Oletko joskus työsi puolesta saanut asiakkaasi itkemään?

Useinkin. Totean, että laskelmien mukaan ei ole oikeutta tukiin. Se, että  hulttiopoika vei rahat, ei oikeuta lisärahoihin

En ole asiakkaitten kanssa töissä tekemisissä, mutta olen nähnyt sekä itkeviä oppilaita että vanhempia. Syitä on niin turhautuminen, helpotus, väsymys, epäreiluuden kokeminen, pelko, epätoivo kuin kiitollisuus

Joskus olen nämä itkut aiheuttanut, mutta usein vain todistanut

Olen saanut, ilosta. Opettajana saan aina välillä antaa tunnustusta oppilailleni (jotka aikuisia). Yllättävän monella silmä kostuu, kun saa positiivista palautetta. Usein huomaan miettiväni, että liian vähän ihmiset kehuvat toisiaan - jollakin on voinut mennä 20 vuotta työelämän raadannassa ja kukaan ei ole koskaan sanonut että "olet hyvä".

En koskaan. Minulle on kyllä huudettu. Joskus olin sellaisessa paikassa töissä jossa asiakkaat saattoivat itse avautua ja itkeä elämäntilanteessaan. Minä en ole koskaan itkettänyt ketään. En siis ole sos.tt mutta muu yhteiskunta/valtiotieteilijä.

Olen. En tarkoituksella mutta kun puhutaan vakavista kyseisen henkilön lasta ja koko perhettä koskevista ongelmista ovat tunteet pinnassa. Onneksi olen nähnyt myös niitä ilon ja helpotuksen kyyneleitä.

Kyllä olen. Komentanut jotain vapaan kasvatuksen helmiä, jotka luulee voivansa tunkea pienet tahmaiset tassunsa joka purkkiin. Jq Sitku ei saa nuolla jätski kauhaa bufee pöydässä nii itku tulee siitäki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut, ilosta. Opettajana saan aina välillä antaa tunnustusta oppilailleni (jotka aikuisia). Yllättävän monella silmä kostuu, kun saa positiivista palautetta. Usein huomaan miettiväni, että liian vähän ihmiset kehuvat toisiaan - jollakin on voinut mennä 20 vuotta työelämän raadannassa ja kukaan ei ole koskaan sanonut että "olet hyvä".

Naisille tyypillistä. En tiedä mikä siinä on että itkeä pitää milloin mistäkin.

No kyllä on miespuolisetkin opiskelijat liikuttuneet :)

Muutamia kertoja. Kaikki, varsinkaan lapset, eivät pidä näytteenotosta. Tosin yleensä ne itkee jo huoneeseen tullessa, vaikkei ole edes puudutetta laitettu.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut, ilosta. Opettajana saan aina välillä antaa tunnustusta oppilailleni (jotka aikuisia). Yllättävän monella silmä kostuu, kun saa positiivista palautetta. Usein huomaan miettiväni, että liian vähän ihmiset kehuvat toisiaan - jollakin on voinut mennä 20 vuotta työelämän raadannassa ja kukaan ei ole koskaan sanonut että "olet hyvä".

Mä huomasin tuon saman asian muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olenkin antanut aina positiivistä palautetta kaikille ketkä sitä on vähänkään ansainnut :)

Puhelinaspa eri yrityksissä. Ihmiset itkevät muutamien lanttien perään, muttq samaan aikaan törsätään toisaalla älyttömiin asioihin.

Juu, jotkut lapset ei kestä pettymyksiä ja saattaa itkeä kun vaikka häviää jonkun pelin. En jaksais sellasta, yritän aina vältellä pettymystilanteita. En ole kasvattaja vaan puheterapeutti. En halua käyttää vähäistä aikaamme kasvattamiseen.

Olen, hyvässä ja pahassa.

Tein päätöksen siitä ettei vuokrasopimusta enää jatketa - vuokranmaksu ei sujunut eikä yhteisöeläminen ylipäätään. Pönttö oli tukossa vähän väliä leluista ja vaipoista, pikkupoika pissasi toistuvasti alas parvekkeelta. Naapurit valittivat öisestä kirkumisesta. Sitten itkettiin kun poismuuton aika koitti, maksusitoumus jouduttiin käyttämään rästeihin ja vahinkoihin ja lastensuojelu puuttui osaltaan asiaan. Hienosti suoriuduttu.

Kerran taas tarjosin vuokra-asuntoa naiselle joka todella taisi olla sen tarpeessa. Lähti miestään pakoon, tuore turvakielto päällä. Neuvoin käytännön asioissa ja vinkkasin tarvittavat palvelut edullisimmista paikallisista. Joustin parissakin asiassa, mutta kiitos oli sen arvoinen. Jopa 3v. poika hymyillen kiitti tätiä joka auttoi :) Ovat olleet tunnollisia ja tyytyväisiä vuokralaisia nyt pari vuotta jo.

Olen, kun kerroin muutama vuosi sitten asiakkaalle (korkeakoulutettu b to b ostaja), että jään sairaslomalle kasvaimeni vuoksi. Jäi epätodellinen tunne. En alunperin ollut ajatellut kertoa syytä. Hänen vastauksestaan kertoessani poissaolostani jäi vaan vaikutelma, että asiakkuus oli katkolla ja halusi nimenomaan tarkempaa selitystä poissaololleni.

En ole, mut neuvolalääkäri ja kampaaja on saaneet mut itkemään. Eikä mitenkään hyvässä mielessä.

Olen. Pankissa asiakas tuli hoitamaan läheisen ihmisen kuolinpesän asioita ja osanottoni sai hänet itkemään. :'(

Kelassa, sossussa ja lääkärissä on varmaan moni itkenyt. Itse olen kai itkenyt vain lääkärissä.

USEIN!!! Alko...;)

Noin kerran viikossa - ja hoidan vain aikuisia.

t. hammaslääkäri

No ei nyt varsinaisesti liity työhön, mutta myyjänä olen ottanut osaa tutun asiakkaan suruun ja ollaan molemmat liikututtu..

Psykologina kyllä...tai ehkä kuitenkin vain työhuoneessa olo (tai siis asioiden läpikäynti) sen tekee ihmiselle , toivottavasti minä en mitenkään erityisesti itketä !