Miksi lapsi ei tottele yhtään?

niistä ole ollut mitään hyötyä...? Lapsesi tarvitsee enemmän kehumista, kannustusta ja palkitsemista, sillä tavalla saa paljon helpommin aikaan kuin rankaisemalla. Aina kun tekee sinnepäinkään kuin pitäisi, kehu. Tai sopikaa, että jos lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla (ihan konkreettisesti yksi asia, selitä tarkkaan, miten lapsen tulee käyttäytyä) vaikka kahden viikon ajan, saa palkinnoksi jotakin.

Lainaa kirjastosta vaikka Ben Furmanin Muksuoppi, siinä on hyviä ohjeita tuonkaltaiseen ongelmaan.

Tekisin niin että sanon korkeintaan kerran tai kaksi ja jos ei siinä ajassa ala mitään tapahtua niin sitten laitan tapahtumaan.

ennen kuin alkaa huuto, sitä ennen ei tarvitse totella.

Tekisin niin että sanon korkeintaan kerran tai kaksi ja jos ei siinä ajassa ala mitään tapahtua niin sitten laitan tapahtumaan.

Saa plussia kun tekee oikein/hyvin/pyytämättä. Jos taas tulee tehtyä "pahoja" merkitään miinus.



Viikon lopussa katsotaan saldo ja sen mukaan saa sitten palkinnon tai jää ilman sitä. Kertaakaan ei ole jäänyt ilman - nykyään himoitsee niin paljon niitä plussia!

ja sitten raivostun. Toimin kyllä mielestäni ihan johdonmukaisesti ja toteutan kyllä uhkaukseni, että siitä ei pitäisi olla kyse. Kehumistakin harrastetaan, mutta useimmiten sitä kehumista ei vaan ole, joten tyhjästä on vaikea kehua. Noi palkitsemisjutut on käytössä päiväkodissa mutta ei ole ollut niistä ihmeemmin apua, koska lapsi ei ole milläänsäkään, jos ei saa palkintoa. Ehkä täytyy yrittää kotonakin niitä. Joskus aiemmin meillä olikin sellainen kotonakin käytössä, mutta ei toiminut, joten jäi sitten...



ap

niin ehkä lähtisin ekana miettimään että miksi oma pinnasi on niin lyhyellä. Miten saisit sitä pidennettyä niin että kerran tai kaksi sanomisen jälkeen voisitkin ohjata sen lapsen kädestä pitäen riisumaan suihkua varten tai jäähylle lopettamaan pahanteon ihan rauhallisesti ilman että ääntä tarvii korottaa?

Meillä on samanlaista, vaikka asian tekee vaikeammaksi se, että meidän poika joskus hyvänä päivänä osaa myös käyttäytyä ihan hyvin ja auttavaisesti. Sitä pahemmalta se tuntuu seuraavana päivänä kun mikään ei suju ilman hirveää karjuntaa. Itse olen jo luopunut toivosta, tuskinpa tätä tilannetta parantaa muu kuin aika.

kun mun mielestä tän ikäisen pitäis jo tehdä jotain ilman, että kädestä pitäen ohjataan.. Lisäksi tätä lasta ei voi kädestä pitäen ohjata muutenkaan, koska raivostuu heti, jos häneen kosketaan ja vetää itse sellaset raivarit että...



ap

Sinuna juttelisin päivähoidon kanssa ja yrittäisin saada mahdollisimman yhteneväiset kurikäytännöt molempiin paikkoihin.



Ja niihin siirtymisiin auttaa se, että lapsi aina tietää, mitä on luvassa seuraavaksi. Eli kun aikataulu on selkeä ja sama, hän osaa odottaa seuraavaa askelta.



Ja minä teen aina myös niin, että kun lapset ovat esim. leikkimässä, käyn sanomassa, monenko minuutin päästä pitää ruveta pukemaan. Parikin kertaa. Sitten kun aika on täysi, käyn sanomassa. Sittenkin voin joutua vielä muistuttamaan pari kertaa. Sitten pukeminen sujuu.

Jos kerran kauniisti sanominen ei tepsi, raivoaminen ei tepsi, palkitseminen ja kehuminen ei tepsi, rankaisu ei tepsi, niin mitä vaihtoehtoja sinulle jää jos et "viitsi" edes yrittää?

Kuulostaa nimittäin siltä, että lapsi on turtunut huutamiseesi. Hänestä on yhdentekevää mitä tekee kun huudat kuitenkin.



Kuria voi pitää yllä ilman huutamista, itseasiassa se toimii paljon paremmin niin. En tarkoita syyllistää sinua, sorruin itsekin siihen nimittäin. Mutta siitä kun opettelin pois niin lapsetkin alkoi ihan eri tavalla käyttäytyä.

tarkista että lapsi varmasti kuulee sanot nimeltä ja otat katsekontaktin, lasket viiteen rauhassa jos lapsi ei totellut uusiks pyyntö/käsky, lasket viiteen jos ei vieläkään kokeile kolmas kerta ja sen jälkeen jos ei tapahdu. lapsi menee jäähytuoliin. esim. keittiön tuoli paikassa josta voit nähdä lapsen vaikka teetkin omia touhujasi mutta lapsi ei näe esim. tv:tä

lapsi istuu ikänsä mukaiset minuutit tai kunnes raivo tai huuto on loppunut jonka jälkeen keskustellaan mitä tuli tehtyä tai mitä piti tehtyä. ja että lapsi lupaa tehdä sen mitä piti jonka jälkeen saa tulla pois.

jos lapsi karkaa tuolista otat syliin ja istut hänen kanssaan tuolissa kunnes luulet hänen pysyvän tuolissa ja jos karkaa niin taas uusiks

vaatii ainakin aluksi voimia, mutta säästää lopuksi omia hermojasi huutaminen vähenee ja oma raivoaminen

testattu jo kahdella tapauksella

Puolen tunnin päästä lähdetään kotiin. Vartin päästä mennään pesulle. Sitä ennen voi vaikka auttaa lasta keräämään leikkien jäljet tai jotenkin muuten orientoida siihen että kohta se tosiaan on edessä että täytyy mennä. Jos mies tulis sanomaan mulle että nyt lähdetään kauppaan kun mulla on on joku oma juttu kesken ja mun pitäisi reagoida kahdessa sekunnissa tai se vetää hirveät kilarit niin en minä siihen kovin hyvin suhtautuisi. Suhtautuisitko sinä? Mutta odotat sitä kuitenkin lapseltasi.

hän välittäisi ja ilahtuisi ja joka harmittaisi jos se jäisi saamatta.

Noi palkitsemisjutut on käytössä päiväkodissa mutta ei ole ollut niistä ihmeemmin apua, koska lapsi ei ole milläänsäkään, jos ei saa palkintoa. Ehkä täytyy yrittää kotonakin niitä. Joskus aiemmin meillä olikin sellainen kotonakin käytössä, mutta ei toiminut, joten jäi sitten...

ap

kun ei auta rangaistuksetkaan. Silloin kun pojalla on hyvä riehumis/vastustusputki päällä, hänelle voisi luvata vaikka avaruusmatkan eikä hän ottaisi kuuleviin korviinsa. Niin että ymmärrä kyllä ap:tä jos rastitaulu ei oikein tehoa. Entäs jos annat pojat vaan olla muutaman päivän? Päätät että et sano mitään jos vaatteet eivät mene päälle tai suihku jää väliin. Tuhmuuksista pistät rauhallisesti omaan huoneeseensa etkä sano mitään. Sitten muutaman päivän päästä aloitat oikein pehmeästi taas vaatimisen, ja voi olla että huutoon ei tarvitse ihan pian turvautuakaan.

Meillä ei auta lelutakavarikot tms. mutta jos uhkaa mennä kummitäti-vierailut, se tehoaa.



Jokaiselta vain pitää löytää se "heikko kohta" - niin raadolliselta kuin kuulostaakin.

idea on siinä että hyvään käytökseen motivoivan rastitaulun tai jonkun muun palkitsemismenetelmän avulla kyetään katkaisemaan tilanteita ennen kuin ne etenevät raivareiksi asti.

Silloin kun pojalla on hyvä riehumis/vastustusputki päällä, hänelle voisi luvata vaikka avaruusmatkan eikä hän ottaisi kuuleviin korviinsa. i]

Mä luulen, että karkki ois ainoa, joka vois motivoida, mut siihen en lähde. Tavara ei kiinnosta eikä tarrat, joita päiväkodissa käyttävät. Meillä ehkä ongelmana, että olemme ernneet lapsen iäsn kanssa emmekä saa molempiin paikoihin samoja säätöjä, koska mies ei halua olla kurja lapselle vaan antaa kaikessa periksi. Päivökodissa ja psykologilla lapsi on "määritelty" erittäin itsepäiseksi ja hankalaksi lapseksi, johon on vaikea saada kontaktia. Ja kyllä tiedän, keneltä on hankalan luonteensa perinyt :)



Sen vielä lisäisin, että kyllä sanonkin lapselle aina, mihin aikaan täytyy leikit lopettaa ja lähteä esim. kauppaan. Mutta kun ei hän tunne vielä kelloa eikä tunnu olevan mitään ajantajuakaan, niin ei älyä, miten pitkästä ajasta on kyse. Sitä en toki oletakaan, että sillä sekunnilla pitäsi lähteä liikenteeseen, kun käsketään.



ap

Eli karkkipäivänä saa sitten ne palkinnot.

Sen vielä lisäisin, että kyllä sanonkin lapselle aina, mihin aikaan täytyy leikit lopettaa ja lähteä esim. kauppaan. Mutta kun ei hän tunne vielä kelloa eikä tunnu olevan mitään ajantajuakaan, niin ei älyä, miten pitkästä ajasta on kyse. Sitä en toki oletakaan, että sillä sekunnilla pitäsi lähteä liikenteeseen, kun käsketään.

ap