Kuuluuko 1,5v ikään joku kiukkuvaihe?
Lapsi on alkanut aivan yhtäkkiä osoittamaan mieltään vähän mistä tahansa. Kiukustuu todella helposti, itkee ja huutaa jos ei saa periksi. On oppinut myös maassa makaamisen taidon ja sitä harrastetaan vähän väliä myös ulkona. Ruokailutkin ovat huonontuneet kun osoittaa mieltään ruokienkin suhteen.
Löytyykö tälle jokin selitys kehityspsykologiasta vai onko ihan vain yksilöllistä? Kuinka suosittelette että noihin kiukkuihin tulisi reagoida?
Kommentit (5)
meillä nyt 1 v 7 kk lapsi aloitti päivälleen 1,5-vuotiaana kunnon raivarit, ja ihan mistä vaan - aina ei pysty edes sanomaan, mistä suuttui. Tahtoa piisaa ja kaikki pitäisi mennä tosiaan hänen tahtonsa mukaan.
Huoh... Ja kun uhmaikä iskee, niin se on juuri tuota samaa potenssiin 20! Tuon takia en hommaa lisää vauvoja, vaikka ne niiiiiin ihania onkin.
Kiukkuun voi joko suhtautua neutraalisti, eli huomioida sitten kun se on vähän laantunut tai sitomalla ja pitämällä väkisin sylissä.
Ruokailuissa kannattaa noudattaa tarjoa-älä-tuputa. Terve lapsi ei tapa itseään nälkään! Jos taas alat sirkustella lempiruokien kanssa, saat tehdä sitä vielä teini-iässäkin.
eli ensimmainen lattialle heittaytyminen, itkupotkuraivarit juuri joulun tienoilla ja nyt 2v on taysin uhman kourissa ja jatkuva vinkuminen, eieieieieiei ja huuto joka paiva ja useasti :( hermoja kiristaa ja toisen lapsen suunnitelmat saava siirtya hiukan koska nyt en jaksaisi viela olla raskaanakin.
Eli pehmeä lasku uhmaan.. Jipii! No mutta kiva tietää että tämä kuuluu kehitykseen eikä lapsi ole mitenkää poikkeuksellisen kiukkuinen tapaus :) Kouluhan tämä on vanhemmillekin, niin helposti sitää meinaa alentua itsekin yhtä lapselliseen käytökseen.. Tänään kyllä vähän aprikoin että ehkä se syli toimii tuohon kuitenkin parhaiten, lapsi kuitenkin usein vähän hätääntyy myös omaa reaktiotaan. Tuntuu menevän parhaiten ohi äidin sylissä.
ap
vaan lähinnä lapsi on havahtunut tajuamaan tästä maailmastan sen asian, että aina asiat eivät mene niin kuin hän haluaisia, että hän ei osaakaan tehdä kaikkea mitä haluaisi jne. Eli jonkinlaista turhautumista. Varsinaisessa uhmassahan lapsi sanoo EI joka asiaan, eikä itsekään oikein tiedä, mille uhmaa ja miksi...