Lue keskustelun säännöt.
Uskottomuus
31.03.2017 |
Miten selviän mieheni uskottomuudesta?
En kaipaa saarnaa asiasta, vaan tukea ja vinkkejä, koska olen päättänyt selvitä, jos vain suinkin pystyn. Ehjä perhe kahdelle pienelle lapsellemme motivoi, ja toki myös rakkaus mieheeni. Vaikka toinen onkin perseillyt, eihän rakkaus saman tien katoa. Muutenhan tää olis liian helppoa.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskottelet vaan vahvasti itsellesi että mies silti sinua kovasti rakastaa ja on hyvin, hyvin sitoutunut juuri teidän ja vain teidän suhteeseenne. Kyllä niin on. On, on.
Muutaman kuukauden toistelet tuota niin kyllä se siitä.
Lapsethan siis tarvii ehdottomasti ehjän ydinperhemallin jossa kasvaa täysipainoisiksi ihmisiksi.
...
No jos oot noin päättänyt, niin pidät siitä päätöksestä kiinni. Kieltäydyt ajattelemasta uskottomuutta, et mieti sitä, et kysele siitä et puhu siitä. Aina kun se tulee mieleen, käännät ajatuksesi muuhun. Sen sijaan päätät uskoa, että sillä ei ollut väliä, se ei toistu ja vaikka toistuisi, silläkään ei olisiväliä. Ajan mittaan tulee uusiaokemuksia, jotka painaa tämän asian pois moelestäsi ja jos koette niitä yhdessä, ne yhdistävät teidät uudelleen. Mutta vaatii vaivannäköä.
Hyväksymättä ja antamatta anteeksi ei voi selvitä. Vain te kuitenki voitte tietää mitä se teidän kohdallanne vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4. ei välttämättä tarvitse, mutta itse avioerolapsena koen olevani velvollinen tekemään kaikkeni perheeni eteen niin tässä kuin muissakin asioissa siinä määrin kuin omat voimavarani siihen riittävät, eipä ollut herkkua se eroperheen lapsenkaan elämä.
Vierailija kirjoitti:
No jos oot noin päättänyt, niin pidät siitä päätöksestä kiinni. Kieltäydyt ajattelemasta uskottomuutta, et mieti sitä, et kysele siitä et puhu siitä. Aina kun se tulee mieleen, käännät ajatuksesi muuhun. Sen sijaan päätät uskoa, että sillä ei ollut väliä, se ei toistu ja vaikka toistuisi, silläkään ei olisiväliä. Ajan mittaan tulee uusiaokemuksia, jotka painaa tämän asian pois moelestäsi ja jos koette niitä yhdessä, ne yhdistävät teidät uudelleen. Mutta vaatii vaivannäköä.
Kyllä se asia pitää käsitellä. Jostain se muuten pulpahtaa esiin. Käsittelettömät tunteet voivat purkautua masennuksena tai vihaisuutena ja katkeruutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroat, saa joku muu sen kaiken miehesi kanssa. Mitä sulle jää? Niinpä. Ei ihannetilanne, ei, mutta paljon parempi kuin mitä voi olla! ;)
Ja kaikille ilkeilijöille, miksi vaivaudut kommentoimaan? Jonakin päivänä myös Sinulla saattaa olla asia tai ongelma, johon tarvitset vertaistukea, mieti siltä kannalta, ennen kuin alat vinoilemaan. Tämä on tällä hetkellä mun todellisuus, jos ei ole mitään fiksua kommentoitavaa, anna olla, älä satuta enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä selvisin miehen uskottomuudesta ja en selvinnyt. Jatketaan normaalia perhe-elämää. Ei riidellä. Mies uskoo et kaikki ok. Mä luulen, että lähden kun lapset aikuisia. Nyt teini-ikäisiä.
En vaan pysty antamaan anteeksi. Mies ei halua erota. Olen aina ajatellut että haluan suhteen jossa molemmin puolinen luottamus on tärkeää. Lähtisin heti jos ei olisi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mä selvisin miehen uskottomuudesta ja en selvinnyt. Jatketaan normaalia perhe-elämää. Ei riidellä. Mies uskoo et kaikki ok. Mä luulen, että lähden kun lapset aikuisia. Nyt teini-ikäisiä.
En vaan pysty antamaan anteeksi. Mies ei halua erota. Olen aina ajatellut että haluan suhteen jossa molemmin puolinen luottamus on tärkeää. Lähtisin heti jos ei olisi lapsia.
Sama.
Mahdotonta sanoa selviätkö. Aika parantaa toki, mutta riippuu ihmisestä kykeneekö asian oikeasti läpikäymään vai ei.