Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne vahva ihminen? Tuntuu, että vaikka yritän niin en jaksaisi.
02.04.2017 |
Elämäni on tehnyt minusta todella tyhjän, mitäänsanomattoman ja aran ihmisen. Toisinaan osaan myös yllättää ja olen todella rohkea.
Minä olen kuitenkin täysin lukossa enkä tiedä onko minulla voimia avata itseni mutta yritän ja olen hakeutumassa psykoterapiaan.
Vanhempani ovat alkoholisteja ja sitä aina olleet minun olemassaolon aikana.
Eivät kovin hyvin huolehtineet meistä lapsista ainakaan henkisellä tasolla kun olivat itse niin hajalla ja humalassa se näkyi vielä todella ahdistavana käytöksenä meitä lapsia sekä muita kohtaan.
Rakastivat kuitenkin ja saimme lohtua matkoista, herkuista ja muutenkin meille ostettiin kaikenlaista mihin kykenivät.
Tunteet sitten jäivät jotenkin sivuun tai ongelmista ei ainakaan puhuttu. Paitsi kännissä aivan väärällä tavalla.
Alkoholisoiduin lapsena itse 13-14-vuotiaana.
Hain 12-vuotiaana jo huomioo seksillä netistä.
Tai olin jo lapsena melko seksuaalinen ja ihastuin vanhempiin miehiin.
Muistikuvissani pyörii myös se kun isoisäni hiplaili minua pyyhkeen alta.
Kun alkoholisoiduin niin myös oli holtittomia todella vääränlaisia suhteita. Miehet käyttivät hyväkseen ja minä annoin. En välittänyt.
Suurin osa oli yli 10 vuotta vanhempia.
Olin masentunut enkä puhunut kenellekään mistään.
Olin aina todella kiltti ja otin kaiken vastaan ihmisiltä. Olin todella nöyrä ja halusin vain hyväksyntää.
Sairastin syömishäiriöö ja varastelin kaupoista. Ja lopulta koulunkäynnistäni ei meinannut tulla mitään varsinkaan ammattikoulussa.
Minulla oli myös huono suhde jossa alistettiin ja käytettiin väkivaltaa. Siis sekä fyysistä että henkistä. Se oli kamalaa ja olin siinä pitkään.
Samaan aikaan äitini ja hänen uusi miesystävä pahoinpitelivät ja jouduin muuttamaan pois kotoa alaikäisenä.
Olin jo itsemurhan partaalla kaikesta.
Olin alkoholisoitunut, sairaalloisen huono itsetuntoinen, vihasin kaikkea, olin masentunut ja lisäksi pilannut raha-asiani. Oikeastaan kaikki oli todella epätasapainoista.
Kunnes ihme kyllä valmistuin ja minussa on aina ollut jotenkin voimaa selättää ongelmia ja yrittää ja muutin pois. Sain hyvän työpaikan ja olin vapaa.
Mutta vuosi myöhemmin olen hyvin masentunut. Diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö, kaksisuuntainen mieliala (Hypo), sosiaalisten tilanteiden pelko ja lisäksi muutama fyysinen sairaus. Joita yritän hoitaa ruokavaliolla.
Lisäksi peliriippuvuus ja toisinaan alkoholiongelma.
Ja olen todella yksinäinen eikä töissäkään mene kovin hyvin kun olen niin väsynyt ja vetäytynyt.
Ja olen todella vaativa itseäni kohtaan ja huono itsetunto vain seuraa enkä luota ihmisiin.
Onko elämäni tuhoontuonittu jo näin nuorena..
Yritän kyllä ja olen kovasti parantanut elämääni menneisyyteen verrattuna mutta tuntuu usein, että olen täysin arvoton ja tahdon vain pois.
Yritän kyllä jaksaa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Otsikon kysymykseen vastaan, että ehdottomasti olet vahva ihminen. Sinulta on vaadittu paljon ponnistelua ja päätöksentekoa jo nuorena. Ja olet onnistunut paljossa juuri siksi, että olet vahva ihminen.
Se, että välillä tuntuu, ettet jaksa, johtuu vain siitä, että elämä vaatii sinulta niin paljon. Kyse ei ole sinun heikkoudesta.
Samaa mieltä minäkin. Vahvemmankin ihmisen jaksaminen on koetuksella, jos joutuu selviytymään noin vaikeista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon teille! Tarvitsen tällaista juuri..
Ymmärrystä ja varmistusta etten ole heikko ja etten tunne väärin kun tunnen ettei voimat enää riitä.
Tahdon kysyä ja kirjottaa myöhenmin lisää kun voin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat omilla nuorena tehdyillä valinnoillasi nykyhetkeen. Turha valittaa jos et ole kyennyt rationaalisiin päätöksiin kuten normaalit ihmiset. Vastaan siis, että et ole vahva. Olet vain tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja siis tuo tahtoisin elää mutta tuntuu että täytyy kuolla.
Itseasiassa oli tosi hyvin sanottu.
Kun tuntuu ettei kuulu tänne. On täysin ulkopuolinen eikä vain tunne olevansa oikeanlainen tänne paikkaan ja siksi halu kuolla kun ei tiedä mitään ratkaisua saatika mihin suuntaan kulkea ja onko itsestä mihinkään...
Näin minä ainakin tunnen usein.
Miten sinä?
ApNiin, minustakin tuntuu - on aina tuntunut - että en kuulu tänne. Muiden ihmisten joukkoon. Tiedän, että tänne maailmaan mahtuu kaikenlaista, en suinkaan kuvittele olevani uniikki siinä, että kärsin ja kipuilen, mutta keneenkään en tunnu saavan mitään henkistä yhteyttä. Ja silti koko elämäni, kaikki haaveeni pyörivät ihmissuhteiden ympärillä, niin etten voi edes kuvitella yrittäväni täyttää tätä tyhjiötä millään muulla (työllä tai taiteella tms.). Ja kun vuosikaudet kuluvat samalla lailla, turhaan odottaen, että joskus tapahtuisi jotain hyvää... Mutta ikinä mikään ei muutu. Vaikka mitä yritän. Olen haaveillut itsemurhasta kauan, mutta tullut siihen tulokseen, etten pysty siihen, koska loppujen lopuksi tiedän, että tahdon elää. Mutta en tässä todellisuudessa. Ja kuitenkin tämä todellisuus on ainoa, mitä minulle on tarjolla. Eikä tämä ole elämisen arvoista.
Ihan kuten minun kynästäni ja meillä on aika samankaltainen historiakin. Äitini on alkoholisti. Meillä perheessä muuten asiat olivat okei eli ei väkivaltaa, saatiin ruokaa, materiaa, lomailtiin jne. Tunnepuoli jäi kuitenkin täyttämättä. Lisäksi minua kiusattiin koulussa. Tämän vuoksi olen oireillut enemmän ja vähemmän koko ikäni. Olen yrittänyt sivuuttaa ongelmani ja paennut tunteitani päihteisiin. En kuitenkaan ole ainakaan fyysisessä koukussa. Siinä ohella olen opiskellut ahkerasti, ollut töissä ja nyt taas opiskelen. Tällä hetkellä tunnen olevani ihan loppu ja ajattelen ihan kuten sinäkin. Olen lopun uupunut tähän maailmaan. En halua kuolla, mutta en jaksa enää elääkään. Tajuan hyvin mitä käyt läpi. Tuntuu, että ponnisteluista huolimatta ei saa sitä mitä haluaa. Tuntuu todella pahalta seurata sivusta, kun muut menevät elämässä eteenpäin. Minusta ainakin tuntuu nyt siltä, että tästä suosta ei enää nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vahva ja hyvä ihminen! Olet pärjännyt huonoista olosuhteista huolimatta todella hyvin - saat olla ylpeä itsestäsi. Yritä keskittyä hyviin asioihin ja sellaisiin ajatuksiin, jotka auttavat sinua jaksamaan. Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja tulevaisuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vahvempi kuin vielä tiedätkään.
Otsikon kysymykseen vastaan, että ehdottomasti olet vahva ihminen. Sinulta on vaadittu paljon ponnistelua ja päätöksentekoa jo nuorena. Ja olet onnistunut paljossa juuri siksi, että olet vahva ihminen.
Se, että välillä tuntuu, ettet jaksa, johtuu vain siitä, että elämä vaatii sinulta niin paljon. Kyse ei ole sinun heikkoudesta.