Lapsi käyttäytyi kuin villipeto isäviikonlopun jälkeen :(
Kävin kaupassa 3-vuotiaan kuopuksen kanssa ja hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin villi: hän veti kengät ja sukat pois jalastaan keskellä kaupan käytävää ja rupesi heittelemään tavaroita sekä juoksemaan paljain jaloin (!) ringissä ja kiipeilemään. Hupparinsakin hän riisui pois päältään. Sain välillä hänet suostutelluksi pukemaan kengät ja sukat, mutta sitten säheltäminen taas jatkui. Tuo kaikki tapahtui ehkä noin reilun viiden minuutin sisällä, mutta hävetti ja nolotti sekä olin vähän hämmästynytkin.
Olen hiljattain eronnut lastemme isästä ja tämä oli ensimmäinen viikonloppu, kun he olivat isän luona yön yli. Kuopus ei ole koskaan aiemmin ollut minusta erossa edes yhden yön ylitse.
Kommentit (17)
Meillä pahaa oireilua isällä vietetyn ajan jälkeen kesti noin vuoden erosta. Lapsi vain oirehtii kokemaansa äiti-ikävää. Isällä luultavsti silti kaikki ok ja lapsi viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Syyhän on ilmiselvä. Oireilee uutta tilannetta.
Eikä osaa purkaa tunteitaan kuin alkukantaisella raivoamisella.
Niin? Haluatko meidät kuorossa miettimään miten isi on nyt vuorokaudessa pilannut lapsen, vai tarvitsetko ulkopuolisen kertomaan että ei 3-vuotiaan villihepulin saaneen lapsen kanssa neuvotella sukkien pukemisesta?
Olet rikkonut lapselta perheen ja hänet on pakotettu olemaan koko ajan erossa joko isästään tai äidistään. Että miksiköhän oireilee? Harmi, että niillä joilla korvien väli kumisee tyhjyyttään, alakerran värkit toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Olet rikkonut lapselta perheen ja hänet on pakotettu olemaan koko ajan erossa joko isästään tai äidistään. Että miksiköhän oireilee? Harmi, että niillä joilla korvien väli kumisee tyhjyyttään, alakerran värkit toimivat.
Millä perusteella väität, että minä olen sen perheen rikkonut? Mieheni itse rikkoi sen nyrkeillään ja sanoillaan ollessaan väkivaltainen. Jos hän olisi käyttäytynyt asiallisesti, en olisi koskaan eronnut. Onko itselläsi traumoja, kun kirjoitat noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet rikkonut lapselta perheen ja hänet on pakotettu olemaan koko ajan erossa joko isästään tai äidistään. Että miksiköhän oireilee? Harmi, että niillä joilla korvien väli kumisee tyhjyyttään, alakerran värkit toimivat.
Millä perusteella väität, että minä olen sen perheen rikkonut? Mieheni itse rikkoi sen nyrkeillään ja sanoillaan ollessaan väkivaltainen. Jos hän olisi käyttäytynyt asiallisesti, en olisi koskaan eronnut. Onko itselläsi traumoja, kun kirjoitat noin?
Pitääkö lapsen sitten olla väkivaltaisen miehen luona ylipäänsä vai onko valvottua. Kannattaa seuraavan miehen kanssa pitempään yhdessä ennen lapsen tekoa, ettei väkivaltaisuus tule sitten yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Olet rikkonut lapselta perheen ja hänet on pakotettu olemaan koko ajan erossa joko isästään tai äidistään. Että miksiköhän oireilee? Harmi, että niillä joilla korvien väli kumisee tyhjyyttään, alakerran värkit toimivat.
Mitä ehdotat ratkaisuksi tilanteeseeni? On helpompaa tuomita ja moittia kuin ehdottaa rakentavaa ratkaisua ongelmaan. Pitäisikö minun mennä uudelleen naimisiin väkivaltaisen ex-mieheni kanssa? Onko ajatustesi taustalla uskonto vai jokin muu seikka? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet rikkonut lapselta perheen ja hänet on pakotettu olemaan koko ajan erossa joko isästään tai äidistään. Että miksiköhän oireilee? Harmi, että niillä joilla korvien väli kumisee tyhjyyttään, alakerran värkit toimivat.
Millä perusteella väität, että minä olen sen perheen rikkonut? Mieheni itse rikkoi sen nyrkeillään ja sanoillaan ollessaan väkivaltainen. Jos hän olisi käyttäytynyt asiallisesti, en olisi koskaan eronnut. Onko itselläsi traumoja, kun kirjoitat noin?
Pitääkö lapsen sitten olla väkivaltaisen miehen luona ylipäänsä vai onko valvottua. Kannattaa seuraavan miehen kanssa pitempään yhdessä ennen lapsen tekoa, ettei väkivaltaisuus tule sitten yllätyksenä.
Mies on ollut väkivaltainen ainoastaan minua kohtaan. Myös anoppi on ollut paikalla kyläilemässä koko viikonlopun. Varmaankaan "seuraavaa miestä" ei enää itselleni tule, useastakaan syystä. Elän todennäköisesti ilman kumppania lopun ikäni. Keskityn työntekoon ja lasten kasvattamiseen. T. Ap
Sait suostuteltua pukemaan??????
Sun olis kuulunu pukea hänet ja sanoa tiukasti miten kaupassa ollaan!!!
Toisaalta minun 4 v käyttäytyi noin kaupungilla minun ja isänsä kanssa kun tylsistyi ja tuli kuuma
Veti takin ja villapaidan pois ja heitti kumpparitkin pois ja pipo lensi kaaressa....
Uhmaikä
Vierailija kirjoitti:
Sait suostuteltua pukemaan??????
Sun olis kuulunu pukea hänet ja sanoa tiukasti miten kaupassa ollaan!!!
Puin hänet itsekin pari kertaa, mutta hän repi sukat ja kengät jaloistaan yhä uudelleen. Hänellä on myös voimakas "minä itse" -vaihe ja haluaa ehdottomasti itse pukeutua ja pukea, jos vain mahdollista. Kerroin myös, että ko. tavalla ei saisi käyttäytyä kaupassa. T. Ap
Meillä samanlaista kun lapset palaavat yökylästä isovanhemmilta ja samaa muistan omien sisarusten käytöksestä - eiköhän lapsella vaan ole ollut sinua ikävä ja haluaa huomiota. Ehkäpä ensi kerralla kauppareissu kannattaa toteuttaa kun se lapsi on vielä isällään ja kun lapsi palaa isänsä luota niin olette ihan vain kotona sylittelemässä ja halimassa ja puhumassa miten viikonloppu iskän kanssa meni.
Sori, unohtui: kiinnostaisi tietää, mikä käytöksen aiheutti ja se, onko tuollainen normaalia. T. Ap