Oliko lapsuudessasi tiukat rajat sähkön, veden, vessapaperi tai leikkeleiden käytössä?

Ei ollut tiukkoja rajoja. Leikkeleitä, juustoja hedelmiä jne sai syödä niin paljon kuin halusi, ei vahdittu sähkön tai vedenkäyttöä. Vaikka välillä olikin rahasta tiukkaa. Äiti teki paljon meille vaatteita itse, sillä siihen maailman aikaan siten säästi paljon rahaa (nykyään on päinvastoin), joka vuosi kerättiin marjoja myyntiin ja pakkaseen, tarjouksien mukaan ostettiin ruokaa ja tavaroita. Ensimmäiset kunnon farkut sain kun menin yläasteelle, silloinkaan ei Leviksiin asti ollut varaa.

Varsinaisia sääntöjä mitä nyt muistan:

-Siinä vaiheessa kun ruokaa tehtiin, ei saanut napostella (muuten sai käydä jääkaapilla ihan vapaasti).

-Kun olin teini, niin saunapäivinä minun vuoro oli viimeinen. Tämä johtui siitä, että olin pari kertaa ilmeisesti lotrannut liikaa ja isän mennessä saunaan olikin kuuma vesi loppu. Muuten ei suihkussa käyntiä rajoitettu.

-Puhelimen käyttöä rajoitettiin niin kauan kun oli lankapuhelin. Turhia ei saanut juoruilla, kavereille soitetut puhelut oli mallia "ootko kotona, voinko tulla käymään".

-Automaattista viikkorahaa ei ollut, vaan piti erikseen aina pyytää jos johonkin tarvi. Toisinaan sai, toisinaan ei.

-Lukioiässä jouduin jonkun verran omista kesätyörahoista kustantamaan esim. lukion kirjoja ja osan ajokortista.

Kumpikin äiti ja isä olivat maalta, lapsena on ollut ulkohuussi, ulkosauna ja vesi haettu kaivosta. Joulukinkku omasta siasta, maito omasta lehmästä, oli kanat ja perunamaat ja riistaa metsästävät isoisät.