Kumpi olisi sinulle suurempi järkytys? Lapsesi paljastuisi homoseksuaaliksi vai että lapsesi menisi ammattikouluun?

Tottakai jokainen haluaa lapsensa olevan onnellinen. Ei se silti tarkoita sitä että, heti samantien hyväksyisi asian jota lapsi tekee tai on. Järkyttyisin varmasti jos lapseni kertoisi olevansa homo. Kestäisi varmaan aikansa ennenkuin hyväksyisin asian täysin. Moni kirjoittajista vaikuttaa ihan robotilta. Sellaiselta joka ajattelee vain järjellä, ei tunteella ollenkaan.

Haluanko että lapseni rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä vai että hankkii ammattinsa ammattikoulusta? Mä kuule rakastaisin lastani ihan yhtäpaljon homona sähkärinä kuin heterona maisterina.

Ammattikoulu taas ei mikään järkytys olisi. Voisi olla lapselle jopa parempi paikka kuin lukio.

ihan ok. Mut et olis homo...yök.

Ihan samalla tavalla surisin vaikka jotain vammaa, joka aiheuttaa sosiaalisia ongelmia.

ja on aivan mahdollista että joku heistä on homo. Silti hän on poikani ja rakastan häntä. Ja olen onnellinen hänen puolestaan jos löytää mukavan pojan kaveriksi. Ammattikoulu juttu on sama; jokainen lapsi valitse tiensä!Suomessa ollaan kauhean suppeanäköisiä siitä millainen ihminen on jos ei ole kauhean koulutettu. Silti voi olla fiksu ja ajatteleva!!

Itseasiassa olis ihan kiva jos toinen pojista olisikin homo. Ammattikoulukin on hyvä juttu ja paljon järkevämpikin valinta kuin lukio.

joskus on, joskus ei. Riippuu aina siitä lapsesta. Ei kannata mennä ammattikouluun jos ei ole varma alasta. Silloin on parempi mennä lukioon, saa enemmän miettimisaikaa jne.

Vierailija:

Itseasiassa olis ihan kiva jos toinen pojista olisikin homo. Ammattikoulukin on hyvä juttu ja paljon järkevämpikin valinta kuin lukio.

mut vaikea silti olisi ajatella että jompikumpi pojistani olisi homo. Tyttöjä on kuusi ja yhtä vaikea olisi ajatella että joku/jotkut olisi lesboja.

Vierailija:

joskus on, joskus ei. Riippuu aina siitä lapsesta. Ei kannata mennä ammattikouluun jos ei ole varma alasta. Silloin on parempi mennä lukioon, saa enemmän miettimisaikaa jne.

Mielestäni kumpikin ovat hyviä vaihtoehtoja. Esim. minä EN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUNNUT ammattikouluun, sillä siellä ei yksinkertaisesti ollut mitään alaa mikä olisi minua kiinnostanut, kun olin 15-vuotias. Miksi olisin sinne mennyt opiskelemaan jonkun ammatin, joka ei luultavasti olisi ollut minulle mieluinen? Sen sijaan menin lukioon ja silloin lukion jälkeen keksin sitten minulle sopivan alan. Tosin olin pari vuotta lukion jälkeen töissä.



Joillakin toisella voi olla tilanne erilainen. On jo yläasteella haaveammatti mielessä ja silloin on ihan hyväkin mennä ammattikouluun varsinkaan jos se haaveammatti ei edellytä esim. yliopistotason koulutusta.



Mutta jokaisen pitää omalla kohdalla miettiä asioita. Yleistäen voi sanoa, että kummastakaan koulutuksesta ei varmasti haittaa ole, mutta lukiosta on siinä mielessä enemmän hyötyä, että se on yleissisivistävä ja arvostettu koulutus ja tosiaan koska se on yleisluontoinen (ei siis tiettyyn ammattiin sitova) niin sen valinta harvemmin kaduttaa.

Lukiota ei varsinaisesti lasketa miksikään. Ammatti taas kertoo edes jonkun alan osaamisesta, vaikka niitä hommia ei haluaisikaan tehdä.

ammattikoulun käynyt homo.

Mieluummin homo joka opiskelee yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa

Homous tai ammattikouolun käyminen eivät olisi verrattavissakaan siihen.

Mutta pelkän peruskoulun käyneellä ja lukion käyneellä on huima ero. Yritäpä hakea töihin pelkällä peruskoulupohjalla. Kyllä hieman katsotaan nykyajan nuoria ihmisiä kieroon jos huomataan, että on vain peruskoulu käytynä.

Vierailija:

Lukiota ei varsinaisesti lasketa miksikään. Ammatti taas kertoo edes jonkun alan osaamisesta, vaikka niitä hommia ei haluaisikaan tehdä.

Kumpikaan ei olisi järkytys!

sullakaan muuta miettimistä oo?

Vastasin että en - ja se on totuus. Viime kädessä tärkeintä on sen lapsen onnellisuus.



Entä sitten se ammattikouluvaihtoehto. Minä olen lukion ja korkeakoulututkinnon kannalla, mutta juuri saman 8v kanssa olen viime aikoina huomannut, että omena voi koulumenestyksen kannalta pudota kauas puusta. Samalla olen onnekseni tajunnut, että fiksuus ei takaa koulumenestystä ja toisaalta heikompi koulumenestys ei tee ihmisestä välttämättä tyhmää. Voi olla, ettei minunkaan toinen lapsi pääse lukioon, ei ainakaan huipplukioihin paikkakunnalla, ja voi olla, että valitsee aikanaan vaikka ammatikoulun. Tässä on sama tilanne: jos se valinta tekee lapsen, silloin jo nuoren elämän onnelliseksi, niin ei se saa minullekaan olla katastrofi.

jos lapseni menisi ammattikouluun. Homoudesta en järkyttyisi yhtään ja tuskin tuosta ammattikouluun menostakaan menettäisin pysyvästi yöuniani, mutta kyllä se silti harmittaisi.



Itse olen käynyt ammattikoulun sekä lukion (kaksoistutkinto) ja nyt opiskelen yliopistossa. Olen alkanut vasta yliopistossa ymmärtämään koulutuksen tärkeyden ja muun muassa sen mitä henkistä tyydytystä siitä saa, kun pääsee kohtaamaan sellaisia henkisiä haasteita, joita ammattikoulu ei ainakaan minulle voinut tuoda. Arvostan paljon tätä koulutuksen tuomaa sivistystä yms, josta useimmat pelkän ammattikoulun käyneet eivät tiedä mitään. (HUOM: Useimmat, EI kaikki) Minusta ammattikoulu toimii enemmänkin latistajana kun kannustajana. Ei ihme, ettei sen jälkeen ole kovin positiivinen kuva koulunkäynnistä, sillä aivotoimintahan siinä vähenee kun eteen ei laiteta ainuttakaan haastetta.. Ei tarvi kun istua perseellään ja tehdä pakolliset harjoittelut... Ammattikoulusta valmistuu kuka tahansa kunhan edes joskus näyttää naamaansa.

Minua ei järkyttäisi kumpikaan ja tämän asian kysyminen osoittaa ap:ssä harvinaista yksinkertaisuutta!!!