Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uusper(s)he
Itsestäänselvyys
27.03.2017 |
Meillä on uusperhe. Minä, mieheni ja hänen 2 alakouluikäistä lastaan. Ollaan asuttu vuosi ydessä, ja pikkuhiljaa koitettu totutella tilanteeseen. Minulla ei ole lapsia, joten minulle tilanteeseen totuttelu on vaatinut pitkää pinnaa ja suurta sydäntä. Rakastan miehen lapsia, he ovat ihania ja tuovat elämääni kauan kaivattua lapsiperhe-elämää. Kuitenkin elämällä on varjopuolensa. Lasten "satelliittiäiti" tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista (puhelimesta) tuon tuosta. Kommentoi meidän tekemisiä ja neuvoo lastenhoidossa, vaikka lasten isä on todella huolehtivainen ja taitava isä.
Uusperhehommaan adaptoituminen on herättänyt ongelmia, joita minun on välillä hankala järjestää ajatuksiani kun jotkin tilanteet tuntuvat todella absurdeilta.
Kaipaisinkin vähän näkökulmaa meidän suurimaan ongelmaan.. Kommunikointi. Kaikissa uusperhettä koskevissa artikkeleissa alleviivataan kommunikoinnin tärkeyttä. Huomaan kyllä miksi.
Mieheni luonnollisesti on kaiken lapsiin liittyvän tiedon keskus. Hän tietää lasten aikataulut ja satelliittiäidin ilmoittamat asiat. Lapset soittavat hänelle kysyäkseen asioita ja he sopivat usein päivään liittyviä asioista lasten kanssa kolmestaan aamupalalla. Minä menen töihin jo kuuden jälkeen, ja en ole juuri koskaan aamupalalla mukana näissä keskusteluissa.
Usein näen punaista, kun mieheni soittaa kesken työpäivää ja pyytää minua hakemaan lapsia koulusta, -ovat sopineet aamupalalla että heidät haetaan klo 14.30, ja hänen työnsä jatkuu 16 asti. Tuolloin siis minä joka pääsen ensin, olen ainoa vaihtoehto hakemaan lapset. Kuulen tästä paria tuntia ennen oman työpäivänäi päättymistä.
Viimeisimpänä oli mieheni tyttö soittanut hänelle ja pyytänyt lupaa tuoda meille kaverin. Kotona sitten soitin miehelleni muissa asioissa ja sivulauseessa kävi ilmi, että tyttö oli tulossa kaverin kanssa bussilla meille. Ok sanoin, olisi kiva jos olisit jo tuon puhelun jälkeen viestittänyt minullekkin. Kotona syötyämme mieheni oli lähdössö toisen lapsensa kanssa harrastukseen, ja kysyi lähtiessään tuolta vieraalta hänen kotiinpaluuaikaansa. Meiltä on matkaa koululle, joten kaverit pitää usieimmiten viedä kotiin autolla. Lapsi kertoo että klo 19. (harrastus loppuu myös klo 19, 20min matkan päässä meiltä. Niinpä mieheni virittää leveän hymyn kasvoilleen ja sanoo "voisitko?".
Kiukuttaa tilanne, minulla ei ole syytä sanoa etten voi, mutta tytöt olivat kertoneet kotiinpalautusajasta jo päivällä samalla kun pyysivät lupaa vierailuun. Hän siis tiesi olevansa harrastuksessa ja minun kotona. En voinut sanoa muuta kuin, voin viedä. Mutta koen tilanteen todella epäreiluksi. Mieheni ei pahoittele, että on sopinut kaksi asiaa yhtäaikaa, eikä ole edes pahoillaan että viimetippaan pyytää minua hoitamaan velvollisuutensa.
Samasta asiasta eri muodoissa ollaan keskusteltu uudestaan ja uudestaan. Pyydän informointia asioista jotka liittyy minuun. Mutta mieheni ei nää sen olevan niin tärkeää. Hän kuulema soittaa lapsen vanhemmille ja kertoo tuovansa lapsen vasta 30min myöhemmin, jos minulle ei syystä tai toisesta sovi lasta viedä.
Kertokaa joku muitakin näkökantoja asiaan.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuo on normaalia lapsiperhe-elämää mutta jos et koe että haluat noin suurta vastuuta, sun pitää sanoa se miehelle napakasti.
Niin lapsiperhe toimii noin. Ei siellä ehdi joka-asiasta käydä neuvottelua. Se että on lapsissa koko ajan kiinni ja on ikään kuin ilmainen, aina paikalla oleva palvelija, on varmaan se suuri yllätys kun hankkii lapsia. Sen kestää yllättävän hyvin ja ilman katkeruutta, kun ne on omia lapsia. En itse varmaan jaksaisi kenenkään muun lapsia huolehtia vaan alkaisin kiljumaan. Sulla on varmaan tästä kyse. Ajattelit varmaan etukäteen, että homma on jotenkin hallinnassa. Niin me jokainen luultiin, ennen kuin se lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsiperhe toimii noin. Ei siellä ehdi joka-asiasta käydä neuvottelua. Se että on lapsissa koko ajan kiinni ja on ikään kuin ilmainen, aina paikalla oleva palvelija, on varmaan se suuri yllätys kun hankkii lapsia. Sen kestää yllättävän hyvin ja ilman katkeruutta, kun ne on omia lapsia. En itse varmaan jaksaisi kenenkään muun lapsia huolehtia vaan alkaisin kiljumaan. Sulla on varmaan tästä kyse. Ajattelit varmaan etukäteen, että homma on jotenkin hallinnassa. Niin me jokainen luultiin, ennen kuin se lapsi syntyi.
Aika hyvin sanottu.
t. kahden äiti
Miehet on urpoja. Hän ei tajua kunnioittaa sua. Sateliittiäidille rajat jotka sopivat sullekin. Se mitä teillä tapahtuu ei kuulu äidille. Miehelle selkeä info miten toivot toimittavan. Tieto on valtaa, vallankäyttöä olla kertomatta sulle ja olla kunnioittamatta sua. Ja yks juttu. Älä tuo ja vie miten käsketään. Hoida vain ne asiat mitä on sovittu. Kätevää miehelle et olet tuollainen juoksutyttö. Älä ole jos et halua. Minullakin uusperhe. Jos joku asia ei pelitä, yritän puhua, selvittää. Jos ympäristö ei vaivaudu, teen mitä tykkään, kunnes minut otetaan tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hyvin sanoa, että "ei, en voi viedä. En voi hakea. Olisit ilmoittanut ajoissa niin en olisi ehtinyt suunnitella muuta."
Opettele sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
No, tuo on normaalia lapsiperhe-elämää mutta jos et koe että haluat noin suurta vastuuta, sun pitää sanoa se miehelle napakasti.
Ei ole normaalia siinä mielessä et omien lasten menot tietää, mut uusperheessä joutuu helposti kaikenmaailman sateliittiäitiennheittopussiksi ilman mitään valtaa mihinkään, jos ei pidä puoliaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsiperhe toimii noin. Ei siellä ehdi joka-asiasta käydä neuvottelua. Se että on lapsissa koko ajan kiinni ja on ikään kuin ilmainen, aina paikalla oleva palvelija, on varmaan se suuri yllätys kun hankkii lapsia. Sen kestää yllättävän hyvin ja ilman katkeruutta, kun ne on omia lapsia. En itse varmaan jaksaisi kenenkään muun lapsia huolehtia vaan alkaisin kiljumaan. Sulla on varmaan tästä kyse. Ajattelit varmaan etukäteen, että homma on jotenkin hallinnassa. Niin me jokainen luultiin, ennen kuin se lapsi syntyi.
Kyllä meillä ainakin onnistuu asioiden sopiminen etukäteen ja muuttuvista tilanteista ilmoittaminen. Ei meillä luvata olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja oleteta, että toinen hoitaa vartin varoitusajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies varmasti haluaisi rinnalleen kasvatuskumppanin, joka voi vapaalla ollessaan huolehtia lasten tarpeista yhtälailla. Lasten äidin olettaisi automaattisesti mukautuvan näihin aikatauluihin. Sinä ilmeisesti et halua elää äitipuolen roolissa, joten olisi kaikkien kannalta reilua kertoa miehelle, ettet aio osallistua lasten hoitamiseen ja kuljettamiseen.
Onko lasten äidillä oikeaa asiaa lapsia koskien? Erovanhemmilla on yhteishuoltajina paljon yhteisiä asioita arjessa. Kaikki yhteydenotot eivät ole kiusantekoa tai uusioperheen elämään tuppautumista.
Oletteko te lasten vanhemmat (äidit?) siis oikeasti vain lastenne palvelijoita ja hovikuskeja? Uskomatonta. Ilmanko nuorison uusavuttomuudesta ja laiskuudesta puhutaan niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö voisi käydä seuraavan päivän aikataulut läpi jo edellisenä iltana yhdessä koko perheen kanssa, niin on ainakin raamit tiedossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin lapsiperhe toimii noin. Ei siellä ehdi joka-asiasta käydä neuvottelua. Se että on lapsissa koko ajan kiinni ja on ikään kuin ilmainen, aina paikalla oleva palvelija, on varmaan se suuri yllätys kun hankkii lapsia. Sen kestää yllättävän hyvin ja ilman katkeruutta, kun ne on omia lapsia. En itse varmaan jaksaisi kenenkään muun lapsia huolehtia vaan alkaisin kiljumaan. Sulla on varmaan tästä kyse. Ajattelit varmaan etukäteen, että homma on jotenkin hallinnassa. Niin me jokainen luultiin, ennen kuin se lapsi syntyi.
Aika hyvin sanottu.
t. kahden äiti
Niin , ongelma on sinun ja miehen välillä. Lapset vain sivuosassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on valitettavasti niin, että nämä uusperheen erolapset kerää rusinat pullasta ja ovat tärkeämpiä kuin mikään muu. Vaikka saisitte yhteisiä lapsia, ei heitä kohdeltaisi yhtä hellävaroen ja lellitellen kuin näitä aiemman liiton kullanmuruja. Vaikka puolisosi miten haukkuisi exänsä maanrakoon maailman huonoimmaksi organisoijaksi ja loiseläjäksi, niin lopulta satelliitin sana kyllä jyllää, koska muuten kultsipuppeleille voisi tulla paha mieli ja traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Mies varmasti haluaisi rinnalleen kasvatuskumppanin, joka voi vapaalla ollessaan huolehtia lasten tarpeista yhtälailla. Lasten äidin olettaisi automaattisesti mukautuvan näihin aikatauluihin. Sinä ilmeisesti et halua elää äitipuolen roolissa, joten olisi kaikkien kannalta reilua kertoa miehelle, ettet aio osallistua lasten hoitamiseen ja kuljettamiseen.
Onko lasten äidillä oikeaa asiaa lapsia koskien? Erovanhemmilla on yhteishuoltajina paljon yhteisiä asioita arjessa. Kaikki yhteydenotot eivät ole kiusantekoa tai uusioperheen elämään tuppautumista.
Tässä hyvä esimerkki ihmisestä joka muka asiallisesti kirjoittaa. Mut niin on ketunhäntä kainalossa. Ero tarkoittaa sitä että on kaksi eri perhettä, ja kummankin vanhemman tulee kunnioittaa exän uutta perhettä. Ja uutta puolisoa. Lasten asiat voi hoitaa esim tekstiviestillä, niin ei tarvii toisten perhe-elämää häiritä. Tämä sujuu luonnostaan, jos kunnioitus kunnossa. Tässä erovanhempana ja uusperheen äitinä ei niitä yhteisvanhemmuusasioita niin kauheasti ole tullut vastaan. Miehen ex aikanaan sai hepulin joka asiasta, ja soitteli usein muistuttaakseen itsestään ja kontrolloidakseen. Että sekin on nähty. Äiti ja äitipuoli ovat myös eri asioita ja jokainen saa ihan vapaasti määritellä millainen se oma rooli on. Uusperheen lapsilla on omakin äiti, joten äidiksi heille ei tarvitse ryhtyä. Vastuu lapsista on ensisijaisesti heidän vanhemmilla, ja kukin uusperhe päättää itse omat käytäntönsä. Tuen minäkin miestäni hänen isyydessään, mutta en ole mikään kasvatuskumppani. Lapset kun kantavat mukanaan myös sitä äitinsä arvomaailmaa, kunnioitan sitä. Omat lapseni olen kasvattanut hieman erilaisin arvoin. Uusperhern äidin on hyvä välillä antaa isän ihan itse kasvattaa lapsiaan ja lähteä vaikka viinille ystävien kanssa.
Nyt nainen ota tilaa ja mietit mitä oikeasti haluat.
Mikä maailmassa estää sinua vaikka lähtemästä muutamaksi päiväksi minilomalle miettimään?
Olisi reilua sanoa suoraan miehelle, että et halua olla näin suuressa hoitovastuussa etkä halua olla pompoteltavana.
Ja hanki nyt hyvä ihminen vaikka harrastuksia. Etkö koskaan muka voi sanoa kun viime tingassa ilmoitetaan joku koulusta nouto että sorry ei se käy koska lupasin jäädä ylitöihin/lähteä kaverin kanssa kahville/ mennä salille.
On helppo syyttää kaikkia muita jos ei osaa itse laittaa omaan elämäänsä reunoja ja rajoja. Toki olet mennyt miehen kotiin asumaan ja ilmeisesti silloin jo tiennyt että hän on muutaman lapsen huoltaja. Et sinäkään voi ihan täysin ottaa rusinoita pullasta, mutta järkevä rajojen laittaminen on suorastaan välttämätöntä.
Mieti josko se miehesi tytär joskus on samassa tilanteessa kuin sinä. Mitä haluat opettaa hänelle aikuisten ihmisten elämästä ja naisen roolista. Sinä olet yksi malli.
Mikä ihmeen satelliittiäiti? Se on niiden lasten äiti, joten ihan luonnollista että haluaa neuvoa lastenhoidossa. Asuvatko nämä lapset siis pääasiassa isällään?
Tuosta kommunikoinnista sen verran, että mies taitaa toimia ihan samalla tavalla kuin jos olisit lasten oikea äiti, eli olettaa että jos pääset töistä aikaisin, voit myös hakea lapset aikaisin tai että jos olet kotona illalla, niin voit kuskata lapsen kaverin kotiinsa. Näinhän se perheissä yleensä menee, että se tekee joka ehtii. Sinun tehtäväsi on nyt päättää millä tasolla haluat olla uusperheessä mukana ja kertoa se miehellesi.
Ihan ydinperheessä eletään ja minä äitinä osaan sanoa EI jos joku vieminen/tuominen/hakeminen ym ei sovi minulle jos siitä ei ole aikaisemmin sovittu ja minua infottu.
Ap tanssii täysin miehen ja lapsien pillin mukaan ja unohtaa itsensä ja sitten ärsyttää ja harmittaa.
Asiat sovitaan etukäteen niin että jokainen perheessä tietää missä mennään ja kuka tekee mitäkin.
Joskus toki hätätilassa joustetaan mutta jousto koskee kaikkia eikä vain äitiä/äitipuolta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen satelliittiäiti? Se on niiden lasten äiti, joten ihan luonnollista että haluaa neuvoa lastenhoidossa. Asuvatko nämä lapset siis pääasiassa isällään?
Tuosta kommunikoinnista sen verran, että mies taitaa toimia ihan samalla tavalla kuin jos olisit lasten oikea äiti, eli olettaa että jos pääset töistä aikaisin, voit myös hakea lapset aikaisin tai että jos olet kotona illalla, niin voit kuskata lapsen kaverin kotiinsa. Näinhän se perheissä yleensä menee, että se tekee joka ehtii. Sinun tehtäväsi on nyt päättää millä tasolla haluat olla uusperheessä mukana ja kertoa se miehellesi.
Mikäs siinä on niin vaikeaa ymmärtää ettei äidin kuulu neuvoa isää tai hänen perhettään lastenhoidossa?? Lapset ovat ihan yhtä lailla isän ja hän hoitakoon lapsensa omalla tyylillään. Jos on vakavia puutteita, niin sitten lastensuojelu kyllä puuttuu. Satelliittiäiti on just sellainen joka luulee olevansa muiden yläpuolella ja että kaikki asiat kuuluu hänelle. Taidat itse olla semmoinen. Ex. Kaikki äidit eivät ole vilpittömiä. On katkeruutta, kontrollointia, manipulointia, ihan vaan kiusantekoa. Ja kaikki on muka niitä lasten asioita ja vanhemmuutta. Lastenvalvojat tapaavat paljon täysin paskoja kiusaaja-äitejä jotka hyväksikäyttävät lapsiaan kiusatakseen näiden toista perhettä.
Alue: Aihe vapaa
Valivali, mitäs läksit.