei oikeasti ole olemassa, eikä yli-innokas touhtaaminen todennäköiseti ole sinunkaan aito olemuksesi, vaikka nyt niin kuvitteletkin. Se on jotain, minkå olet omaksunut 5-15 -vuotiaana, kun olet ollut "söpö pikkutyttö" ja söpön pikkutytön käytön on tuonut positiivista huomiota ja tunnustusta. Oikeasti olet ihan samanlainen möllö kuin muutkin. Tästä kertoo se, että jälkeenpäin toivot, ettet olisi käyttäytynyt näin: jos käytös olisi oikeasti sinua (mikä sinänsä olisi harvinaista, mutta mahdollista), et tulisi ajatelleeksi hävetä sitä.
Nythän on niin, että ei ole itään tarvetta lakata ihastumasta ja innostumasta asioihin ja mailmaan. Tarvetta on vain sillä, että mietit, onko aina tarpeen vetää kaikkien huomio suhun, vai riittäiskö, että sen kiinnisttäisi ihastuksen tai innostuksen kohteeseen.
Ei mulla ole tarkoituksena vetää muiden huomiota itseeni, muuten tuskin häpeäisin tätä käyttäytymistäni jälkeenpäin. Mä vain yksinkertaisesti hullaannun joistain asioista ja tuntuu etten silloin osaa pidättää tuota innostumisreaktiota.
-Ap ja nelosviesti oli siis myös mun, allekirjoitus näköjään unohtui.
Mulla on sama sillä erotuksella, että tykään keskustella myös syvällisiä ja olen kiinnostunut "aikuisten jutuista."
Mielestäni tossa ei ole ongelmana "lapsellisuutesi", vaan jollei sulla ole mitään muita puolia. Ei sun tarvitse muuttaa itseäsi mutta jos olet jatkuvasti hihittelevä pikkutyttö, jonka kanssa on turha rakentaa järkevää keskustelua niin onhan se pidemmän päälle raskasta seuraa. Sen sijaan siis, että alat muuttamaan itseäsi niin ala kehittämään itseäsi. Niin että olet kiinnostunut myös muista asioista.
En tiedä mitä muut ovat mieltä mutta itse ainakin pidän itsestäni juuri siksi, että innostun nopeasti asioista ja olen vähän 'höhlä.' Mutta se ei ole koko minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama sillä erotuksella, että tykään keskustella myös syvällisiä ja olen kiinnostunut "aikuisten jutuista."
Mielestäni tossa ei ole ongelmana "lapsellisuutesi", vaan jollei sulla ole mitään muita puolia. Ei sun tarvitse muuttaa itseäsi mutta jos olet jatkuvasti hihittelevä pikkutyttö, jonka kanssa on turha rakentaa järkevää keskustelua niin onhan se pidemmän päälle raskasta seuraa. Sen sijaan siis, että alat muuttamaan itseäsi niin ala kehittämään itseäsi. Niin että olet kiinnostunut myös muista asioista.
En tiedä mitä muut ovat mieltä mutta itse ainakin pidän itsestäni juuri siksi, että innostun nopeasti asioista ja olen vähän 'höhlä.' Mutta se ei ole koko minä.
Toki tykkään keskustella myös syvällisesti, usein vaan tuntuu että ne keskustelukumppanit on kuitenkin paljon mua fiksumpia, osaavat valita sanansa paremmin jne samalla kun itse kommentoin vaan jotain latteita itsestäänselvyyksiä. :| Huomaan myös paljon herkemmin itsessäni huonot kuin (mahdolliset?) hyvät puolet, joten todella toivon ettei tuo olisi koko minä... Yritän kyllä kehittää itseäni, kiitti vinkistä!
-Ap
Ei sinussa mitään vikaa ole. Jos joitakin häiritsee, niin se on heidän ongelmansa. Älä suotta häpeä itseäsi, kun et ole edes tehnyt mitään väärää. Me eletään vaan kerran, joten ole rohkeasti oma itsesi.
Itse muutin puheääntäni "aikuisemmaksi" ja se jo on muuttanut paljon ihmisten suhtautumista minuun.