Minkälaisen ihmisen ei kannata hankkia lapsia? Mitkä luonteenpiirteet eivät sovi vanhemmalle?

Vierailija kirjoitti:

Introvertin.

Ja miksiköhän...? Ellei tällä sitten tarkoiteta sitä, että tämä on aika pitkälti ekstroverttien maailma, eikä introvertteja aina arvosteta eikä ymmärretä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin.

Ja miksiköhän...? Ellei tällä sitten tarkoiteta sitä, että tämä on aika pitkälti ekstroverttien maailma, eikä introvertteja aina arvosteta eikä ymmärretä.

Eli jos lapsi perii vanhemman introvertin temperamentin, hänelläkin voi olla elämä haasteellisempaa.

Jos ei kestä meteliä. 

Jos ei osaa sanoa "ei". Jos ei kestä ajatusta, että lapsi hetken aikaa vihaa sinua, kun olet kieltänyt jotakin.

Miettii vähän, millaisia tunteita herää, kun kohtaa lapsia kadulla, kaupassa, bussissa, päiväkodin ohi kävellessään... herääkö mitään myönteistä? Entä kun näkee pikkulapsen kuvan? Millaista on olla sukulaisten lasten seurassa? Jos ei herää mitään myönteisiä fiiliksiä tai tuntee olonsa suorastaan epämieluisaksi, kannattaa jättää omat hankkimatta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kaikkea noita ja kolme lasta on. Peruisin jos voisin tai antaisin adoptioon. Mt ongelmainen erakko kaikesta stressaava, vainoharhainen, huonoitsetuntoinen, yksinäinen, masentunut äiti ei ole hyväksi kenellekään.

Oma äitini oli tuollainen ja paras äiti kaikista!

Sellaisen ihmisen joka ei pysty huolehtimaan itsestään, eikä kykene kantamaan vastuuta.

Minä minä ihmisten.

On oltava valmis KASVATTAMAAN ihminen.

Änkyttäjän

Sisustamista harrastavan siisteysintoilija-kontrollifriikin

Mene ja tiedä.

Neljän lapsen ydinperheessä äitini oli narsistinen piru, joka nautti nöyryyttämisestä.

Isäni taas oli tasapainoinen, mukava ihminen. Tosin olen tutustunut häneen vasta aikuisiällä. Lapsena kun isän seuraan ei saanut mennä. Äiti tuli paikalle ja alkoi huutamaan että mitä te täällä juonitte minun selän takana.

Monenlaisia ongelmia minulla on ollut. En osannut arvostaa itseäni ja päädyin 10 vuotta kestäneeseen suhteeseen, jossa minua pahoinpideltiin raa'asti.

Nykyään minä kuitenkin olen onnellinen kahden onnellisen aikuisen lapsen äiti. :)

Kokemukseni ovat voimavara nykyisessä työssäni.

Ei minun vanhemmat olleet täydellisiä, mutta ihan hyvä minusta tuli. :)

Outo lähtökohta. Monikaan ei edes näe virheitä itsessään. :)

Mikä taas on hyväksi lapselle nyt, perustuu nykyiseen tietoon, jolle nauretaan ja mitä kauhistellaan 10 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsimättömän, helposti stressaantuvan tai ahdistukseen taipuvaisen, paljon omaa aikaa tarvitsevan, itsekeskeisen, ei-hoivaavan, mukavuudenhaluisen.

Tässä lueteltu melkein kaikki syyt, miksi itse en lapsia hanki :) Hoivaava tosin olen.

Minullakin (olen mies) on kaikki nuo paitsi en ole kovin itsekeskeinen ja olen kohtalaisen hoivaava. On kaksi lasta ja hyvin on mennyt. Tosin venymistä se on vaatinut, mutta niin kai kaikilla.

Olen adoptoitu orpo. Biologisia vanhempia on ollut mahdoton jäljittää.

Vanhemmiksi heistä ei ollut, mutta minulla on ollut hyvä elämä. :)

Lapsi- ja perhekeskeisten ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia. Ei ennen kuin ovat ehtineet elää kymmenisen vuotta omaa aikuiselämää, hankkia työ- ja elämänkokemusta ja maksella velkojaan pienemmiksi ja kartuttaa varallisuuttaan. Ei elämä niin pyöri että lasten ympärillä pyöritään nuoresta lähtien ja kaikki maksatetaan muilla ja työpaikalla kopioidaan toisilta.

Sellaisen, joka miettii moisia.

Ihmisen joka ei halua/ehdi/jaksa olla niiden lastensa kanssa!

Sellaisen, joka ei hyväksy erilaisuutta. Jos pitää esimerkiksi heteroa lasta suotavampana lopputuloksena kuin homoa lasta, on parasta jättää lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin.

Ja miksiköhän...? Ellei tällä sitten tarkoiteta sitä, että tämä on aika pitkälti ekstroverttien maailma, eikä introvertteja aina arvosteta eikä ymmärretä.

Eli jos lapsi perii vanhemman introvertin temperamentin, hänelläkin voi olla elämä haasteellisempaa.

Introverttisuus ei tarkoita epäsosiaalisuutta, vaan on tapa toimia. Suuri osa arvostetuista yhteiskunnan vaikuttajista on introvertteja. Ajattelevat ennen kuin sanovat, tarvitsevat rauhaa pohtiakseen asioita. Arvelisin, että Erkki Tuomioja tai jopa Sauli Niinistö voi olla luonteeltaan enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Samalla lailla lähes kaikissa ammateissa, varmaan kuitenkin enemmän tutkimus ja kehityspuolella kuin asiakaspalvelussa.

Mennäänpä 50 tai sata vuotta taaksepäin, silloin kriteerit hyvään vanhemmuuteen oli paljon helpommat Suomessa. Sata vuotta sitten riitti, että oli rahaa ja halua elättää, rikkaimmilla lastenhoidon teki lastenhoitajat, köyhemmät roikottivat lapsia mukana pellolla tai laittoivat alle kymmenkesäiset kaitsemaan nuorempia. Viisikymmentä vuotta sitten hyvä vanhempi piti kuria ja huolehti lapsen koulutuksen saamisesta. Nyt on paljon muitakin kriteerejä. Kuitenkin varmaan tärkein, että haluaa huolehtia lapsistaan, kykenee rakastamaan niitä ja vielä kun kykenisi olemaan turvallinen vanhempi. Tai jos ei noihin kykene, antaa lapsensa huostaan/sukulaisille ja näin mahdollisesti jotkut muut voivat nuo lapsen perustarpeet täyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärsimättömän, helposti stressaantuvan tai ahdistukseen taipuvaisen, paljon omaa aikaa tarvitsevan, itsekeskeisen, ei-hoivaavan, mukavuudenhaluisen.

Tässä lueteltu melkein kaikki syyt, miksi itse en lapsia hanki :) Hoivaava tosin olen.

Minullakin (olen mies) on kaikki nuo paitsi en ole kovin itsekeskeinen ja olen kohtalaisen hoivaava. On kaksi lasta ja hyvin on mennyt. Tosin venymistä se on vaatinut, mutta niin kai kaikilla.

Jos olisit oikeasti kunnolla noita asioita, ei olisi mennyt hyvin. Tämä on niin suheellista. Harva oikeasti tietää, minkälaista se on, kun todella tarvitsee omaa aikaa niin, että lamaantuu täysin, jos ei saa olla yksin.