Lääkäri kirjoitti, että olen syrjäytynyt, vaikka

En usko, että pelkän peruskoulun käyminen on mikään ehdoton kriteeri, mutta tosi erikoista jos tällä hetkellä (tai hiljattain) ihan normaalisti ja aktiivisesti opiskeleva lasketaan syrjäytyneeksi. Ja vielä selvästi töitä hakenut henkilö.

Lääkärit, nuo kaikkien alojen asiantuntijat! Tekisin valituksen.

Minua kiinnostaa millä perustein lääkärit leikkivät näissä Jumalaa ja liittyykö tuo leikki siihen miten ollaan ohjeistettu joittenkin ihmisten kohdalla kirjoittelemaan.

Ettei vaan kuntouttavaa työtoimintaa ilman palkkaa ole tarjolla, kunhan joku muu viranomainen saa tietää tuosta "sosiaalialan diagnoosista." Jos siis jäät työttömäksi tms.

Lääkäri on "oppinut" uuden sanan. Jos  ei pääse yliopistoon, on syrjäytynyt. Siis lääkärin todellisuudessa.

Mistä lähtien lääkärit ovat alkaneet ottamaan kirjauksissaan kantaa syrjäytymiseen? Eri asia sitten, jos olet itse puhunut jotain sellaista - silloin lääkäri (psykiatri tmv) voi ehkä laittaa "A kokee syrjäytyneensä" tmv. mutta muuten en ymmärrä!?

Mene heti korjauttamaan tuo termi pois asiakirjoistasi, koska se voi vielä pitkänkin ajan kuluttua kääntyä sinua vastaan ja joudut turhiin ongelmiin! Asioi fiksusti asiallisessa ulkoasussa ensin vaikka hoitajan kanssa ja pyydä korjausta tietoihin usean ihmisen kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit, nuo kaikkien alojen asiantuntijat! Tekisin valituksen.

Samoin ja heti!

Syrjäytyneisyyshän ei ole tarkkarajaisesti määriteltävissä. Siihen ei ole "diagnoosikriteereitä" kuten sairauksiin. Lääkäri tulkitsi asian niin. Jos et itse koe olevasi syrjäytynyt, pyydä oikaisu tekstiin.

Oliko kyseessä psykiatrian erikoislääkäri, heillä kun on tapana kirjoitella omia fantasioitaan potilaiden papereihin.

Minä kävin vuoden verran psykiatrilla keskivaikean masennuksen takia. Viimeisellä käynnillä lääkäriksi oli vaihtunut hoono soomi-lääkäri ja hänen virallinen diagnoosina on, että olen kahvista riippuvainen.... (Ei ymmärtänyt aamuisin ennen kahvia itselleni sallimaa ahdistushetkeä ihan oikein.)

Mä olen kans kuulemma syrjäytynyt. Joo, jouduin lopettamaan edellisen työny fyysisten vaivojen takia. Olin pitkällä sairaslomalla ja siihen väsyin ja "masennuin". Sitten mulle alettiin tekemään kartoitusta uudesta ammatista johon alan opiskelemaan. Mukana hommassa oli lääkäriä, psykologia ja ties mitä talonmiehiä. Kyseltiin perhesuhteista, kavereista, vapaa-ajan tekemisistä jne. Ei tainnu kuulostaa hyvälle kun kerroin että vapaa-ajan vietän enimmäkseen kotona kissojen kanssa ja käyn uimassa ja kävelylenkeillä sen mitä nivelet kestää. Perheestä en ole väleissä kehenkään muuhun kuin isääni, joka johtuu siitä että äiti kuoli kun olin 14 ja veli ja sisko ovat valinneet päihteiden ja rikollisuuden polun elämässään. Kavereita ei ole montaa ja harvoin nähdään mutta olen asiakaspalvelu alalla ollut niin en vain ole jaksanut enään vapaa-ajalla ihmisten seuraa.

Olen kuitenkin suht tyytyväinen elämääni, vaikka nivelet alkavat hajoamaan näin alle 3kymppisenä. Olen itse ollut aktiivinen uudelleen koulutuksen kanssa ja haluan palata työelämään. Ja näillä perusteilla mut myös luokiteltiin syrjäytyneeksi. Hienommin asia oli lääkärin ja psykologin papereissa ilmaistu mutta syrjäytynyttä siinä tarkoitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sen pojan tarina joka sai koulukiusattuna m1 lähetteen ja ei ikinä saanut sitä poistettua vaikka kaverit olivat tehneet jäynää leimaamalla hänet kouluampujakandidaatiksi. Ei jumalauta mikä

HELVETTI LÄÄKÄREITÄ VAIVAA???? Äijä oli kaikkea muuta kuin M1 lähetteen arvoinen.

Eilen tuli inhimillisessä tekijässä juttua mt-sairauksista ja häpeäleimasta, mitä "sairastunut" joutuu kantamaan. Ohjelmassa ihmeteltiin ääneen, miksi näin on. No jos m1 merkintä omakantatiedoissa tietää loppuiäksi tympeää ja asenteellista palvelua terveydenhuollossa, on jotenkin tekopyhää sanoa, että älkää nyt turhaa hävetkö mt-taustojanne. Kun käytäntö on ja vielä sotepalveluissa nimenomaan tuota.

Ei voi ottaa kantaa siihen, onko ap syrjäytynyt, mutta tuo diagnoosi pitäisi oikeasti sisällyttää tautiluokitukseen. Aivan järjetöntä, kuinka lääkärit joutuvat keksimään diagnooseja ihmisille, joita ilmeisesti vaivaa joku, mutta eivät jostain syystä pärjää työmarkkinoilla tai edes selviydy työkkärin kurssille. Kaikki noista ihmisistä eivät ole masentuneita eivätkä kehitysvammaisia. Varmasti kyseiseen joukkoon mahdtuu paljon persoonallisuushäiriöitä ja ahdistuneisuusongelmia, mutta totuus on, että moni on pelkästään syrjäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kans kuulemma syrjäytynyt. Joo, jouduin lopettamaan edellisen työny fyysisten vaivojen takia. Olin pitkällä sairaslomalla ja siihen väsyin ja "masennuin". Sitten mulle alettiin tekemään kartoitusta uudesta ammatista johon alan opiskelemaan. Mukana hommassa oli lääkäriä, psykologia ja ties mitä talonmiehiä. Kyseltiin perhesuhteista, kavereista, vapaa-ajan tekemisistä jne. Ei tainnu kuulostaa hyvälle kun kerroin että vapaa-ajan vietän enimmäkseen kotona kissojen kanssa ja käyn uimassa ja kävelylenkeillä sen mitä nivelet kestää. Perheestä en ole väleissä kehenkään muuhun kuin isääni, joka johtuu siitä että äiti kuoli kun olin 14 ja veli ja sisko ovat valinneet päihteiden ja rikollisuuden polun elämässään. Kavereita ei ole montaa ja harvoin nähdään mutta olen asiakaspalvelu alalla ollut niin en vain ole jaksanut enään vapaa-ajalla ihmisten seuraa.

Olen kuitenkin suht tyytyväinen elämääni, vaikka nivelet alkavat hajoamaan näin alle 3kymppisenä. Olen itse ollut aktiivinen uudelleen koulutuksen kanssa ja haluan palata työelämään. Ja näillä perusteilla mut myös luokiteltiin syrjäytyneeksi. Hienommin asia oli lääkärin ja psykologin papereissa ilmaistu mutta syrjäytynyttä siinä tarkoitettiin.

Niin ja kerran kun hain sairaslomaa mahataudin takia, oli lääkäri kirjoittanut "epäsiisti ulkoinen olemus". Siis mitä tekemistä sillä on sen kanssa että mulla on vesiripuli ja oksennus lensi jos jotaki edes yritin syödä. Luulis että tossa tilanteessa on normaalia mennä kotilökäreissä lääkärissä käymään.

Vierailija kirjoitti:

minulla on lukio käytynä, en päässyt yliopistoon, joten opiskelen opistotason (merkonomi) koulutusta ja olen työsuhteessa, valitettavasti 0-tuntisopimuksella, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Mutta siis mitä h*lvettiä, voinko valittaa tästä johonkin? Olen ihan normaali nuori ihminen. Eikö syrjäytynyt ole joku koditon ja vain peruskoulun käynyt henkilö?! Vähän on syrjäytymisen määrittelmä muuttunut.

Kuka on tämä ihmispaska joka kiusatakseen alapeukuttaa myöskin tätä?

Joo, mullekin opiskelijana lääkäri selvästi vihjaili jostain syrjäytymisestä ym., vissiin olin liian vanha (+30v.) opiskelemaan. En tiedä mitä papereihin kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan nyt on oikeassa?

Vuosia kestävän korkeakoulutuksen saanut lääkäri, vai yliopistoon kelpaamaton amis?

Huutonaurua.

Eiköhön jokainen meistä tunne itsensä paremmin, kuin joku lääkäri joka näkee potilaan vain muutamia minuutteja kerrallan.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan nyt on oikeassa?

Vuosia kestävän korkeakoulutuksen saanut lääkäri, vai yliopistoon kelpaamaton amis?

Huutonaurua.

Jos arvoidaan omaa elämää, silloin itse yleensä tietää siitä paremmin, kuin joku lääkäri, jota "tuntenut" ehkä pari minuuttia. Toki joo kaikkea ei aina itse tiedosta, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Mene heti korjauttamaan tuo termi pois asiakirjoistasi, koska se voi vielä pitkänkin ajan kuluttua kääntyä sinua vastaan ja joudut turhiin ongelmiin! Asioi fiksusti asiallisessa ulkoasussa ensin vaikka hoitajan kanssa ja pyydä korjausta tietoihin usean ihmisen kuullen.

Ei se korjauttaminen juuri auta. Toki se teksti mahdollisesti "poistetaan" tai muokataan, MUTTA se alkuperäinen teksti jää sinne "alle" klikkauksen taakse. Eli kerran sinne kirjoitettu jää sen ainiaan.

Näin on minulle kerrottiin tk:sta, kun vaadin erään väärän tekstin muokkausta (ns. todistusaineisto käsissäni).

T: kokemusta