Miten päästä vähävaraisuuden ruokkimasta masennuksesta?
Minulla on pakollisia menoja niin paljon, että rahaa jää vain joitain satasia näiden menojen jälkeen.
Tästä ei jää rahaa lähteä ulos, harrastaa liikuntaa, kulttuuria tai aktivoitua.
Miten tästä pois, kun ei ole yksinkertaisesti varaa aktivoida ja kuntouttaa itseään työkykyiseksi? Joka taas parantaisi taloudellista tilannetta ja edesauttaisi taas sairauden hallintaa.
En pääse masennuksestani ylös, sillä varaa ei ole edes aktivoida itseään.
Kommentit (7)
Ehkä ongelmasi ei ole se vähävaraisuus vaan se masennus?
Kyllä ihminen keksii huokeita liikuntatapoja ja aktiviteettejä, jos on halua, mutta ei rahaa. Joku jo edellä mainitsi ihan hyviä esimerkkejä.
Ei se aktivoituminen rahaa vaadi. Kirjasto on ilmainen ja niissä järjestetään usein kaikenlaista tapahtumaa, on runopiiriä, elokuvailtaa jne.
Esim. MIT:n kaikki luennot ovat ilmaiseksi katsottavissa netistä ja monen muunkin yliopiston. Youtube on täynnä jooga- ja pilatesvideoita. Kuten myös oopperaa ja konsertteja. Blogin pitäminen ei maksa mitään, voit vaikka alkaa käydä youtuben oopperatarjontaa läpi ja kirjoittaa niistä arvosteluja blogiisi.
Kahvilassa sinulle ei ehkä ole varaa käydä, mutta itse leipomalla saa yleensä merkittävästi parempaa kuin kahvilan käntyt ja voit pitää kahvikutsut ystävillesi joiden kanssa muuten olisitte menneet kahvilaan -näinhän ennen vanhaan tehtiin. Vierailtiin vuorotellen että yksi ei joutunut aina "maksumieheksi". Jos ystäväsi ovat työssäkäyviä, voitte sopia että he antavat sinulle vaikka sen pari euroa mitä kahvikuppi maksaisi kahvilassa ja sinä hoidat aina tarjoomukset.
Itse asiassa masentuneen on helpompi alkaa aktivoitua näillä listaamillani tavoilla kuin sillä että pitäisi välttämättä lähteä pois kotoa. Kokemuksesta tiedän.
Hanki rahaa.
Miten sä sen teet on sun asias. Oot aikuinen ihminen ja oot saanu ilmaisen koulutuksen sun muut tältä yhteiskunnalta että sitten aikuisena pärjäisit omillas niinku sun esi-isäs ja -äitiski on tehneet.
Sama homma. Ei auta liikunta, ei kirjasto ja kyläilyistä tulee vaan tosi paha mieli. Köyhyys on kyl semmonen rangaistus, että ei siitä selviä. Olis helpompaa jos tuntisin edes yhden toisen ikäiseni työttömän täältä mutta kun kaikki kaverit on hyväosaisia ja työssä käyviä. Ei niitä jaksa tavata.
Kai sinä ap sen tajuat, että köyhyys ei aiheuta masennusta, masennus voi iskeä kehen tahansa koska tahansa ja missä tahansa elämäntilanteessa. Ei se köyhyys tietenkään ketään piristä, mutta sinun olotilasi varsinainen syy ei ole siis köyhyys, vaan masennus itsessään.
Vaikuttaa siltä, että olet tehnyt itsellesi köyhyydestä syntipukin, johon vedoten et vaadi itseltäsi mitään ja nostat kädet ylös.
Ilmaisia tai halpoja harrastuksia on maailma pullollaan. Ulkoilua, lenkkeilyä, sauvakävelyä, puistojumppaa, pyöräilyä. Piirtämistä, kirjoittamista, näyttelemistä. Työväenopistossa/kansalaisopistossa opiskelemista - maksu on lukuvuodelta yleensä hiukan yli satasen, mutta se on vähän kuukautta kohden, ja työttömät saavat senkin puoleen hintaan ja sairauslomalla olevat voivat hakea kokonaan vapautusta. Työttömien paikallisyhdistyksillä on vaikka mitä ohjelmaa.
Pienillä paikkakunnilla tietysti määrä on toista laatua, mutta esim. täällä stadissa on todella paljon kaikenlaista. Missä sinä ap asut? Oletko edes tarkistanut kotikuntasi työttömien toimintaa?
Minä ymmärrän hyvin, että masentuneen voi olla vaikea saada itsestään irti mitään, mutta silloin kyse ei enää olekaan vähävaraisuudesta, vaan siitä sairaudesta itsestään. Masennus heikentää aloitekykyä ja jaksamista.
Oletko ap terapiassa ja lääkityksellä? Kannattaisi nyt ensisijassa kai panostaa niihin.
Kävelylle, kirjastoon ja aktivoidu kyläilemään