Miten kasvatat lastasi?

Ne kukkahattutädit, jotka tuollaista väittävät, eivät ole itse koskaan vaikeaa lasta nähneetkään.

Mulla on todella helppo lapsi (3v), joka sattuu vieläpä olemaan hyvin rationaalinen ja verbaalinen. Hänen kanssaan on siis helppo keskustella asioista eikä hän juuri koskaan uhmaa vastaan (toki siis kiukuttelee tyylillä "emmä halua!!", mutta jos on kyse vaikkapa johonkin lähtemisestä niin pukee kyllä käskemällä, joskus itkun saattelemana, joskus nurisemalla).

Nostan todellakin hattua vaikeiden lasten vanhemmille. Olen itse tehnyt pari työharjoittelua päiväkodissa, jossa on erityislapsi ryhmässä ja aina tällöin olen miettinyt, että joidenkin arki on tällaista koko ajan. Ei voi muuta kuin kunnioittaa näitä vanhempia.

Ensin kasvatetaan ja opetetaan mikä on väärin. Kun lapsi tietää mikä on väärin ja silti tekee sitä, muistutetaan, keskustellaan ja annetaan varoitus. Jos varoitus ei mene perille annetaan uhkaus. Kun sekään ei enää tehoa, laitetaan rangaistus täytäntöön. Se voi olla jonkin mukavan lelun, karkkipäivän tsm pois vieminen. Rangaistus suhteutetaan aina rikkeeseen. Rikkeestä riippuen (esim menee heikoille jäille tai tekee muuta vaarallista), voidaan antaa myös piiskaa jos ei muu auta, tärkeintä että lapsi on turvassa. Joihinkin lapsiin tehoaa lievempi rangaistus, toisiin kovempi. Tämäkin suhteutetaan aina lapseen itseensä ja hänen oikeustajuunsa.

Tiedän yhden diagnosoidun. En muista onko adhd vai mikä. Kun pienenä heitti toisten autoihin kiviä vanhempia nauratti.

Kaikille se tilanne joskus tulee vastaan, jossa lapsi tekee väärin vaikka on tosin yritetty opettaa. Tässä tilanteessa ei hermostuminen auta, se on vain yritettävä uudestaan ja uudestaan opettaa, kunnes toinen oppii. Parhaassa tapauksessa yritetään vähän toisella tavalla kuin viimeksi, koska ihmiset tunnetusti oppivat eri lailla. Me erityislasten vanhemmat joudumme yleensä yrittämään useampaan kertaa ja kauemmin, sitkeämmin ja useammalla tavalla.