Äidit, miten jaksatte huomiota vaativia pikkulapsianne ja kotitöitä raskaan työpäivän jälkeen?

Voi se olla raskasta lapsettomallakin. Se on vaan vielä raskaampaa perheellisillä.

Joskus paremmin joskus huonommin, riippuu päivästä. Mutta kyllä se yksi päivän väsyneimmistä heykistä on, kun tulet työpäivön jälkeen ruokakassien ja lasten kanssa kotiin. Kaipaisit hetken rauhaa ja hiljaisuutta, mutta ei. Suoraan ruoanlaittoon, että ehditään läksyjen tekoon ja sitten mahdollisiin harrastuksiin/kaverikyläilyihin/ulkoilemaan ja sitten ajoissa iltapalalle ja nukkumaan. Se rauhallinen hetki tulee yhdeksän jälkeen illalla pakollisten kotitöiden ja seuraavan päivän päiväkoti-ja kouluvaatteiden ym. tarvikkeiden katsomisen jälkeen.

Jodkus töiden jälkeen tekis mieli kaartaa vain johonkin kahvilaan...

Hyväksyn etten ehdi/jaksa kaikkea joten jätän aika paljon kotitöitä tekemättä. Meillä ei ole kauhean siistiä. Lapsille teen terveellistä ruokaa isoja annoksia pakkaseen tai edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan, silloin ei tarvitse päiväkodista tullessa enää keskittyä ruoanlaittoon. Sitten heitän kaiken muun mielestäni ja keskityn lapsiin. Kun mies hakee lapset niin jos ehdin niin joskus käyn kahvilla jossain ihanassa kahvilassa ennen kotiin menoa, tai lenkillä. Minulla on oma harrastus ja lisäksi liikun paljon, mutta pystyn tekemään noita iltaisin kun lapset nukkuu

Meillä yksi 6v lapsi (muut jo pois kotoa) ja töistä tullessa lösähdetään sohvalle. Sitten joku pieni välipala lapselle. Kotityöt ehtii viikonloppuna! Leikitään ja pelaillaan. Illalla syö vielä ruuan ja menee nukkumaan klo 21. Sen jälkeen vielä istun ja katselen sarjoja iltapalaa syöden. En tiedä missä kohtaa olisi raskasta. Työpäivät ovat minulla noin 10h.

Helposti koska tiedostan että hankin ne lapset omasta vapaasta tahdostani ja kuten erittäin viisas sanonta menee "se sinun kiireinen ja väsyttävä arki on lapsesi ainutlaatuinen lapsuus". Muistutan myös että on ihmisiä jotka eivät voi saada lapsia vaikka kuinka haluaisivat.

Kotitöitä en jaksa, mutta lasten seuraa oikein kaipaan työpäivän jälkeen. Heidän kanssaan irtaudun työasioista parhaiten!

Työnjako perheessä auttaa ja se, että päivällinen syödään siinä seitsemän maissa. Töistä tullessa lapsille vaikka banaani kouraan ja itselle latte. Lasten kanssa seurustelua, ulkoilua, mahdollisia harrastuksia ja sitten rauhoitutaan päivällispöytään. Päivällisen voi valmistaa myös perheen isä tai se voidaan tehdä yhdessä niin, että toinen valmistaa alkupalan ja salaatin, toinen pää- ja jälkiruuan.

Ei ne ilmeisesti jaksakkaan. Sitten itketään foorumilla kun ollaan katkeruutta niin täynnä lapsen aiheuttamasta työmäärästä. Kateus on suuri kun katsellaan naapurin lapsetonta jolla on mahollisuus järjestellä menonsa miten haluaa.

Itkun määrä foorumeilla on aivan valtava, niin paljon harmittaa kun on pitänyt mennä ne lapset tekemään. Ja tarve saada hyväksyntää itkulleen on myös valtaisa.

Ei meillä ole mitään kotitöitä joka päivä. Ruoan teen tai mies tekee jos on kotona, täyttelen tiskikonetta, pyyhkäisen pöytää. Pyykit pesen vapaalla. Meillä ei ole tiptop siistiä, muttei likaistakaan. Mieskin siivoilee vapaapäivinään. Siivoaminen on viimeinen asia mistä jaksan ottaa paineita. Raskaampaa on se ettei saa olla työpäivän jälkeen hetkeä yksin ja hiljaa.

Kyllä minä ainakin tajuan, miten paljon helpommalla pääsen lapsettomana. :)

Omia valintoja nämä.

Vierailija kirjoitti:

Työnjako perheessä auttaa ja se, että päivällinen syödään siinä seitsemän maissa. Töistä tullessa lapsille vaikka banaani kouraan ja itselle latte. Lasten kanssa seurustelua, ulkoilua, mahdollisia harrastuksia ja sitten rauhoitutaan päivällispöytään. Päivällisen voi valmistaa myös perheen isä tai se voidaan tehdä yhdessä niin, että toinen valmistaa alkupalan ja salaatin, toinen pää- ja jälkiruuan.

Mä en tiedä onko meidän lapsilla nyt kasvuspurtti menossa vai syövätkö jotenkin huonosti päiväkodissa /koulussa, mutta kun tullaan kotiin niin niillä on melkein heti kiljuva nälkä. Viimeistään viideltä pitää olla kunnon ruokaa, muuten tankataan leipää ym. jatkuvasti. Muuten tuo olis kyllä hyvä järjestys, että päivällinen vadta klo 19.

Lapset saivat purkaa energiaansa tarhassa päivän. Kun hain heidät mentiin suoraan kotiin. Hetki vain oltiin yhdessä, juteltiin ja halailtiin, sitten kun olivat saaneet tarpeeksi huomiota lähtivät omiin touhuihinsa ja minä lämmitin jonkun viikonlopun ruuan pakkasesta ja laitoin vihanneksien kanssa pöytään.

Jaksaminen, sen jälkeen kun lapsien vuoksi ei tarvitse enää valvoa, on paljolti korvien välissä miten elämääsi suhtaudut. Varmasti kaikki tuntee ihmisiä jotka rasittuvat peruselämästä ja toisia jotka tekevät ja kerkeävät vaikka mitä. Ilman muuta vuorokaudessa on tietty määrä tunteja, mutta niiden käytön voi itse valita, samoin sen ahdistuuko valinnastaan vai suhtautuuko hetkelliseen stressiin huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin tajuan, miten paljon helpommalla pääsen lapsettomana. :)

Omia valintoja nämä.

Haettiinkohan tässä lähinnä vertaistukea, eikä väittelyä eipäs juupas lapset, mitäs läksit, lällällää. :)

Ei se raskasta voi olla. Pyykit koneeseen, lapselta voi kysyä haluaako auttaa. Laitetaan yhdessä pesuaineet ja kone päälle. Meillä pyydetään omaa siivousliinaa kun aletaan pyyhkimään pölyjä. Leikkivät keskenään kun pesen vessaa. Keräävät talosta kaikki lelut omille paikoilleen, jotta pääsee imuroimaan. Imuroinnin ajan saavat katsoa videoita. Mielellään auttavat kukkien kastelussa.

Jos vanhempi kokee kaiken kotityön epämiellyttäväksi ja se tehdään lapsen ollessa nukkumassa, ei ne opi miten se lika maagisesti katoaa nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin tajuan, miten paljon helpommalla pääsen lapsettomana. :)

Omia valintoja nämä.

Haettiinkohan tässä lähinnä vertaistukea, eikä väittelyä eipäs juupas lapset, mitäs läksit, lällällää. :)

Jos laukoo noin typeriä juttuja lapsettomista, saa varautua siihen, ettei sympatiaa kauheasti ropise.

Vierailija kirjoitti:

Lapset saivat purkaa energiaansa tarhassa päivän. Kun hain heidät mentiin suoraan kotiin. Hetki vain oltiin yhdessä, juteltiin ja halailtiin, sitten kun olivat saaneet tarpeeksi huomiota lähtivät omiin touhuihinsa ja minä lämmitin jonkun viikonlopun ruuan pakkasesta ja laitoin vihanneksien kanssa pöytään.

Jaksaminen, sen jälkeen kun lapsien vuoksi ei tarvitse enää valvoa, on paljolti korvien välissä miten elämääsi suhtaudut. Varmasti kaikki tuntee ihmisiä jotka rasittuvat peruselämästä ja toisia jotka tekevät ja kerkeävät vaikka mitä. Ilman muuta vuorokaudessa on tietty määrä tunteja, mutta niiden käytön voi itse valita, samoin sen ahdistuuko valinnastaan vai suhtautuuko hetkelliseen stressiin huumorilla.

Meillä se arkeen väsyminen tulee siitä, että on valmiiksi syystä tai toisesta jotenkin niin lopussa, ettei jaksa yllpäpitää hyvää arkea. Että asiat kasautuu ja on vaikea saada arkea raiteilleen. Kotityöt kasautuu, univelka kertyy, omaa aikaa ei saa vaikka kaipaisi. Kierre on valmis. Itsekin olen sitä mieltä, että sellaisen tavallisen hyvin rullaavan lapsiperhearjen ylläpitäminen sujuu kyllä normaalilla reippaudella ja tekemisellä. Mutta asiat vain ei aina mene tai ole ihan niin kuin toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset saivat purkaa energiaansa tarhassa päivän. Kun hain heidät mentiin suoraan kotiin. Hetki vain oltiin yhdessä, juteltiin ja halailtiin, sitten kun olivat saaneet tarpeeksi huomiota lähtivät omiin touhuihinsa ja minä lämmitin jonkun viikonlopun ruuan pakkasesta ja laitoin vihanneksien kanssa pöytään.

Jaksaminen, sen jälkeen kun lapsien vuoksi ei tarvitse enää valvoa, on paljolti korvien välissä miten elämääsi suhtaudut. Varmasti kaikki tuntee ihmisiä jotka rasittuvat peruselämästä ja toisia jotka tekevät ja kerkeävät vaikka mitä. Ilman muuta vuorokaudessa on tietty määrä tunteja, mutta niiden käytön voi itse valita, samoin sen ahdistuuko valinnastaan vai suhtautuuko hetkelliseen stressiin huumorilla.

Meillä se arkeen väsyminen tulee siitä, että on valmiiksi syystä tai toisesta jotenkin niin lopussa, ettei jaksa yllpäpitää hyvää arkea. Että asiat kasautuu ja on vaikea saada arkea raiteilleen. Kotityöt kasautuu, univelka kertyy, omaa aikaa ei saa vaikka kaipaisi. Kierre on valmis. Itsekin olen sitä mieltä, että sellaisen tavallisen hyvin rullaavan lapsiperhearjen ylläpitäminen sujuu kyllä normaalilla reippaudella ja tekemisellä. Mutta asiat vain ei aina mene tai ole ihan niin kuin toivoisi.

Mitä jos ei ole normaalia reippautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin tajuan, miten paljon helpommalla pääsen lapsettomana. :)

Omia valintoja nämä.

Haettiinkohan tässä lähinnä vertaistukea, eikä väittelyä eipäs juupas lapset, mitäs läksit, lällällää. :)

Minkä takia sitten ap tunkenut aloitukseen että lapsettomat pääsee helpommalla jos ei tahdo siitä näkökulmasta puhua myös? Sorqee mut tää on av ja tosiaan tässä keskustelussa (niin kuin kaikissa lapset-perhe-työ-vapaaaika aiheisissa keskusteluissa) käydään juurta jaksain läpi velat ja lapsiperheet ja kuka nyt on onnelisin ja mikä paras perhe muoto jne. Sori avautuminen mutta viestisi ärsytti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset saivat purkaa energiaansa tarhassa päivän. Kun hain heidät mentiin suoraan kotiin. Hetki vain oltiin yhdessä, juteltiin ja halailtiin, sitten kun olivat saaneet tarpeeksi huomiota lähtivät omiin touhuihinsa ja minä lämmitin jonkun viikonlopun ruuan pakkasesta ja laitoin vihanneksien kanssa pöytään.

Jaksaminen, sen jälkeen kun lapsien vuoksi ei tarvitse enää valvoa, on paljolti korvien välissä miten elämääsi suhtaudut. Varmasti kaikki tuntee ihmisiä jotka rasittuvat peruselämästä ja toisia jotka tekevät ja kerkeävät vaikka mitä. Ilman muuta vuorokaudessa on tietty määrä tunteja, mutta niiden käytön voi itse valita, samoin sen ahdistuuko valinnastaan vai suhtautuuko hetkelliseen stressiin huumorilla.

Meillä se arkeen väsyminen tulee siitä, että on valmiiksi syystä tai toisesta jotenkin niin lopussa, ettei jaksa yllpäpitää hyvää arkea. Että asiat kasautuu ja on vaikea saada arkea raiteilleen. Kotityöt kasautuu, univelka kertyy, omaa aikaa ei saa vaikka kaipaisi. Kierre on valmis. Itsekin olen sitä mieltä, että sellaisen tavallisen hyvin rullaavan lapsiperhearjen ylläpitäminen sujuu kyllä normaalilla reippaudella ja tekemisellä. Mutta asiat vain ei aina mene tai ole ihan niin kuin toivoisi.

Mitä jos ei ole normaalia reippautta?

No sepä se. Mä en ainakaan tällä hetkellä ole normaalin reipas vaan ihan lopussa. Jaksan tehdä vaan ihan välttämättömän.

Moneltako te pääsette töistä kun olette vasta 19.00 laittamassa ruokaa?

Ottakaa autoon banaanit ja antakaa lapsillenne ja syökää itsekin niin jaksatte sen kotiin menon ennen ruokaa.