Unelmatyö olikin pettymys

Aina on muistettava, että alku uudessa työpaikassa on rankkaa. Uuden oppiminen vie energiaa, uusiin ihmisiin tutustuminen ja ryhmään sopeutuminen vie aikaa. Itse aloitin uudessa työssä toimistosihteerinä neljä viikkoa sitten, ja on ollut rankkaa kaikin puolin, tosin antoisaakin

Jospa se pikku hiljaa alkaakin maistua se uusi työ, ja löydät yhteisen sävelen esimiehen kanssa. Älä lannistu!

Mä olen samassa tilanteessa.. Harmittaa ihan sikana, että vaihdoin tänne. Ihan koiran duunia, vaikka muuta luvattiin. Koko ajan nyt uusia hakemuksia vetämässä.. pakko päästä pois!

Kiitos tsemppauksesta!

Jotenkin vain tiedän, että tämä ei ole minun juttuni. Edellisessä työssä, joka ei siis ollut omaa alaani, olin ensimmäiset kuukaudet ihan rättiväsynyt uuden oppimisesta. Mutta olin silloin myös innostunut. Tässä uudessa työssä olen vain täysin lamaantunut, kun en löydä motivaatiota.

Minäkin laitoin juuri hakemuksen toiseen paikkaan, en löydä muuta ulospääsyä.

Ap

Tuossa on niin monta red flag -juttua että itseään ja tuntemuksiaan kannattaa tosissaan kuunnella. Esimiehen tylyys ehkä johtuu siitä, että hän kokee sinut virherekrytoinniksi (et ole tarpeeksi kova ja kilpailuhenkinen juuri tähän firmaan tai organisaatioon). Toivottavasti onnistaa ja löydät mahd. pikaisessa aikataulussa uuden ja sopivamman työpaikan! Tämän keissin voit sitten laittaa "put it down to experience" mentaalimappiin.

Kiitos. Juuri siltä minusta tuntuu, olen liian pehmis työhön. En esittänyt työhaastattelussa mitään muuta, ja kerroin vielä heikkoutenani olevan herkkyyden. Silti minut valittiin yli sadan hakijan joukosta.

Potkiikohan työnantaja minut pihalle koeaikana, sitä kun on jäljellä vielä 3 kuukautta... Teen kuitenkin tehtäväni, en myöhästele. Toisaalta en osoita suurta intohimoa firmaa ja sen kehittämistä kohtaan, ja tuntuu, että sitä tuolla työpaikassani pidetään vaatimuksena.

Ap

Pakko purkautua..

Minulla on vielä koeaikaa jäljellä. Nyt esimies antoi ukaasin, että jos en muutu, työpaikkani on vaarassa. Sain kiitosta tarkkuudesta, ystävällisyydestäni ja hyvästä asenteestani. Esimieheni mielestä en kuitenkaan ole riittävän rohkea ja aktiivinen, enkä siksi sovi joukkoon. Olen tehnyt työni hyvin, ottanut lisätöitä, olen aina kohtelias ja reipas. Tuntuu tosi pahalta, kun olen kuitenkin hoitanut työni ja ollut kunnollinen. Tykkään viettää lounastauon itsekseni kaupungilla, koska kaipaan välillä omaa rauhaa. Enkä uutena työntekijänä osaa vielä ottaa kantaa kaikkiin työasioihin ja olla superaktiivinen keskusteluissa.

Kaikki aina sanovat, että koeaikapurkuun tai irtisanomiseen on painavat syyt.

Mutta ei joka paikassa riitä, että teet työsi hyvin ja käyttäydyt kunnolla. Taidan saada potkut, hävettää ja harmittaakin :'(

Ap

Mitä oikein teet työksesi?

Jos niin käy (koeajanpurku tai potkut) niin pääset ainakin eroon työpaikasta, jossa et viihdy. Ei se ole häpeä. Näinollen takaisku kääntyy voitoksesi! Hyödynnä jatkossa kokemustasi - ainakin tiedät, mitä et halua. Tsemppiä sinulle. Olet taatusti erinomainen työntekijä, mutta toistaiseksi väärässä työpaikassa. Se innostuneisuus (tai innostumattomuus) kertoo paljon. Onnea tuleviin, uusiin juttuihin!

Olen asiantuntijana talouspuolella. Lähinnä tietokoneella naputtelua, suht itsenäistä työtä.

Kohtele esimiestäsi kuin asiakasta (jos et halua purkua koeaikana) eli ota jokaisen hänen palaute/toive vakavasti, vaikka olisitkin eri mieltä.

Voit kysyä esimieheltä, missä tilanteessa et ole hänen mielestä riittävän rohkea ja aktiivinen ja kysy, miten sellaisessa tilanteessa hän olisi toivonut sinun käyttäytyvän.

Edellinen kommentoija jatkaa...

Jos sun työsuhde kuitenkin puretaan ja tämä on ensimmäinen kerta, että kävi näin, sitten vaan on todettava, ettei natsannut. Olet varmasti hyvä työntekijä muussa organisaatiossa.

Huh, minusta herkkyys ei ole yhtään huono asia..

En mäkään näkis koeaikapurkua työnantajan puolelta huonona juttuna. Et saa karenssia ja voit rauhassa sit etsiä uutta työtä.

Helmiina kirjoitti:

Hei..

Vaihdoin vuoden alussa työpaikkaa. Työskentelin aiemmin mukavassa toimistotyössä, joka ei kuitenkaan vastannut koulutustani, ja palkka oli surkea työn vaativuuteen nähden. Viihdyin työssä kohtalaisesti, mutta minusta tuntui, etten edennyt elämässäni. Hain muita työpaikkoja, ja lopulta nappasi. Sain oman alan työpaikan hyvämaineisesta yrityksestä, ja ajattelin, että tästä se lähtee!

Olen tosi kiitollinen, että sain työpaikan, kun sitä toivoin. Mutta, nyt kun olen ollut uudessa työssä muutaman kuukauden, olen joutunut myöntämään itselleni, ettei kyseinen työ olekaan yhtään minun juttuni. Vaikka yrittäisin suhtautua työhön positiivisesti ja innolla, en oikeasti löydä minkäänlaista sisäistä motivaatiota tähän työhön. Lisäksi esimieheni ja minun kemiat ei kohtaa, ja tuntuu, ettei hän pidä minusta. Esitän kuitenkin kaikille mukavaa ja reipasta, vaikka ottaakin päähän.

Tiedän että uuteen työhön totuttelu vie aikaa. En kuitenkaan koe olevani sopiva ko. työhön ja kilpailuhenkiseen työpaikkaan. Kaipaan entistä työpaikkaani.

Onko muita kohtalotovereita? Miten olette toimineet, kun olette huomanneet tehneenne "virheen" vaihtaessanne työpaikkaa uuteen?

Itselle kävi samoin. Koitin hammasta purren olla kyseisessä työssä, mutta se alkoi vaikuttaa minun henkiseen hyvinvointiin todenteolla ja lopulta oli aivan pakko irtisanoutua.

Järjestäen kaikki työpaikat joissa olen ollut on myyty minulle jotenkin todella mielenkiintoisina. Totuus on ollut sitten jotakin ihan muuta. Tehtävien vaatimustaso on ollut sitä luokkaa etten olisi tarvinnut niihin mitään koulutusta, vaikka töihin vaadittiin korkeakoulutasoista  koulutusta. Isoissa organisaatioissa kyllästyy siihen tehottomuuteen mikä niissä vallitsee. Mietitään vaan sitä omaa pikku poteroaan eikä kokonaiskuvaa. Yrität puhua asiasta, mutta asemasi takia kukaan ei kuuntele ja firma hukkaa rahaa...

Veetuttaa koko työelämä niin paljo, että tekisi mieli jäädä työttömäksi...

Vaikka työ on ahdistanut minua todella paljon, olen päättänyt, että itse en tee lähtöpäätöstä, koska saan karenssia. En myöskään halua näyttää esimiehelle, että murruin paineen alla. Tuntuu siltä, että esimieheni jo nyt yritti murtaa minut. Toivoi varmaan, että lähtisin heti oma-alotteisesti. Mutta hymyssä suin (hammasta purren) kerroin, että pidän työstä. En myöskään alkanut kritisoimaan esimiesten toimintaa. Nyt ukaasin jälkeen olen ollut superystävällinen, vaikka olo on ollut vähän loukattu.

Haen uusia työpaikkoja, toivottavasti tärppää! Ja tsemppiä sinulle edellisen viestin kirjoittaja, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, löydetään täydelliset työpaikat just meille :)

Ap