Yojuhlat samana päivänä äidin synttäreiden kanssa

Tuo juhlabrunssi olisi kyllä hyvä idea..

Sano asiasta ihmeessä äidillesi.

Meillä oli toisin päin....äidin 50 ja mun yo viikon välein. Itse olisin halunnut jättää omat lakkiaiset kokonaan välistä ja en tajunnut miksi osa sukuakin viitsi reissata kahtena vkl. Mulle olisi ihan riittänyt pienet onnittelut käsipäivään yhteydessä viikon myöhässä.

Mutta edelleen keski-ikäisenä akkana harmittaa että olin nuorena niin tossu etten saanut suutani auki ja kerrottua että minä en koko juhliani tahdo, vaan ajelehdin sen päivän kaavan mukaan Niinkuin tapana on.

Et ole kamala ihminen, etkä edes kohtuuton. Mielestäsi äitisi on aika ajattelematon. Yo- juhlat ovat vain kerran elämässä. Ymmärrän toisaalta että äitisi synttärit samaan aikaan tuskin himmentäisivät sinun päivääsi, ehkä sinä olisit kuitenkin pääosassa ja äitiäsi juhlittaisiin ns. siinä samassa. Mutta ymmärrän kyllä, että harmittaa.

Pystyisitkö juttelemaan aiheesta äitisi kanssa? Esim. Jos kerran vieraat tulevat kaukaa ja jäävät muutenkin yöksi? Niin voisiko äitiä si uhlia esim. seuraavana päivänä? Tai sitten reilusti jo sinua aiemmin tai myöhemmin?

Ehdottomasti puhut nyt heti äitisi kanssa, että haluat omat juhlat. Viiskymppisiä voi viettää myöhemminkin. Sinä olet sentään tehnyt jotain saavutuksia juhliaksesi.

T. Viiskymppinen äiti

En näe ongelmaa.. tai mun mielestäni sinä olisit tietysti se päivän pääsankari, ja siinä sivussa sitten äitillesikin joku huikkaisi onnittelut, mikä ei ole sinulta pois. Jos haluaa, niin tuossa olisi toki sauma pitää oikein isotkin juhlat, joita äitisi jatkaisi iltaan saakka niin kuin joku jo ehdotti.

Miksei vaikka edellisenä päivänä yo-juhlat ja seuraavana päivänä äidin synttärit? Lauantaina yo-juhlat ja sunnuntaina äidin synttärit siis.

Minulla oli sama juttu, eli ätini 50- v ja mun ylppärit juhlittiin samalla. Ei se mua häirinnyt, vuoron perään nosteltiin maljaa. Olin oikeasti ihan tyytyväinen, että en ollut koko suvun huomion keskipisteenä yksin. Sit sain myös olla enemmän kavereiden ja naapureiden kanssa, ja liueta juhlimaan yhdessä koulukavereiden kanssa. Se minulle oli tärkeämpää, hyvästellä koulukaverit, ennenkuin hajaannuttiin tahoillemme.

:D Oma päivä... Kyllä se päivä on aika monen muunkin. Ihme ylpeilyä. Toki saavutuksistaan saa olla ylpeä, hienoista saavutuksista ja itsestään ylittämisestä pitääkin olla ylpeä. Mutta jos siihen tarvitset koko päivän ja joukon sukulaisia pönöttämään ympärilläsi, ni voisi olla kasvun paikka... Ei se sinun suoritustasi pienennä, vaikka samalla juhlisitte äitiäsi. Aikuiset ihmiset, voi jestas.

Ap, ymmärrän hyvin! Minulla ja isällä on sama syntymäpäivä, ja kum täytin 18, isä täytti 50. Olisin halunnut pitää juhlat kavereille, mutta en saanut, koska isän juhlat. Ja vanhemmat eivät ollenkaan tajunneet miksi halusin juhlia 18 v -synttäreitä, kun eiväthän ne oli mikään tärkeä päivä, ei edes pyöreitä vuosia. Ai mikä täysi-ikäisyys? Mitä väliä sillä on? Ja valitettavasti sukulaiset olivat samaa mieltä, en edes onnittelukorttia saanut. Vieläkin harmittaa, vaikka asiasta on jo vuosia.

Juttele siis äidillesi rohkeasti, niin asia ei jää vaivaamaan.

Mitä tahansa voi vielä tapahtua. Sinä voit kuitenkin reputtaa tai kumpi tahansa teistä voi kuolla ennen lakkiaispäivääsi.

Luultavasti sukulaisissa ja tuttavissa on henkilöitä, jotka muistavat äitisi syntymäpäivän. Ja loukkaantuvat jos ei kutsuta juhliin. Siis äitisi syntymäpäivä ei katoa mihinkään, vaikka hän tahtoisi olla viemättä huomiota sinun lakilta.

Itselläni on vähän sama ongelma; jos elämme riittävän pitkään eli vielä noin kaksi kuukautta, sekä minulla että poikani "anopilla" on 50-kymppiset täsmälleen samana päivänä.

Olen vastikään 50 täyttänyt kohta kolmen ylioppilaan äiti, enkä ikinä olisi suostunut pilaamaan lapseni yo-päivää tunkemalla omat juhlani samaan päivään.

Mikä on yo-juhla? Onko se joku räppäreiden disko jossa sanotaan "jou jou"?