Lue keskustelun säännöt.
Kauheaa todeta, mutta mies lähti ryppäämään ja toivon, ettei tule enää takaisin
31.03.2017 |
Olisi kaikille helpompaa jos vaikka katkaisisi niskansa. Tiedän että kuulostaa ihan kamalalta, mutta mies on valehteleva viinaan menevä paskiainen ja kaikki järjestyisi jos näin kävisi.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Halua on lähteä mutta rohkeus puuttuu.
Kun näkisi kristallipallosta sen kuinka lapset reagoi eroon.
Meillä se tarkoittaa asuinpaikkakunnasta luopumista ja sitä myötä koulun vaihtumista ja kavereiden menetystä. Ja siksi näin koska erossa menetän auton ja auto välttämätön koska välimatkat pidempiä. Eikä niitä vuokrataloja vaan ole jonne lasten kanssa muuttaa. Itse olen ollut kotiäiti lyhyillä työsuhteilla.
Tämä on se miksi vielä kestän. Mietin että kos jaksaa vielä miutaman vuoden mutta en tiedä miten? Mies juo aina kotona ja on ns mukava humalassa. Pelaa lasten kanssa ym eli tuskin lapset tästä tilanteesta kärsii samanlailla kuin minä. Lapset kun menee nukkumaan niin mies vetää kunnon kooman ja sammuu sohvalle. Minä varmistelen yöllä ettei ole hellanlevyt päällä tai kynttilät pala tms. En saa vitutukselta edes unta. Sitten aamuyöllä tulee viereen haisemaan ja kuorsaamaan erittäin kovaa.
Mulle on tullut kunnon univaikeudet. Viime yö meni taas valvoessa ja odottaessa koska mies sammuu ja koska herää ja tulee makkariin terrorisoimaan untani. Näin ollut jo vuosia. Joka viikonloppu.
Arki sujuu suht ok.
Meillä mies käy ajoittain ihan ryyppämässä jossain ja se ei haittaa minua. Lisäksi juo salaa ja kun tulen töistä niin näen heti, että on juonut. Lupaa ja vannoo, kuten alkkikset tekee. En nukkunut paljon minäkään viime yönä. Ihan tosissani toivon, että kuolisi pois niin pääsisi tästä tilanteesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Halua on lähteä mutta rohkeus puuttuu.
Kun näkisi kristallipallosta sen kuinka lapset reagoi eroon.
Meillä se tarkoittaa asuinpaikkakunnasta luopumista ja sitä myötä koulun vaihtumista ja kavereiden menetystä. Ja siksi näin koska erossa menetän auton ja auto välttämätön koska välimatkat pidempiä. Eikä niitä vuokrataloja vaan ole jonne lasten kanssa muuttaa. Itse olen ollut kotiäiti lyhyillä työsuhteilla.
Tämä on se miksi vielä kestän. Mietin että kos jaksaa vielä miutaman vuoden mutta en tiedä miten? Mies juo aina kotona ja on ns mukava humalassa. Pelaa lasten kanssa ym eli tuskin lapset tästä tilanteesta kärsii samanlailla kuin minä. Lapset kun menee nukkumaan niin mies vetää kunnon kooman ja sammuu sohvalle. Minä varmistelen yöllä ettei ole hellanlevyt päällä tai kynttilät pala tms. En saa vitutukselta edes unta. Sitten aamuyöllä tulee viereen haisemaan ja kuorsaamaan erittäin kovaa.
Mulle on tullut kunnon univaikeudet. Viime yö meni taas valvoessa ja odottaessa koska mies sammuu ja koska herää ja tulee makkariin terrorisoimaan untani. Näin ollut jo vuosia. Joka viikonloppu.
Arki sujuu suht ok.Meillä mies käy ajoittain ihan ryyppämässä jossain ja se ei haittaa minua. Lisäksi juo salaa ja kun tulen töistä niin näen heti, että on juonut. Lupaa ja vannoo, kuten alkkikset tekee. En nukkunut paljon minäkään viime yönä. Ihan tosissani toivon, että kuolisi pois niin pääsisi tästä tilanteesta pois.
Joskus käy kyllä minunkin mies baarissa mutta tosi harvoin. Itse taas toivon että ryyppää muualla ja tulisi kotiin vasta päivällä. Ei haittaisi vaikka olisi jollain toisella naisella kunhan vaan saan itse nukkua yöt kunnolla.
Ei kovin terve parisuhde siis.
Inhoan viikonloppuja ja odotan sunnuntaita. Arkena ei juo eikä sunnuntaisin. Työt hoitaa ja on vastuullisessa työssä. Tuskin moni uskoisi edes että on alkoholisti. Eipä sitä kyllä myönnä itsekään.
Lomat menee aika pitkälti ryypätessä ja tuleva kesäloma vituttaa valmiiksi.
Minua ei pätkääkään haittaa se että ottaa viikonloppuna muutaman mutta miksi pitää yksin juoda sammumispisteeseen asti?
Olen itse asiassa laittanut itseni ja lapset jo asuntojonoon viereiseen kaupunkiin mutten tiedä mitä teen jos asuntoa tarjotaan.
Pelkään sitä miten lapset reagoi. Heillä putoaa elintaso tavallaan. Ja miutenkin kuinka ero vaikuttaa lapsiin murkkuiän kynnyksellä.
Omat vanhempani ovat edelleen yhdessä (onnellisesti) mutta muistan aina kun pelkäsin sitä että he eroaa.
No, kai se aika näyttää mihin suuntaan elämä nyt vie.
Tässä tulee rohkaisuviesti kaikille. Mikään ei ole muuttunut huonommaksi, kun lopulta tuollaisesta pääsin eroon. Vaikka jouduin luopumaan unelma-asunnosta unelma alueelta ja olin pahasti velkaantunut, kun jouduin rahoittamaan elämäämme vuosia käytännössä yksin.
Nyt on tilaa hengittää ja lapsetkin voivat paremmin. Joka päivä töiden jälkeen menen iloisena kotiin, eikä tartte pelätä, mikä monsteri kotona odottaa. Uskomaton ero elämässä.
Tämä mies on hyvin älykäs, komea ja koulutettu, mutta alkoholismin ja masennuksensa myötä ei pystynyt enää näkemään mitään muuta kuin oman napansa. Sai terapiaa ja lopetti juomisenkin välillä ja minä jaksoin tukea, tätä kesti vuosia. Jossain välissä on pakko luovuttaa. Nyt kiitän joka päivä elämääni, että sen tein.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee rohkaisuviesti kaikille. Mikään ei ole muuttunut huonommaksi, kun lopulta tuollaisesta pääsin eroon. Vaikka jouduin luopumaan unelma-asunnosta unelma alueelta ja olin pahasti velkaantunut, kun jouduin rahoittamaan elämäämme vuosia käytännössä yksin.
Nyt on tilaa hengittää ja lapsetkin voivat paremmin. Joka päivä töiden jälkeen menen iloisena kotiin, eikä tartte pelätä, mikä monsteri kotona odottaa. Uskomaton ero elämässä.
Tämä mies on hyvin älykäs, komea ja koulutettu, mutta alkoholismin ja masennuksensa myötä ei pystynyt enää näkemään mitään muuta kuin oman napansa. Sai terapiaa ja lopetti juomisenkin välillä ja minä jaksoin tukea, tätä kesti vuosia. Jossain välissä on pakko luovuttaa. Nyt kiitän joka päivä elämääni, että sen tein.
Masennusta tuollakin on taustalla, mutta voin siihen ei auta. Kiitos viestistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee rohkaisuviesti kaikille. Mikään ei ole muuttunut huonommaksi, kun lopulta tuollaisesta pääsin eroon. Vaikka jouduin luopumaan unelma-asunnosta unelma alueelta ja olin pahasti velkaantunut, kun jouduin rahoittamaan elämäämme vuosia käytännössä yksin.
Nyt on tilaa hengittää ja lapsetkin voivat paremmin. Joka päivä töiden jälkeen menen iloisena kotiin, eikä tartte pelätä, mikä monsteri kotona odottaa. Uskomaton ero elämässä.
Tämä mies on hyvin älykäs, komea ja koulutettu, mutta alkoholismin ja masennuksensa myötä ei pystynyt enää näkemään mitään muuta kuin oman napansa. Sai terapiaa ja lopetti juomisenkin välillä ja minä jaksoin tukea, tätä kesti vuosia. Jossain välissä on pakko luovuttaa. Nyt kiitän joka päivä elämääni, että sen tein.
Masennusta tuollakin on taustalla, mutta voin siihen ei auta. Kiitos viestistäsi.
Siis viina.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että niin monella on jollain tavalla huono kumppani. Kyllä saa itse olla niin onnellinen. Ei tuu enää valitettua yhtään turhasta kun käy täällä lukemassa näitä. Tsemppiä kaikille huonoissa suhteissa kärvisteleville, ja rohkeutta nyt tehdä muutoksia! Me naiset ollaan ylättävän vahvoja kun vaan haluamme.
Ota ero mahdollisimman pian. Kaikki asiat saa kyllä järjestettyä, ja elämä helpottuu.
Elin itse lapsuuteni juoppoisän kanssa, ja toivoin aina että äiti vaan jättäisi sen ja päästäisi pois. Lopulta äiti tekikin sen, pisti talon myyntiin ja isän pihalle. Ymmärrän ettei se ole helppoa enkä ole äidille katkera että siinä meni niin kauan olen vaan onnellinen hänen puolestaan, nyt hällä menee hyvin, on uusi mies ym. Isä ryyppää edelleen...
Ei alkoholistia voi kukaan muu parantaa, eikä pidä hyysätä.
Pystyt kyllä sinäkin laittamaan asiat kuntoon kun pistät itsesi ja lapsesi etusijalle, antaa ukon mennä menojaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lähde koskaan ryyppäämään. Nykyään otan kerran vuodessa reilummin. Yksin kotona tai mökillä ja se on riittänyt. Iän myötä haittavaikutukset on sen verran lisääntyneet ettei huvita. Otan kyllä joka viikonloppu mietoja. Saunakaljan tai viiniä. Surettaa nuo juntit ja reppanat.
Mies 43v
Olet kunnon mies.
Mulla sama juttu. Halua on lähteä mutta rohkeus puuttuu.
Kun näkisi kristallipallosta sen kuinka lapset reagoi eroon.
Meillä se tarkoittaa asuinpaikkakunnasta luopumista ja sitä myötä koulun vaihtumista ja kavereiden menetystä. Ja siksi näin koska erossa menetän auton ja auto välttämätön koska välimatkat pidempiä. Eikä niitä vuokrataloja vaan ole jonne lasten kanssa muuttaa. Itse olen ollut kotiäiti lyhyillä työsuhteilla.
Tämä on se miksi vielä kestän. Mietin että kos jaksaa vielä miutaman vuoden mutta en tiedä miten? Mies juo aina kotona ja on ns mukava humalassa. Pelaa lasten kanssa ym eli tuskin lapset tästä tilanteesta kärsii samanlailla kuin minä. Lapset kun menee nukkumaan niin mies vetää kunnon kooman ja sammuu sohvalle. Minä varmistelen yöllä ettei ole hellanlevyt päällä tai kynttilät pala tms. En saa vitutukselta edes unta. Sitten aamuyöllä tulee viereen haisemaan ja kuorsaamaan erittäin kovaa.
Mulle on tullut kunnon univaikeudet. Viime yö meni taas valvoessa ja odottaessa koska mies sammuu ja koska herää ja tulee makkariin terrorisoimaan untani. Näin ollut jo vuosia. Joka viikonloppu.
Arki sujuu suht ok.