Parempi vakiintua hieman liian varhain kuin odottaa jos nurkan takaa tulisi vielä parempi?

Kaikkea muuta katuu paitsi nuorena naimista, tiesi vanha kansa.

Huonoon ei kannata tyytyä, parempi vaikka yksin.

En ymmärrä tätä vakiintumispuhetta.

Jos löydät jonkun, jonka kanssa on hyvä olla, ole hänen kanssaan.

Jos suhde muuttuu huonoksi, ettekä saa sitä korjattua, erotkaa.

Olen ison osan elämästäni ollut parisuhteissa. Välillä olen ollut sinkku. Olenko ollut jotenkin vähemmän "vakiintunut" sinkkujaksojen aikana? Ihan sama ihminen olen koko ajan.

Jos täydellistä ei tule, olen itsekseni. En mä tarvitse ketään. 

Ihmiset on erilaisia, toisille tyytyminen johonkuhun riittää, eivätkä voisi olla tai yleensä pärjätä yksin missään olosuhteissa. Toiset on taas vaikka mieluummin yksin kuin tyytyvät. Toiset jopa erityisesti haluavat olla yksin. Ja sitten on kaikenlaisia välimuotoja. Eli siis tutkaile omaa itseäsi ja tee päätöksesi sen mukaan.

Parempi olla vakiintumatta ollenkaan ja käyttää toista vain masturbaatioon. Ei sukupuolet enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen.

Sen oikean tunnistaa siitä, että hän odottaa sinua. Sitä, että olet valmis.

Väärä henkilö ei halua odottaa. Älä ole väärä itse.

Olisin nuorena halunnut vakiintua ja perheen. Nuoruuden avoliittoni oli kuitenkin sitä lajia, ettei perheen perustamisesta tullut mitään. Sen jälkeen on tullut eripituisia suhteita, mutta tällaista "ihanneperhevakiintumista" ei vaan ole näkynyt. Olen omasta mielestäni tavallinen ihminen kuten muutkin. En tiedä mistä tämä johtuu. Olen kuitenkin mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Mun mielestä tunne siitä, että saattaiskohan tulla kohdalle joku parempi, kertoo siitä että ihminen on väärä. Mä en koskaan nykyiseni kohdalla miettinyt että entä jos, vaan olen tiennyt että tässä on se ihminen jonka kanssa haluan olla, virheineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea muuta katuu paitsi nuorena naimista, tiesi vanha kansa.

Siis kaikkea kannattaa kokeilla paitsi nuorena naimista.