Kirjeeni psykiatrille 7.2.1966

7.2.1966
"Psykiatri Seppo Soikkeli

Lähetin eilen illalla Sinulle, saanhan niin sanoa, kirjeen jossa kosin suosiotasi. Halusin sanoa:

- Torveilut ovat suotavia niin kauan kun ne tuovat juotavia ja syötäviä!

Kun aikansa pakertaa ongelmaa kimpuksi, huomaan maan sitä joutuu! Joutuu sanomaan Luojalleen:

- Tässä sitä olen! Tämän olen saanut ihan itse aikaiseksi!

Raaputan kylkeäni sillä tiedän, että sydän on kohdallaan. Se on sykkinyt nämä vuodet vain siksi, että Sinä kuulisit sanomani!

Sanoman tarkoitus on ilmeisin. Omalla esimerkilläni haluan näyttää Sinulle ja Teille Rauhan väki. Te olette tavallaan myös ETYKIN hengessä toimivia tietoisesti ajattelevia yksilöitä.

Ei ihminen ole yksin omaan laumaeläin. Ne ajat ovat takana päin. Johonkin on kuitenkin laitettava ne yhteiskunnan pienet painajaiset.

Tämä on vakava asia, erittäin vakava asia! Siksi tarvitaan parannustyötä, hoitotyön tekijöitä, tutkijoita, korjaajia ja rakentajia.

Väitetään sanottavan, että yksilö itse luo tulevaisuutensa.

Mielelläni haluan sanoa:

- Luoja sen luo! Me vain myötäilemme! Ei voi mitään sille kuvalle, ajatukselle, että yksilön tyhjyys, yksilön sisäinen maailman kuva, on järkkynyt ja kuitenkin voi! Mutta vain siten, että lopettaa sotimisen...

Lopettaa sotimisen niistä ristiriitaisista ajatuksista, jotka kaivavat mieltä ja mielikuvia.

Antaa niiden tulla sisälle! Antaa niiden itää! Mitä väliä sillä jos ne joskus näyttävätkin mikkihiiriltä, akuankoilta ja hessun kuvatuksilta.

Ne ovat itse asiassa tulevaisuuden maailmaa, mutta vain muotoa.

Alleviivasin sanan 'muoto', mutta olen silti käynyt kaiken tuon läpi.

He ovat kaikki muotoja. Heidän sisällään on vain muotoja. He elävät viivojen maailmassa. Onhan heidän edessään ollut Valon olemus. Useat tuhannet yksilöt, ihmiset, tekevät piirros sankarien liikehdinnän mahdolliseksi.

Kaikki lapset pitävät piirroksista ja piirretyistä televisio filmeistä. He ovat lapsia. Heillä on tulevaisuuden unelmat, pelkät haaveet mielikuvinaan. Aikanaan ne pulpahtavat tajuntaan tekoina, aatteina ja ehkäpä joskus jopa uskonnollisin tunnuksin.

Juuri tätä kautta uskon, että päästään lähemmäksi sielullisesti luhistuneen ihmisen maailmaa.

Koin maailmaa, jossa jatkuvasti kysyin:

- Mitähän tapahtuu JOS?

Tie oli ankea jota kuljin. Nimittäin nurinpäin! Menin etsimään Tuonelaa lähtemällä karkuun sitä.

Ajatus harhaili maailmankaikkeuden pitkää sivua keräten pikkutietoa...

Esimerkiksi:

- Tikun asema karamellipaperin vieressä tai päinvastoin!

Niilläkin on paikkansa, sen myöntävät kaikki, jotka kylkeänsä, omaa sivuansa tunnustavat ja joilla on sydän kohdallaan.

Ehkä siksi skitsofreenikko suhteuttaa Luojaansa toisin, kuin kanssasisarensa ja veljensä ne niinikutsutut 'terveet' ulkopuolella olevat yhteiskunnan kansalaiset.

On 'päreitä' kainalossa jokaisella. Ei se vika ole! Sehän on yhtä totta kuin kuu taivaalla.

...