Kertokaas mulle minkä ihmeen takia täällä osa äideistä suunnittelee valmiiksi kuinka kauan aikoo imettää?

Ja se alkaa jo sairaalassa, jossa niitä kätilöitä ei ole kulutettu käyttämään psykologista silmää siihen, että vaikka osa tarvii tukea ja kannustusta imettääkseen, niin sitten on toinen osa, jolle asia ei etukäteen ole mikään ongelma, mutta joka ahdistuu siellä sairaalassa kun siitä tehdään sellainen fanaattinen kuvio.

En mitenkään nauti imetyksestä ja korvikkeella nuo muutkin on kasvaneet komeasti. Juu olen itsekäs, entäs sitten?

Mä suunnittelin imettäväni noin vuoden, ja vuoden imetin. Eihän se, että tekee suunnitelmia, tarkoita, ettei voisi tarpeen mukaan tehdä toisella tavallakin!

ja teki selväksi, että se on hirveän vaikeaa, monimutkaista ja niin ihmeellistä. Minä hölmö olin vain luullut, että imettäisin vauvaani kun kerran maitoakin tuli. Rupesi ahdistamaan ja ahdistus vaan paheni niin, että sain lopulta imetettyä alle 3kk

Minun kimpussani ei ainakaan ollut yhtäkään imetysfanaatikkoa, vaan viskattiin kotiin täysin valmistautumattomana ja osaamattomana. Kaikki piti opetella itse kantapään kautta.

Tai no itsekin olen siihen kyllä " sortunut" , mutta mielestäni mulla on ihan normaali asenne imetykseen. Ennen esikoisen syntymään mulle oli ihan luonnollista ajatella, että imetän vuoden ainakin. Muuta vaihtoehtoa en ikinä edes ajatellut. Minusta se vaan oli se kaikista luonnollisin vaihtoehto. Ja ei, en edes ajatellut sitä vaihtoehtoa, että imetys ei onnistuisi. Olin päättänyt, että se onnistuu. Ekat 2,5kk oli yhtä taistelua, mutta uskon että tuon vakaan päätökseni takia jaksoin sen ajan. En kertaakaan miettinyt edes sitä vaihtoehtoa, että olisin lopettanut. En. Imetykseni ei siis tod. ollut helppoa ja siksi väitänkin olevani ihan oikea ihminen sanomaan, että on se sen arvoista :) Vuoden iässä sitten lopetin rinnan tarjoamisen, mutten kieltänyt jos lapsi itse halusi. Pian imetys sitten loppui, lapsen tahdosta.



Kakkosta odotan nyt alussa ja ajatus on taas sama. Ainakin vuoden imetän, sitä ennen en lopeta kuin jostain todella painavasta syystä. Niin se vaan menee. Ja ei, imetystäni ei lopeta rintatulehduskierre, rintaraivarit, nännien aukeneminen, huono imuote tai mikään normaali ongelma. Niistä selviää oikealla asenteella. Ja sillä päätöksellä.

jotka eivät kyseenalaista imetyksen onnistumista mitenkään. Varmaan on myös niin, että kyseiset äidit ottavat vaikeudet voitettavina asioina, eikä esteinä. Näin jälkeenpäin ajatellen, olihan mullakin useita rintatulehduksia, tukoksia rinnoissa ekat neljä kuukautta jatkuvasti yms., mutta silti sanoisin imetyksen olleen sekä onnistunutta ja mukavaa!



Tähän on tietysti lisättävä pakollinen alanootti niistä naisista, joilla ei vain maitoa tule jne. Muuten saa kauhean lauman vihaisia akkoja kimppuun. ;)

En voi ymmärtää, miten joku voi vain olla olettamatta mitään asioista, esimerkiksi synnytyksen kulutusta tai imetyksestä.



Itse tutustun asioihin etukäteen ja lukeman (sekä myös kokeman että muilta kuuleman) perusteella luon jonkinlaisen käsityksen siitä, miten asiat keskiverroin menee eri tilanteissa. Tietysti toivon, että kaikki menisi keskivertokivasti, mutta koska tiedän jotai realiteettejä voin tietyllä tasolla valmistautua niihinkin, vaikken myöskään aktiivisesti tuo esiin, miten huonosti kaikki voi mennä enkä myöskään tämän vuoksi verhoudu mykkyyteen tai " asiat menee siten kuin menee" ajattelun taakse.



Itse asiassa ajattelen, että asiat menevät kuten menevät, mutta se ei estä minua toivomasta jotain eikä etsimästä tietoa toivomusteni tueksi saati puhumasta joskus ja joissain tilanteissa jotakin toivomuksistani.

Kuinkas ollakaan, osittaisimetystä 2 kk ja siihen se loppui =(. Kova paikka oli, ei kannata suunnitella =(.

minulla se ei kohdistunut imetykseen, mutta miehen suvussa meni turvallisuuskysymykset täysin överiksi, mitään ei pystytty tekemään muuta kuin kuvittelemaan kaikenlaisia uhkakuvia... hohhoijaa, menisivät hoitoon

mutta on sekin tietynlaista itsensä pettämistä. Sitten vain aina alistuu tilanteelle eikä koskaan itse tee mitään asioiden edistämiseksi.

Suomi on pullollaan äitejä, jotka ovat valmiita haastamaan synnytyssairaalan ja imetystä ohjanneen kätilön oikeuteen, kun kaikki ei mennyt TOIVOMUSTEN mukaan. Toiset ei nimittäin ymmärrä juuri sitä, että ne toivomukset on TOIVOMUKSIA ja kaikki ei vaan aina suju ihan just niin kuin itse haluaisi.

Ihan varmasti teen kaikkeni, että onnistuu, ja että saan imetettyä ainakin sen vuoden verran, mikä on suositus. Olankohautuksellako lapsen terveyteen pitäisi suhtautua?

Vierailija:

Eikö imetys nyt ole asia minkä kanssa ei kannata stressata yhtään ylimääräistä? Se joko onnistuu tai ei. Ja kestää niin kauan kuin kestää. Ei ihme, jos jollain on siitä hirveä paine, kun suurinpiirtein kalenterista jo rv:lla 6 katotaan päivä milloin lopetaan imetys....

itsestään ja toisilla ei.. Imetystä kannattaa raskausaikana sen verran suunnitella, että tiedostaa mitkä ovat nykysuositukset ja miksi. Mitkä ovat rintaruokinnan kiistattomat edut korvikeruokintaan verrattuna. Mitä mahdollisia ongelmia (etenkin) alussa saattaa tulla eteen ja miten niistä selviää. Milloin lisämaito on aiheellista ja milloin ei jne. jne.

Imetys onnistuu loppujen lopuksi hyvin harvalla niin, että laitoksella vain tökätään tissi vauvan suuhun ja se alkaa imemään.

Vaan vähän niin kuin tahdon asia ;) Toivoahan voi mitä vaan, voi toivoa pitkää ja onnistunutta imetystä, mutta se vaatii usein TYÖTÄ. Ei se läheskään kaikilta onnistu tuosta noin vain! Pitää opetella, pyytää ohjausta, pitää ottaa asioista selvää (tiheän imun kaudet, rintaraivarit, rintatulehdukset jne) ja pitää olla varautunut, että jokin noista ongelmista tai jopa kaikki tulevat juuri itselle ja pitää miettiä, miten niistä selviää.



Kyllä hyvällä ennakkovalmistautumisella pääsee pitkälle. Ja on paljon vahvemmilla jos ja kun ongelmia tulee. Jos menee vain " toivotaan että onnistuu" -tyylillä, niin helposti se imetys loppuu ekaan tiheän imun kauteen, kun luullaan että maito loppuu ja annetaan pulloa...

Vierailija:

Kuinkas ollakaan, osittaisimetystä 2 kk ja siihen se loppui =(. Kova paikka oli, ei kannata suunnitella =(.

kuvittelevat imetyksen vain sujuvan itsestään. Imetys on oikeasti " taitolaji" , johon on olemassa monia monituisia " kikkakolmosia" , niistä vain valitettavan vähän tiedetään edes neuvoloissa tai synnytyssaitaaloissakaan!

Rintakumille oppi, siitä päästiin eroon vasta kk iässä. 10 pvän vanhana paino ei ollut noussut paljoa mitään joten korvike lisäruuaksi. Lopulta lääkkeiden kanssa onnistuin osittaisimettämään 6kk.

Minä en kyseenalaistanut imettämistä mitenkään, oletin että tissi suuhun ja se on siinä. No ei ollut.

Vierailija:

jotka eivät kyseenalaista imetyksen onnistumista mitenkään.

Olen itse imettänyt jokaista yli vuoden asiaa sen enempiä stressaamatta. Siksi mä olenkin miettiny, että osa imetyspulmista johtuu just siitä, että se suunnitellaan - varsinkin ekan kohdalla - liian tarkkaan ja jos ei mene just niin, niin lopetetaan. ap

Vierailija:

Rintakumille oppi, siitä päästiin eroon vasta kk iässä. 10 pvän vanhana paino ei ollut noussut paljoa mitään joten korvike lisäruuaksi. Lopulta lääkkeiden kanssa onnistuin osittaisimettämään 6kk.

Minä en kyseenalaistanut imettämistä mitenkään, oletin että tissi suuhun ja se on siinä. No ei ollut.

Vierailija:

jotka eivät kyseenalaista imetyksen onnistumista mitenkään.

Vierailija:

Rintakumille oppi, siitä päästiin eroon vasta kk iässä. 10 pvän vanhana paino ei ollut noussut paljoa mitään joten korvike lisäruuaksi. Lopulta lääkkeiden kanssa onnistuin osittaisimettämään 6kk.

Minä en kyseenalaistanut imettämistä mitenkään, oletin että tissi suuhun ja se on siinä. No ei ollut.

Vierailija:

jotka eivät kyseenalaista imetyksen onnistumista mitenkään.