Miten reagoit yleensä kun huomaat että miehesi ihailee kaverisi takapuolta tai kiinteitä tissejä

Vierailija kirjoitti:

No, mieheni ei ole ihmeemmin kiinnostunut muista ihmisistä ylipäätänsä, joten eipä ole tullut huomattua, että olisi naisiakaan tiiraillut.

Kerran tosin yhteinen tuttavamme lähetti instagram tyylisiä belfieitä mieheni skypeen. Minua nauratti, häntä taisi lähinnä ärsyttää.

Meistä kahdesta taidan olla minä se "likainen perverssi" joka naisten rintoja ja takapuolia tiirailee. (mieheni ei ole iloinen kun olen joskus maininnut kauniista naisesta, koska se on "outoa käytöstä").

Hmm. Rupesi hymyilyttämään kun kirjoitin tämän. Viisi vuotta yhdessä ja tunnen itseni hyvin onnekkaaksi.

Tämän yläpeukuista huomaa naisten miesvihan, kaksinaamaisuuden ja heikon itsetunnon.

Jos mies tiirailee vieraita pyllyjä ja tissejä niin lyttäys on varma, naiselle vieraiden naisten kyyläily on vain ihanaa voimaantunutta yläpeukkua.

Olen 50-vuotias ja kaverini ovat samaa kaliiberia, joten ei meissä nyt edes olisi enää mitään erityisen kiinteää ihailtavaa.

Eikä mieheni aiemminkaan ollut moukka ja alkanut nähteni ihailla muita naisia. Jos olisi niin tehnyt, olisi siitä asiallisesti sanonut: tuo ei ole huomaavaista käytöstä, et sinäkään tykkäisi jos alkaisin tuijotella sinun kaverisi pakaroita.

Ihailla saa, ja jopa salaa himoita, kenenkään ajatuksia ei voi määräillä. Mutta huomaavaista ei ole tuoda noita vaimon/miehen tietoon millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mieheni ei ole ihmeemmin kiinnostunut muista ihmisistä ylipäätänsä, joten eipä ole tullut huomattua, että olisi naisiakaan tiiraillut.

Kerran tosin yhteinen tuttavamme lähetti instagram tyylisiä belfieitä mieheni skypeen. Minua nauratti, häntä taisi lähinnä ärsyttää.

Meistä kahdesta taidan olla minä se "likainen perverssi" joka naisten rintoja ja takapuolia tiirailee. (mieheni ei ole iloinen kun olen joskus maininnut kauniista naisesta, koska se on "outoa käytöstä").

Hmm. Rupesi hymyilyttämään kun kirjoitin tämän. Viisi vuotta yhdessä ja tunnen itseni hyvin onnekkaaksi.

Tämän yläpeukuista huomaa naisten miesvihan, kaksinaamaisuuden ja heikon itsetunnon.

Jos mies tiirailee vieraita pyllyjä ja tissejä niin lyttäys on varma, naiselle vieraiden naisten kyyläily on vain ihanaa voimaantunutta yläpeukkua.

Sä et huomaa mitään eroa siinä, että ei-seksuaalisesti vertaa ja huomioi ihmisten ulkonäköä omassa sukupuolessaan ja siinä, että himoitsee vierasta naista? Oletko tyhmä vai leikitkö tyhmää?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma miehenk ei ikinä ole tehnyt mitään tuollaista. Hän ei myöskään ikinä kymmenvuotisen historiamme aikana ole kehunut toista naista minkään ulkonäöllisen seikan osalta kuulteni.

Mikä meriitti tämä on? Kertoo väleistä, joissa pitää varoa sanomisiaan. 

Kyllä mieheni voi vaikka kadulla sanoa, että onpa hyvännäköinen nainen tai mainita jonkin yksityiskohdan: upeat hiukset, rotusääret ym. 

Ja ihan samoin minä-- niin miehistä kuin naisista. 

Jos kokee, että tällainen uhkaa parisuhdetta, niin kovin heikolla pohjalla se on. 

Puhu kuule vain omasta puolestasi. Minulla on hyvä mies, joka ei ikinä ole sanonut kenestäkään toisesta naisesta noin, kuten omasi, vaikka olisin kysynyt. En kinä ole kehunut hänelle toista miestä. Minulla ei kertakaikkiaan ole tarvetta, enkä ymmärrä, ketä se palvelisi. Emme ikinä ole riidelleet aiheesta, emmekä ylipäänsä juuri riitele.

Projisoit omat tunteesi ja käsityksesi suhteesta ja miehistä minun suhteeseeni ja mieheen, vaikkemme ole edes tavanneet. Kaikki miehet eivät ole, kuten sinun: kehuskele muiden rotusääriä, hiuksia tms. Minua hän kyllä muistaa edelleen päivittäin ja minä häntä.

Asioiden jakaminen minusta palvelee parisuhdetta. 

Enkä pitäisi hyvänä asiana, ettei koskaan riidellä. Niitä on nähty, että toinen vain häippäsee ja toiselle jää ikuisesti epäselväksi, missä vika. Eihän me koskaan riideltykään... 

Mutta teillä tällä hetkellä hyvin noin ja meillä näin. Ei varmasti kannata muuttaa mitään AV-palstan takia. 

Me keskustelemme paljon asioista, emme riitele juurikaan. Toki joskus, mutta siinä, missä moni riitelee, me istumme keittiön pöydän ääreen kahvikupin kanssa ja puhumme. Sinulla tuntuu olevan hirveästi vinoon juurtuneita käsityksiä, ja sinun tuntuu lisäksi olevan vaikea käsittää, että miehet (ja ihmiset yleensä) ovat jokainen erilaisia. Varo, ettet ole niin jumissa niissä, että se kaataa parisuhteesi.

Meillä on ollut jo kymmenen vuotta hyvä näin, ja kuten sanottu, mieheni ei ole KOSKAAN tänä aikana toiminut kuten omasi. Kymmenen vuotta on pitkä aika olla toisen kanssa 24/7 ja pitää roolia yllä, eli voimme päätellä, että se on yksinkertaisesti hänen luonteensa. Sinua varmasti kaiken tämän jälkeen hämmentää, kun kerron, että kymmenen vuoden aikana hän ei myöskään ole koskaan haistatellut minulle, eikä ikinä, yhden yhtä kertaa nimitellyt minua, tai huutanut. Tästä huolimatta hänellä ei ole vaikeusia puhua mielenliikkeistään, toiveistaan ja unelmistaan.

Ei hämmennä, ei minukaan mieheni ole koskaan haistatellut tai nimitellyt minua. Ja sama toisinpäin. Ääni on korottunut joskus puolin ja toisin. Varsinaiseksi huudoksi sitä en kuitenkaan kutsuisi. 

Kymmenen vuotta on näkökulmastani vielä vähän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja vanhin lapsista on jo aikuinen. 

Mutta kuten sanoin, jokainen ihan omalla tyylillään. Hyviä jatkoja sinulle ja miehellesi. Ymmärtäkää, että ihan toisinkin voi olla onnellisessa suhteessa. 

No jutuistasi päätellen ette kyllä ole olleet jo iän puolesta kuin korkeintaa 3 vuotta yhdessä (rotusääret ym). Vähän aikaa sitten sitä paitsi sanoit, että täytyy suhteessa riidellä, tai muuten ei tiedä toisesta mitään. Tuli tunne, että nyt pistelet kyllä omaa joukkoon, kun ääni muuttui niin kellossa. Mutta vaikka olisittekin olleet 20 vuotta, kyllä kymmenen vuotta on ihan riittävän pitkä aika, jotta toisen luonteesta voi sanoa yhtä ja toista. Ongelma on lähinnä sinulla ymmärtää, että mies ei kehu muita naisia, koska se on hänen omasta mielestään törkeää ja epäkunnioittavaa. Nämä tulivat hänen suustaan, kun kysyin äsken (kokkaa tuossa vieressä) että mikset muuten koskaan kehu muita naisia.

Sivusta kommentoin: teillä tuntuu kummallakin olevan vaikeuksia ymmärtää muunlaista suhdetta kuin omanne.

Ensinnäkin: pariskunnat riitelevät. Jos eivät, jotain on vialla: joko ei uskalleta olla eri mieltä tai ei piitata toisesta. Mutta on selvää, että TAVAT riidellä vaihtelevat. Siinä missä jotku huutavat kuin hinaaja, toiset keskustelevat. Riitelyä sekin on määritelmällisesti, eri mieltä oloa.

Toiseksikin on kaksi eri asiaa se, pidättyykö joku kommentoimasta muita naisia omasta halustaan, koska ajattelee sellaisen olevan epäkunnioittavaa. Ja se, jättääkö hän neutraalitkin huomiot sanomatta, koska pelkää toisen reaktiota ja mustasukkaisuutta. Jälkimmäinen on ongelma, edellinen ei.

Mutta yhtä hyvin toisen teistä olisi syytä ymmärtää, että oikeastikin voi noteerata ympäröivän maailman asioita ilman, että himoitsee vierasta tai että sellainen puolisoa millään tasolla loukkaisi. Kyse on suhteen laadusta ja siitä, miten huomio sanotaan ja kuka sen sanoo. Jos puoliso on jäänyt pettämisestä kiinni ja/tai aliarvioi omaa vaimoaan, niin totta kai silmät kiiluen lausuttu huomio naapurin naisen panettavuudesta loukkaa! Mutta jos mies sanoo ihailevansa ohikulkevan naisen pitkää tukkaa tai pitkiä sääriä, ilman sen kummempaa piikkiä omalle rakkaalle vaimolleen, niin se huomio EI ole omalta vaimolta pois, eikä siitä loukkaannuta.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma miehenk ei ikinä ole tehnyt mitään tuollaista. Hän ei myöskään ikinä kymmenvuotisen historiamme aikana ole kehunut toista naista minkään ulkonäöllisen seikan osalta kuulteni.

Mikä meriitti tämä on? Kertoo väleistä, joissa pitää varoa sanomisiaan. 

Kyllä mieheni voi vaikka kadulla sanoa, että onpa hyvännäköinen nainen tai mainita jonkin yksityiskohdan: upeat hiukset, rotusääret ym. 

Ja ihan samoin minä-- niin miehistä kuin naisista. 

Jos kokee, että tällainen uhkaa parisuhdetta, niin kovin heikolla pohjalla se on. 

Puhu kuule vain omasta puolestasi. Minulla on hyvä mies, joka ei ikinä ole sanonut kenestäkään toisesta naisesta noin, kuten omasi, vaikka olisin kysynyt. En kinä ole kehunut hänelle toista miestä. Minulla ei kertakaikkiaan ole tarvetta, enkä ymmärrä, ketä se palvelisi. Emme ikinä ole riidelleet aiheesta, emmekä ylipäänsä juuri riitele.

Projisoit omat tunteesi ja käsityksesi suhteesta ja miehistä minun suhteeseeni ja mieheen, vaikkemme ole edes tavanneet. Kaikki miehet eivät ole, kuten sinun: kehuskele muiden rotusääriä, hiuksia tms. Minua hän kyllä muistaa edelleen päivittäin ja minä häntä.

Asioiden jakaminen minusta palvelee parisuhdetta. 

Enkä pitäisi hyvänä asiana, ettei koskaan riidellä. Niitä on nähty, että toinen vain häippäsee ja toiselle jää ikuisesti epäselväksi, missä vika. Eihän me koskaan riideltykään... 

Mutta teillä tällä hetkellä hyvin noin ja meillä näin. Ei varmasti kannata muuttaa mitään AV-palstan takia. 

Me keskustelemme paljon asioista, emme riitele juurikaan. Toki joskus, mutta siinä, missä moni riitelee, me istumme keittiön pöydän ääreen kahvikupin kanssa ja puhumme. Sinulla tuntuu olevan hirveästi vinoon juurtuneita käsityksiä, ja sinun tuntuu lisäksi olevan vaikea käsittää, että miehet (ja ihmiset yleensä) ovat jokainen erilaisia. Varo, ettet ole niin jumissa niissä, että se kaataa parisuhteesi.

Meillä on ollut jo kymmenen vuotta hyvä näin, ja kuten sanottu, mieheni ei ole KOSKAAN tänä aikana toiminut kuten omasi. Kymmenen vuotta on pitkä aika olla toisen kanssa 24/7 ja pitää roolia yllä, eli voimme päätellä, että se on yksinkertaisesti hänen luonteensa. Sinua varmasti kaiken tämän jälkeen hämmentää, kun kerron, että kymmenen vuoden aikana hän ei myöskään ole koskaan haistatellut minulle, eikä ikinä, yhden yhtä kertaa nimitellyt minua, tai huutanut. Tästä huolimatta hänellä ei ole vaikeusia puhua mielenliikkeistään, toiveistaan ja unelmistaan.

Ei hämmennä, ei minukaan mieheni ole koskaan haistatellut tai nimitellyt minua. Ja sama toisinpäin. Ääni on korottunut joskus puolin ja toisin. Varsinaiseksi huudoksi sitä en kuitenkaan kutsuisi. 

Kymmenen vuotta on näkökulmastani vielä vähän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja vanhin lapsista on jo aikuinen. 

Mutta kuten sanoin, jokainen ihan omalla tyylillään. Hyviä jatkoja sinulle ja miehellesi. Ymmärtäkää, että ihan toisinkin voi olla onnellisessa suhteessa. 

No jutuistasi päätellen ette kyllä ole olleet jo iän puolesta kuin korkeintaa 3 vuotta yhdessä (rotusääret ym). Vähän aikaa sitten sitä paitsi sanoit, että täytyy suhteessa riidellä, tai muuten ei tiedä toisesta mitään. Tuli tunne, että nyt pistelet kyllä omaa joukkoon, kun ääni muuttui niin kellossa. Mutta vaikka olisittekin olleet 20 vuotta, kyllä kymmenen vuotta on ihan riittävän pitkä aika, jotta toisen luonteesta voi sanoa yhtä ja toista. Ongelma on lähinnä sinulla ymmärtää, että mies ei kehu muita naisia, koska se on hänen omasta mielestään törkeää ja epäkunnioittavaa. Nämä tulivat hänen suustaan, kun kysyin äsken (kokkaa tuossa vieressä) että mikset muuten koskaan kehu muita naisia.

Sivusta kommentoin: teillä tuntuu kummallakin olevan vaikeuksia ymmärtää muunlaista suhdetta kuin omanne.

Ensinnäkin: pariskunnat riitelevät. Jos eivät, jotain on vialla: joko ei uskalleta olla eri mieltä tai ei piitata toisesta. Mutta on selvää, että TAVAT riidellä vaihtelevat. Siinä missä jotku huutavat kuin hinaaja, toiset keskustelevat. Riitelyä sekin on määritelmällisesti, eri mieltä oloa.

Toiseksikin on kaksi eri asiaa se, pidättyykö joku kommentoimasta muita naisia omasta halustaan, koska ajattelee sellaisen olevan epäkunnioittavaa. Ja se, jättääkö hän neutraalitkin huomiot sanomatta, koska pelkää toisen reaktiota ja mustasukkaisuutta. Jälkimmäinen on ongelma, edellinen ei.

Mutta yhtä hyvin toisen teistä olisi syytä ymmärtää, että oikeastikin voi noteerata ympäröivän maailman asioita ilman, että himoitsee vierasta tai että sellainen puolisoa millään tasolla loukkaisi. Kyse on suhteen laadusta ja siitä, miten huomio sanotaan ja kuka sen sanoo. Jos puoliso on jäänyt pettämisestä kiinni ja/tai aliarvioi omaa vaimoaan, niin totta kai silmät kiiluen lausuttu huomio naapurin naisen panettavuudesta loukkaa! Mutta jos mies sanoo ihailevansa ohikulkevan naisen pitkää tukkaa tai pitkiä sääriä, ilman sen kummempaa piikkiä omalle rakkaalle vaimolleen, niin se huomio EI ole omalta vaimolta pois, eikä siitä loukkaannuta.

Ohis

Ohiksena minäkin sanon, että kyllä se, jos kehutaan toista naista omalle vaimolle/ toista miestä omalle miehelle (siis ulkonäköä), on, jos ei nyt suorastaan loukkaavaa, niin ainakin täysin tarpeetonta ja jollain tapaa moukkamaista. Jokainen aikuinen ihminen osaa pitää ajatukset ominaan. Ja toisekseen: riitely ei ole keskustelua, eikä keskustelu riitelyä. Siinä olet täysin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

kyllä mä edellytän mieheltä vähän parempia käytöstapoja. Toisaalta noin pinnallisen miehen kanssa en olisi edes päätynyt yhteen.

Mies olisi muuten täydellinen mutta tiirailisi kaverisi tissejä, se olisi sulle suhteen este. Niinkö?

Entä löysiä tissejä? Saako niitä kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Entä löysiä tissejä? Saako niitä kommentoida?

Niitä löytyy AV mammoilta itseltä että ei tarvitse tiirailla.

Olen 48-vuotias ja ollut (ja olen vieläkin) naimisissa kahden eri miehen kanssa 22 vuotta. Enkä ole koskaan huomannut kummankaan miehen ihailevan muita. No, minä arvostankin miehessä käytöstapoja.

Häpeän silmät päästäni liikkuessamme kaupungilla ja mun miehen kääntyessä katsomaan toisen naisen perään. Jos näin käy on illalla tiedossa vain tv.n katselua. Kummasti hillitsee vilkuilua.

Mä ainakin ihailen vain oman naiseni pikku pyllyä, kiinteitä rintoja ja siroa vartaloa.