Tasa-arvo on mennyt tasapäistämiseksi

Olen huomannut nykyajan sukupuolten tasa-arvokeskustelussa ja -toiminnassa, että sukupuolten tasa-arvous käsitetään liian usein sellaisena, että naisen pitäisi olla ja käyttäytyä kuten miesten on tähän asti käsitetty käyttäytyvän ja päin vastoin.
Oli esimerkiksi erään valokuvaajan (harmi kun en muista nyt nimeä) projekti, jossa hän oli kuvannut tyttöjä erilaisissa toimissa. Siinä oli suttuisia, hikisiä tyttöjä, jotka pelasivat eri pelejä, painivat, riehuivat ja semmoista. Ja se oli hienoa! Mahtavaa kerrassaan esitellä tyttöjä tuosta näkökulmasta, mutta minua häiritsi, ettei siellä ollut yhtäkään tyttöä, joka olisi ollut vaikkapa prinsessamekossa nukke sylissä. Ja se häiritsi minua, ei siksi, että tytön pitäisi aina olla prinsessamainen, vaan koska tuli tunne, että nyky-yhteiskunta haluaa luoda viestin: et ole tasa-arvoinen nainen, jollet pidä rajuista leikeistä tai ole kova luonne.
Liian usein vaikkapa sanonta: nainenkin voi olla hyvä johtaja, tai nainenkin voi olla hyvä sotilas, sisältää merkityksen esim siitä, että nainen osaa kyllä piilottaa tunteensa ja olla jämpti ja kova. Kyllä, moni nainen osaa ja pystyy, mutta onko se asia, joka tekee naisesta tasa-ARVOISEN. Nainen voi olla ja on hyvä johtaja, tulee hän sitten työpaikalle vaaleanpunainen kellohame heiluen, tai tärkätyssä puvussa kravatti kaulassa. Nainen voi olla ja hän on hyvä johtaja, vaikka hän olisi välillä raskaana ja olisi vuoden pari kotona hoitamassa lasta. Raskaana olosta huolimatta hän ei ole vähempiarvoinen, eikä se saisi katkaista hänen uraansa.
Miehet ja naiset ovat erilaisinakin tasa-arvoisia.