Olen alkoholisti

Minä pääsin (kaksi pullo valkkaria -illassa) kertapäätöksellä. Tosin, jouduin sitä ennen sairaalaan, missä olin vahvojen kipulääkkeiden ja rauhoittavien vaikutuksessa. Kotiin päästyäni tiesin, että en todellakaan voi käyttää sinä päivänä alkoholia. Päätös lopettaa viinin tissuttelu - mikä ei ollut enää tissuttelua, vaan suurkulutusta kaikkine haittoineen - tapahtui tuollloin. Seuraava viikonloppu meni vuoteessa aamusta iltaan, toipuessa nimellisesti leikkauksesta - todellisuudessa vieroituksessa. Kaikki mahdolliset vieroitusoireet kärsin. Raivo, tärinä, vapina, hikoilu, jne.

Lopeta heti. Olet todellakin alkoholisti, kuten minäkin. Tee selväksi itsellesi, mihin tyhjyyden tunteeseen tapajuopottelet. "Rentoutumista viinin avulla" on tullut sinulle tappava, tuhoon vievä tapa.

Minulla sama kuin ap:lla! Olen menossa huomenna lääkäriin ja haluan eroon tästä!!!

Kuule, kyllä kaikki huomaa tuollaisen juomisen!

Alkkis täälläkin. Tosin, oluen kittaaja. Aamu,päivä,iltapäivä, iltakin vielä tuonne kasiin asti menee juomatta, mutta sitten se taas alkaa. Olen nainen ( 33-v ) ja tulen alkoholistisuvusta. Isäni ja ukkini kuolivat viinoihinsa. En silti ottanut opikseni vaikka molemmat jouduin saattamaan hautaan.  Myös mieheni on alkoholisti, pystyy kuitenkin työnsä hoitamaan, mutta vapaa-aikansa ( kaiken sen ) vain nukkuu ja olin menettää jo hänetkin.

Joka päivä päätän, että tänään loppuu. Pystyn kyllä olemaan muutamia päiviä peräkkäin niin, että otan vain yhden "nautiskeluoluen", vasta illalla/yöllä kun katson rauhassa jotain ohjelmaa tai leffaa. Mutta sitten taas repsahdan ja pystyn helposti juomaan sen 2-3 tölkkiä per tunti ja se kittaaminen jatkuu siihen asti, kun menen nukkumaan. En oksenna koskaan, enkä krapuloi, mutta toisinaan mulla menee muisti loppuyöstä, siis lähinnä joistain tietyistä asioista. En käy baareissa ym.vaan pidän kotona "omaa kivaa". 

Kavereita ei ole, sukulaiset katosivat kuin tuhka tuuleen, ja alko-ongelma vaan paheni edellisessä työsuhteessa. Meni henk. niin rankaksi, että pakko oli lopettaa ennen työsopimuksen päättymistä. Se harmittaa. Olin nimittäin erittäin ylpeä itsestäni, että olin vihdoin melkein kahden vuoden työttömyyden jälkeen saanut töitä.

Jostain syystä en kuitenkaan ole halukas menemään esim. AA-han, vaan uskon siihen, että tähän tulee vielä loppu jonain päivänä, ei sairastumisen kautta, vaan oman henkisen vahvuuden. Toivottavasti mahdollisimman pian, sillä rakastan myös terveellisiä elämäntapoja, liikkumista ulkona, kodin sisustamista, siivoamista ja kaikkea ihanaa ja kaunista... Haluaisin tämän tulevan kesän olevan unelmien kesä.

Mutta koska ei ole ketään, kuka ymmärtäisi, joudun tukeutumaan itseeni. Eli joudun tekemään kovasti töitä löytääkseni sen naisen, joka sisimmässäni haluaisin olla, ja aion tulla olemaan. Tämä on pirullinen sairaus.

Hyvää kevään ja kesän jatkoa sinulle ap, ja tsemppiä elämääsi, muista, että et ole yksin :) Luota itseesi.

P.s en ole juonut tälle iltaa vielä yhtäkään.

Tiedän sairaanhoitajia jotka vetäneet koko työuran tuolla lailla läpi. Uskomatonta kyllä työt hoidettu ilman moitten sijaa. Nyt eläkkeellä ovatkin sitten kokopäiväjuoppoja.

Voi hyvä luoja. Apua on saatavilla, tiedätte sen. Mutta jos se ei kelpaa ,niin voi voi.

Täällä kohtalotoveri. Kaksi päivää nyt juomatta!

Mä juon joka toinen päivä. Krapula aina välissä ja se vähän rajoittaa. Noin 12-20kpl menee joka toinen päivä.

Minä pääsin eroon alkoholista oltuani viikon sairaalassa. Siellä vasta tajusin, miten kiinni olin alkoholissa. Viinipullo illassa- tahtia oli mennyt pidemmän aikaa.

Nyt pystyisin kyllä juomaan lasillisen ja lopettamaan siihen, mutta useimmiten edustuspäivällisilläkin juon vain vettä. Paljon mukavampi näin kuin jatkuvassa pikkupöhnässä.

Tsemppiä ap:lle. Tiedän, että voi olla vaikeaa vaikka tajuaisikin asian. Minä en edes tajunnut että minulla oli ongelma.

Mä aloitin dokaamisen teininä, isä ja sedät kaikki holisteja, kuolivat viinaan , tai viina aiheutti välillisesti kuoleman. Dokasin kymmenen vuotta reippaasti, mulla on ajanjaksoja joista on aika hataria muistikuvia, vaikka kävin duunissa ja opiskelin. Mun juominen loppui melkein kokanaan, kun äiti kuoli. ( ei juonut ollenkaan)

Musta ei nykyään kukaan voisi uskoa, että olin niin pohjalla. En ole absolutisti, voin juoda joskus oluen tai kaksi, ehkä kerran kuukaudessa, mutta ei ole enää tarvetta juoda enempää.

Tsemppiä kaikille ja pitäkää itsestänne huolta! Yrittäkää aina päivä kerrallaan, älkää masentuko takaiskuista, aina voi yrittää uudelleen!!!

Vierailija kirjoitti:

Kuule, kyllä kaikki huomaa tuollaisen juomisen!

Ei todellakaan huomaa. Sain ylennyksen viime vuonna vaikka olin känissä puolesta ajasta. 

Ei kaikilla sitä viinan juomista huomaa. Moni skarppaa sit töis ja muutenkin. Itse riehun kuntosalilla, tai lenkkipolulla kun tulee juotua. Ja juon siis usein viikollakin. Oikein ajattelen, et sika, sika nyt pitää tehdä. Kuivina kausina en tee mitään.

No huh, mitä määriä monella menee viiniä. Minä luulin, että 2 pulloa viiniä viikossa on runsasta juomista. Kuntaas katsoo päihdelinkin testejä, siellä myös tuo minun juominen on suurkulutusta. t.Viikolla selvänä, viikonloppuna tissutellen

Oikeasti kaksi pulloa illassa? Ja mä olen huolissani että alan tissuttelemaan yllättävän työttömyyden aiheuttamaan tyhjyyteen.

Miten te käytte töissä jos ed illalla on mennyt kaksi viinipulloa?

Itsekkin huomaan että työttömyyden aiheuttamaan tyhjiöön pitää saada fyysistä rasitusta ja onnistumisen kokemuksia, mutta ei mun juominen ole edes työttömyydessä mennyt tuohon jamaan. Onneksi on lapsi eikä tissuttelusta voi syöksyä kunnon juopotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mä juon joka toinen päivä. Krapula aina välissä ja se vähän rajoittaa. Noin 12-20kpl menee joka toinen päivä.

Miksi alapeukkuja? En halua juoda näin paljoa, mutta en onneksi pysty juomaan joka päivä. Jos pystyisin olisin varmaan jo kuollut. Niin ja olutta juon ja lonkeroa.

AA:sta voisi löytyä apu. Vertaistukiryhmät on olleet mun pelastus :)

Koskettavia tarinoita, varsinkin sulla #4. Pullo tai varsinkin kaksi illassa vaikuttaa ilman muuta suorituskykyyn ja alkaa näkymään useimmilla hlöillä väkisinkin ulkonäössä jonkun ajan jälkeen. Varmasti poikkeuksia on.

Olen isokokoinen mies ja pidän valtavasti alkoholista. Perhe on, vastuullinen duuni on. Käytän kohtuudella. Vaimolla kulutus vähentynyt ihan olemattomiin, lasillinen tsi kaksi viikossa. Se on ihan jees sinänsä.

Jos mulla ei olis vaimoani, olisin varmasti suurkuluttaja. Mulla on suurkulutushistoria nuoruudesta ja kyllä maistuu yhä, mutta olen onnistunut pidättelemään. Käyn pari kertaa vuodessa parin yön reissuilla kavereiden kanssa tsi yksin (yleensä Euroopassa, joskus kotimaassa) joilla dokataan koko hereilläoloaika. Nautin.