Voiko sitä korvata enää mitenkään jos on jäänyt nuoruus elämättä?

Mikä sinua estää kokemasta niitä? Sinun elämäsi, sinun päätöksesi, pallo on sinulla. Mene ja koe, kukaan ei sinua estä, jos et anna estää!

Koskaan ei ole liian myöhäistä, vasta sitten kun sun päällä on muutama metri multaa.

Ei, mutta ei kai kaikki ole koskaan sellaista elämää halunneetkaan elää.

Tottakai, ikä on vain numeroita! Kunhan sinulla ei ole lapsia tai erityisen vastuullista työtä joka voi vaaraantua, voit koska tahansa dokata niin paljon kuin haluat, harrastaa irtoseksiä, kokeilla aineita, ottaa äkkilähdön ja viettää huoletonta elämää.

piritorilta vauhtia ja lähimpään baariin hakemaan seuraa

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinua estää kokemasta niitä? Sinun elämäsi, sinun päätöksesi, pallo on sinulla. Mene ja koe, kukaan ei sinua estä, jos et anna estää!

Koskaan ei ole liian myöhäistä, vasta sitten kun sun päällä on muutama metri multaa.

Ei sitä vanhana enää jaksa. On liikaa järkeä. Nuorena on impulsiivinen ja tunteillaan elävä. Silloin kuuluu sekoilla. Yli kolmekymppisenä jos yrittää, niin se on pakotettua ja näyteltyä, jotenkin säälittävää ja epätoivoista.

Voi korvata. Nuoruuden hölmöilyt tulisikin suorittaa vasta vähän vanhempana, kun on fiksumpi ja aivot ovat täysin kehittyneet. Silloin se olisi turvallisempaa. Toisaalta, kokemuksesta viisaantuu.

Inhoan tässä yhteydessä sanoja "jäädä elämättä". Olet elänyt itsesi näköistä elämää ja se on parasta sulle.

Huumekokeilun tuloksena voisit olla jo mullan alla, niin kuin monelle on käynyt. Mutta vain sinä päätät, mitä haluat tavoitella elämässäsi.

Juuri noita samoja kokemuksia nuorena et tietenkään voi enää saada, jos et ole nuori. Aikuisenakin voi toki sekoilla ja kokea rajojaan.

Miksi pitäisi?

Maaliarmeija!

Senkus kokeilet mutta muista että väärä pano tai aine saattaa pilata koko loppuelämäsi. Sen jälkeen et koe enää kuin kipua tuskalliseen kuolemaasi saakka.

Miten tyhmä pitää olla että lähtee aikuisena kokeilemaan niitä nuoruuden typeryyksiä joita tehdään yleensä kännissä porukan yllyttämänä? 

Vierailija kirjoitti:

Inhoan tässä yhteydessä sanoja "jäädä elämättä". Olet elänyt itsesi näköistä elämää ja se on parasta sulle.

Huumekokeilun tuloksena voisit olla jo mullan alla, niin kuin monelle on käynyt. Mutta vain sinä päätät, mitä haluat tavoitella elämässäsi.

Ei kaikki elä omannäköistä elämää nuorena. Monet havahtuu siihen vasta vanhempana että elivät jonkun toisen unelmaa ja siksi haluavat repäistä itsensä irti. Joillakin se voi jopa ilmetä kaipauksena nuoruuden kokeiluihin joilla usein on tarkoitus löytää itsensä. Eikä se aina tarkoita mitään epäterveellistä tai törppöilyä vaikka yleistä tuo onkin.

Eivät luettelemasi asiat mitenkään kuulu nuoruuteen. Eli jos on vaikka irtoseksi ja huumeidenkäyttö jäänyt kokematta, niin se ei missään nimessä ole sama kuin "elämättä jäänyt nuoruus".

Nuoruuteen kuuluu minusta uusien asioiden kokeileminen (muun kuin huumeiden), näkemysten ja opittujen asioiden haastaminen ajattelussa, aikuisuuden ja yhteiskunnan kritisoiminen, oman itsensä hillitsemisen opetteleminen yms. Näitä voi tehdä monella tavalla.

Mutta jos et enää ole nuori ja olet kaikesta huolimatta tyytymätön siihen, miten elit, niin eihän sitä taakse jäänyttä nuoruusikää enää takaisin saa. Sitä voi kai yrittää korvata elämällä uteliaasti, kriittisesti ja oppimaansa haastaen nyt vanhempana.

Dokasin ihan riittävästi, mutta huumeita en kokeillut enkä kaipaa niitä nytkään. Matkat, naisjutut ja muut seikkailut jäivät kokematta ja se harmittaa nyt aivan vietävästi. Ei se olisi enää sama asia, jos yrittäisin ottaa menetyksen takaisin. Tuntuisi teeskentelyltä. 

Mistä on olemassa käsitys, että nuoruus pitäisi elää vain yhdellä oikealla tavalla? - Kyllä sitä ehtii reilaamaan vaikka viiskymppisenä.Juopottelua nyt ei välttämättä minkää ikäisenä ja en nyt tiedä olenko jäänyt jostain olennaisesta paitsi, kun ei ole huumetkaan kiinnostaneet. Jokainen meistä elää tavallaan.

Juomisen aloitin 15 vuotiaana ja sitä jatkui 38 vuotiaaksi kiihtyvällä tahdilla. Useampi työpaikka tuli juotua - jos ei niin suoraan, niin ainakin välillisesti. Ihmissuhteita en pystynyt solmimaan, koska pullo oli kaikki kaikessa - eikä sitä menoa kukaan jaksaisi sivusta katsellakaan.

Mitta tuli täyteen ja korkki meni kiinni - kiitos päihdeterapian ja 12 askeleen toveriseuran. Nuoruus meni hunningolla. Raittiuden alkuvaiheessa oli pieni etsikkoaika - murrosikä - mikä lie? Korkki ollut kiinni nelisen vuotta. Se oli mun nuoruus - ei se harmittelemalla palaa. Eikä sitä millään voi korvata - mennyt mikä mennyt...

Vierailija kirjoitti:

Dokasin ihan riittävästi, mutta huumeita en kokeillut enkä kaipaa niitä nytkään. Matkat, naisjutut ja muut seikkailut jäivät kokematta ja se harmittaa nyt aivan vietävästi. Ei se olisi enää sama asia, jos yrittäisin ottaa menetyksen takaisin. Tuntuisi teeskentelyltä. 

Aikuisen seikkailu ei ole sama kuin nuoren. Nuorena se voi olla matkailu. Aikuisena vaikka yrittäjyys. Noin esimerkiksi. Tekona erilainen. Tunteena samanlainen.

Mä en kyllä koe jääneeni mitään ilman jos kyse on huumekokeiluista tai kännipanoista yhdenyön seurassa.

Mun elämässä on ihan muuta tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa:D Eikä ne lomaromanssit ole mitenkään ihmeellisiä kun tietää että ukot latelee joka viikko samat litaniat seuraaville turistitytöille jotka luulevat olevansa ny se ainoa ja onneton!! Mutta joo, koettu on.

Kaiken toki ehtii tekemään vielä vaikka eläkeiässä, mikäs sen estää?? Ei niistä dokaus ja panosekoiluista saa mitään muuta kuin morkkiksen. Itse suunnittelen tulevina vuosina inter-railia, se on vielä kokematta.

Tätäkö te naiset nykyään odotatte nuoruudelta?