Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä yksineläviä koiran omistajia?
27.03.2017 |
Ihan hirveä koirakuume, mutta haluan pohtia tätä ja harkita tietenkin ihan viimeisen päälle.
Onko siinä 3x/pv lenkittämisessä hirveä vaiva? Oletteko ikinä katuneet lemmikin hankintaa, yms mitä ikinä tahdotkaan kertoa, olisiko mahdollisesti jossain muussa elämäntilanteessa parempi.
Kommentit (28)
Tiesin, että tuohon tartutaan. :D
En näe noissa muissa kuule mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin, että tuohon tartutaan. :D
En näe noissa muissa kuule mitään ongelmaa.
Järki käteen nyt. Et voi olla niin tyhmä, ettet tajua kuinka olennainen osa se lenkittäminen koiran omistamista on.
On. Ota myös huomioon, että tuo 3xpvä on aikuisen koiran lenkitystahti. Meillä koiraa vietiin ekat kuukaudet n.puolen tunnin välein ulos ja lisäksi siivottiin n.1-3kakkaa ja 5-20pissaa sisältä jokapäivä, sitten lenkitykset 6-7krt pvä ja nyt 10kk iässä käy 4 kertaa päivässä ulkona.
Omasta mielestäni oli paljon raskaampi kuin vauva.
"Et voi olla niin tyhmä, ettet tajua kuinka olennainen osa se lenkittäminen koiran omistamista on."
Nimenomaan minähän ymmärrän sen käsittääkseni?
Kyselenkin erityisesti, että tuntuuko se rankalta. Voi jumalauta. :D
Vierailija kirjoitti:
On. Ota myös huomioon, että tuo 3xpvä on aikuisen koiran lenkitystahti. Meillä koiraa vietiin ekat kuukaudet n.puolen tunnin välein ulos ja lisäksi siivottiin n.1-3kakkaa ja 5-20pissaa sisältä jokapäivä, sitten lenkitykset 6-7krt pvä ja nyt 10kk iässä käy 4 kertaa päivässä ulkona.
Omasta mielestäni oli paljon raskaampi kuin vauva.
Raskaampi kuin vauva? Älä nyt naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lenkitys on raskasta, meillä perheessä siitä jatkuvat väännöt kuka vie tarpeille.
Kyllä yksinelävänä kannattaa harkita pitkään ja vakavasti lemmikin ottamista. Koira tarvitsee erittäin paljon seuraa, ja sen koulutus vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä. Rahaa palaa myös, tarvikkeet, ruoka ym. ja mahdolliset eläinlääkärikustannukset. En myöskään ikinä koskaan suosittelisi koiraa ihmiselle, jolla on kovin ns. menevä elämä, koira tarvitsee vakautta ja laumanjäsenen / -jäsenten seuraa.
Jos kuitenkin aivan välttämättä haluat juuri koiran ja olet varma, että jaksat tulevaisuudessakin lenkittää sitä vähintään 3 x pvä mahdollisesti seuraavat 10-18 vuotta jos hyvin käy, niin mikäs siinä sitten.
Itseä ei ole koskaan varsinaisesti kaduttanut koirani hankinta (nyt 6 v.), mutta kyllähän se silloin tällöin korpeaa lähteä arkiaamuna räntäsateeseen tarpomaan klo 5:30, mutta se on vain kestettävä, itsepä olen valintani tehnyt. Useimmiten koiran kanssa ulkoilu on kylläkin tosi mukavaa ja onhan se myönnettävä, että tulisi liikuttua huomattavasti paljon vähemmän ilman koiraa. Ja onhan se oma koira todella rakas ja tärkeä.
Jos päädyt ratkaisussasi siihen, että hankit koiran, mieti rotu tai koiratyyppi tarkkaan, äläkä hanki epäilyttävältä myyjältä /pentutehtailijalta. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän koirassa duunia on ja paljon, jos haluaa hyvin hoitaa. Kunnon lenkit, eikä mitään nurkan takana vaan kusettamassa, satoi tai paastoi. Eläinlääkärillä käynti maksaa enempi kuin jos ihminen ramppaisi yksityisellä. Hirveän kallista. Mulla ollut lähes koko ikäni koiria, mutta tämän koiran jälkeen en enää ota.
Lenkitys ei ole ongelma, siihen kyllä tottuu. Tärkeämpi asia on selvittää onko paikkaa tai hoitajaa koiralle, kun itselle tulee välttämätön meno.
Kuinka tärkeitä ilta- ja viikonloppumenot ovat? Niitä ei enää koiran hankkimisen jälkeen ole, eikä muita harrastuksiakaan ole kuin koira.
Koira on myös aika kallis harrastus, laaturuoka on yllättävän kallista, niin kuin säännölliset eläinlääkärillä käynnit. Ja vaikka koira sattuisi olemana terve (harvinaista), niin ainakin pakolliset rokotukset pitää hoitaa.
Minä jäin koiran yksinhuoltajaksi, joka kuoli kolme vuotta sitten, eikä enää tulisi mieleenkikään laittaa uutta koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lenkitys on raskasta, meillä perheessä siitä jatkuvat väännöt kuka vie tarpeille.
Kai sentään yleensä harrastatte pidempiäkin lenkkejä pelkän tarpeille viemisen sijaan... Koira tarvitsee myös reippaasti liikuntaa, ei pelkää pissattamista.
Se on se suurin vaiva koiranpidossa ja siitä ei voi lipsua, lenkille on mentävä vaikka yrjötaudissa tai kuumeessa räntäsateeseen, ja se ei todellakaan ole herkkua.
Itse en ottaisi koiraa yksin hoidettavaksi. Jos sinä suunnittelet sitä, niin varmista aidosti toimiva hoitoverkosto (hah, mikä sana) eli onko sinulla vanhemmat joille saat koiran hoitoon?
Oletko nyt jo sellainen että liikut ulkona tunnin lenkin päivittäin?
Kaverit on aina vähän niin ja näin, vaikka haluaisivat auttaa niin monesti uusi poikaystävä on allerginen tai sitten on otettu kissanpentu, joka ei tykkää koirista tai on omia menoja todella paljon. Joten hoitoapuun ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun yksin ja minulla runsaasti liikuntaa ja aivotyötä vaativa koira. Kyllä työtä on enemmän kuin osasin etukäteen arvioida, myös olen koirassa todella kiinni, koska sopivia hoitajia ei käytännössä ole. Toisaalta olen jo valmiiksi liikunnallinen, sitoutuva, kotona ja ulkoilmaharrastuksissa viihtyvä ihminen, joten vietän mielelläni kaiken vapaa-aikani koirani kanssa. Olen myös totuttanut sen kulkemaan kaikissa mahdollisissa paikoissa mukana. Kylässä en käy kuin sellaisissa paikoissa, joihin saa ottaa koiran mukaan.
Siispä, aika paljon riippuu asenteesta ja elämäntyylistä. Koira ei mene "siinä sivussa" vaan muuttaa elämää paljon. Minä olen jäänyt reilusti plussan puolelle :)
Poikaystävälle voi tulla koirasta näppyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Ota myös huomioon, että tuo 3xpvä on aikuisen koiran lenkitystahti. Meillä koiraa vietiin ekat kuukaudet n.puolen tunnin välein ulos ja lisäksi siivottiin n.1-3kakkaa ja 5-20pissaa sisältä jokapäivä, sitten lenkitykset 6-7krt pvä ja nyt 10kk iässä käy 4 kertaa päivässä ulkona.
Omasta mielestäni oli paljon raskaampi kuin vauva.Raskaampi kuin vauva? Älä nyt naurata.
Kyllä. Vauvaa ei tarvitse mm. viedä ulos 4-20 kertaa päivässä,vauvat eivät pure ja sotke/hajota paikkoja samaan tahtiin kuin koiranpentu. Vauvan pissa ja kakka tulee pääsääntöisesti vaippaan, ei lattioille. Vauvan lääkärikäynnit tulivat ainakin meillä halvemmaksi kuin koiran. Vauva on helppo ottaa mukaan lähestulkoon kaikkialle,koiraa ei.
Asun yksin ja omistan koiran. Koira on aina ollut hirveän luonnollinen osa mun perhettä, asuin sitten vanhempien luona, aikuisiällä miesystävän kanssa ja nyt sinkkuna omassa kodissa. En ajattele sitä millään tavalla taakkana, vaan se on luonnollinen osa mun arkea. Jos sinusta tuntuu, että koiran pihalle vieminen on todella raskasta, niin miettisin vielä.
Kiitos asiallisista vastauksista, joskus yllätätte. :) :D
Minullekin koirat on luonnollinen osa elämää. En koe lenkittämistä raskaaksi. viikonloppuna (usein arkenakin töiden jälkeen) teen luonnossa pidemmät lenkit. Toisaalta jos olen väsynyt päästän koirat vapaaksi leikkimään keskenään. Koulutus on kunnossa, joten voin pitää vapaana vähänkin syrjemmässä. Matkustelen muutaman kerran vuodessa ulkomailla. Kotimaan matkoille koirat voivat joskus lähteä mukaankin. Monissa hotelleissa on lemmikkihuoneita. Myös vaellus- yms. reissut ne ovat mukana. En oikein keksi mitä olisi koskaan jäänyt tekemättä koirien takia. Harrastan koirien kanssa oman jaksamisen mukaan tokoa, jälkeä ja näyttelyitä. Koirien kanssa on siis kivaa ja totta kai tutustuu samalla uusiin ihmisiinkin.
Pentuaika on suht raskas. Mutta jos panostaa siihen kunnolla, niin tulevina vuosina se maksaa itsensä takaisin.
Minulla on pieni koira. Chihuahua. Asun yksin. Talvisin kovilla pakkasilla tai vesisateella tuo ei edes välitä lenkkeilystä. Tekee aina kakan samaan aikaan aamulla . Sisällä voi sattua vahinkoja mutta se on aina samaan paikkaan yhdelle vanhalle kynnysmatolle jonka voi pestä helposti koneessa.
Pienikin koira jaksaa kyllä pitkiä lenkkejä tehdä yhtälailla kuin isokin.olen kuullut että jotkut isommat rodut jaksaa jopa huonommin. Minun koira ei ole harjoittanut mitään kun olen antanut leluja ja luita. Yhteen aikaan oli kova haukkumaan eroahdistusta mutta lopetti kun tottui yksin oloon ja kun jättää radion päälle.
Isommat koirat ovat varmaan vaativampia ja enemmän kuluja kun ruokaan jo menee paljon rahaa. Minun koirani on ollut terve ja eläinlääkäriin on mennyt vain n.200€ koko koiran elinaikana.
Tykkään koiran kanssa ulkoilusta ja puuhailusta. Se on aina vieressä ja nukkuu kanssani samassa sängyssä. Lenkkejä tehdään vähintään se kolme kertaa päivässä. Jos on tosi huono ilma niin lyhyemmät lenkit riittää että tekee tarpeensa. Koirapuistossa käydään melkein päivittäin purkamassa energiaa :) voi itse vaikka istua ja jutella muitten koiraihmisten kanssa kun koirat leikkivät.
Kyllä se on yllättävän raskasta. Alussa se määrä on enemmän kuin 3 krt/pv, ja välillä iskee myös ripuli. Samoin jos itse sairastut, niin on erittäin epämukavaa vatsataudissa tai 39 asteen kuumeessa olla pihalla.
Ja se on siis yllättävän raskasta myös sellaiselle, joka tykkää lenkkeillä ja ulkoilla.
Myös aina kun lähdet jonnekin, niin pitää käyttää koira. Ja heti kun tulet jostain, niin käytät ensimmäisenä koiran. Ja sitten vielä nuori koira kaipaa paljon huomiota muutenkin. Leikkimistä yms.
Välillä sitä turtuu, ja hyväksyy tilanteen pitempään, välillä tulee kunnon vatutuskausia, kun väsyy siihen sitovuuteen.
Ai että onko lenkittämisessä hirveä vaiva? Sanonpa vaan, että jos päällimmäisenä nousee tuollainen kysymys niin ei pidä mitään koiraa hankkia. Vähän sama kysymys, kuin että onko koiran ruokkimisessa, kynsienleikkuussa, turkin hoidossa ym. hirveä vaiva... Ei lemmikkejä asennevammaisille.