Mikä on syrjäisin Perähikiä, missä olette koskaan olleet?

Helsinki, sen vois työntää Kehä 1 sisäpuolelta mereen.

Suomussalmi, Heinävesi.

Paaso Heinolassa. 90% asukkaista hulluja ja/tai juoppoja. 

Evijärvi.

Vierailija kirjoitti:

Suomussalmi, Heinävesi.

Ei Heinävesi ole perähikiä, ei todellakaan.

Puutteenperä

Solegg Fjellstue Norjassa. Eipä siellä tunturissa muita rakennuksia näkynyt kilometrien säteellä

Suomessa syrjäisin paikka, joka tulee mieleen Kaitai eli Kaitaisen kylä Miehikkälässä. Ei ehkä sijaitse hirveän kaukana Lappeenrannasta tai Haminasta, mutta ränsistyneisyys on järkyttävää. Täysin hylättyjä taloja ja maatilarakennuksia, joista katto on luhistunut sisään. Jos Suomesta tekisi kauhuelokuvan, jossa leiriytyvät teinit joutuvat friikkien jahtaamaksi, olisi Kaitai oiva valinta.

Slowjamstan 🙂

Vierailija kirjoitti:

Joensuu. Onhan siellä siis asukkaita kaupungillinen, mutta silti olo oli aivan kuin asuisin jossain aivan jumalan selän takana. En kaipaa takaisin ollenkaan, muutama vuosi riitti. Ja huom.  olen siis alunperin kotoisin pikkukylästä.

Sama. Joensuussa kulminoituu p-karjalan masentava ahdistus. Asuin muutaman vuoden ja onneksi selvisin hengissä pois. En suostu edes vierailla koko läänissä. Never again.

ooh, perähiki! nuuh nuuh 😍😍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joensuu. Onhan siellä siis asukkaita kaupungillinen, mutta silti olo oli aivan kuin asuisin jossain aivan jumalan selän takana. En kaipaa takaisin ollenkaan, muutama vuosi riitti. Ja huom.  olen siis alunperin kotoisin pikkukylästä.

Sama. Joensuussa kulminoituu p-karjalan masentava ahdistus. Asuin muutaman vuoden ja onneksi selvisin hengissä pois. En suostu edes vierailla koko läänissä. Never again.

Todennäköisesti oma asenteesi kaupunkiin on ollut jo alun perin persiillään. Täällä vaistotaan helposti eto asia jo alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Asun sellaisessa ;)

Sama täällä ja olen ollut vuokra-asunnon hakijana jo 2-vuotta. En ole ennen asunut näin pienessä as.ymp. 

Möhkö

Juankoski, Kaavi, Muuruvesi

Kannonkoski

Lestijärvi. Siellä ei ollut mitään. Suomen pahimpia muuttotappiokuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joensuu. Onhan siellä siis asukkaita kaupungillinen, mutta silti olo oli aivan kuin asuisin jossain aivan jumalan selän takana. En kaipaa takaisin ollenkaan, muutama vuosi riitti. Ja huom.  olen siis alunperin kotoisin pikkukylästä.

Sama. Joensuussa kulminoituu p-karjalan masentava ahdistus. Asuin muutaman vuoden ja onneksi selvisin hengissä pois. En suostu edes vierailla koko läänissä. Never again.

Helppoahan ole on, kun läänejä ei ole enää olemassa.

Asuinpaikkani on monella tapaa syrjäinen, vaikka sijaitseekin melkein keskellä maata. Kuntaa leimaa pysähtyineisyys  jollekin vuosikymmenelle, joka ei tunnu olevan edes tästä maailmasta. Täysin sisäänlämpiävä kulttuuri vallitsee. Ei ole kaikilla lämmin sen puitteissa. Henkinen eristäytyminen ulkopuolisista ja moderneista vaikutteista on kaikkein pahinta. Ja onhan sekin tietynlainen hankaluus että jos haluaa päästä isompaan ruokakauppaan, on sitä varten oltava autonomistaja (mitä ei muuten haluaisi olla), matkaa keskikokoiseen markettiin 40km ja mammuttimarketteihin vajaat sata km.

Taloni on niin syrjässä kaikesta että entiseen asuinkaupunkiin jos haluaisi päästä käymään, en edes tiedä miten pääsisin lähimmälle bussi- tai juna-asemalle. Kaikki julkinen liikenne on kaiketi lopetettu kannattamattomana jo kauan sitten. Aikoinaan täältä pääsi bussilla naapurikuntaan, sieltä odottamisen jälkeen junaan, sitä kerran vaihtaen toiseen ja lopulta määränpäähän. Saman päivän aikana ei päässyt takaisin.

Suomen maaseutu on ankea tarina. Luonto toki on lähellä, ympärillä...

Mä olen käynyt ympäri Suomea pikkupaikoissa,  siellä käsivarren Lapissa asti.  Juankoskella oli vuokramökki, toisena kesänä Kangasniemellä.  

Ei missään ole tullut tunnetta   että tämä on nyt joku Perähikiä.  Ehkä eri asia,  jos joutuisi asumaan jossain pikkupaikassa.  Ihan mukavia paikkoja on tullut vastaan ja meille lähinnä riittää se että on ruokakauppa. 

T: Helsinkiläinen