Uusper(s)he

Meidän uusperheessä lapset osaa mennä kouluun ja tulla sieltä kotiin ihan itse. Samoin harrastuksiin, jos eivät osaa, ei tarvitse mennä.

Koskee kummankin lapsia.

Kiitos vastauksestasi! Ongelma on lähinnä siinä, että töiden jälkeen kaipaisin hetken lepoa kotona ja siitä lähtisin omiin tekemisiini. Olen asunut paikkakunnalla vasta vuoden, joten harrastuksia ja ystäviä ei ole vielä kovinkaan paljoa kertynyt. Koitan kyllä kovasti keksiä menoja..

Todella turhauttavaa.. Kaipaisin niin kovasti, että mieheni osaisi otaa hellästi huomioon asemani ja luonteeni ihmisenä joka ei pidä äkkinäisistä muutoksista.

itsestäänselvyys kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Ongelma on lähinnä siinä, että töiden jälkeen kaipaisin hetken lepoa kotona ja siitä lähtisin omiin tekemisiini. Olen asunut paikkakunnalla vasta vuoden, joten harrastuksia ja ystäviä ei ole vielä kovinkaan paljoa kertynyt. Koitan kyllä kovasti keksiä menoja..

Todella turhauttavaa.. Kaipaisin niin kovasti, että mieheni osaisi otaa hellästi huomioon asemani ja luonteeni ihmisenä joka ei pidä äkkinäisistä muutoksista.

Ei ne miehet keskimäärin niin paljoa osaa ottaa huomioon. Ja aikuinen on muutenkin vastuussa siitä et huolehtii tarpeistaan ja ilmaisee ne. Että sinulla on vastuu itsestäsi. Toinen asia on se et lapsiperhe- elämä on semmoista et muutoksia tulee koko ajan. Hulluksi tulee jos sitä yrittää kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on valitettavasti niin, että nämä uusperheen erolapset kerää rusinat pullasta ja ovat tärkeämpiä kuin mikään muu. Vaikka saisitte yhteisiä lapsia, ei heitä kohdeltaisi yhtä hellävaroen ja lellitellen kuin näitä aiemman liiton kullanmuruja. Vaikka puolisosi miten haukkuisi exänsä maanrakoon maailman huonoimmaksi organisoijaksi ja loiseläjäksi, niin lopulta satelliitin sana kyllä jyllää, koska muuten kultsipuppeleille voisi tulla paha mieli ja traumoja.

Olematta itse erolapsi tai uusvanhempi, kuulostaa aika paksulta. Hyvän ystäväni vanhemmat erosivat, en kadehtinut asemaansa - tavallaan ulkopuolinen ja vierailijana kahdessa perheessä, joissa puolisisarukset saavat omien vanhempien ajan ja huomion jokainen arkipäivä.

Tottakai joku voi tilannetta ylikompensoida hemmottelulla, mutta se lapsi itse silti mieluummin olisi puolisisaruksen tavoin pitänyt molemmat vanhempansa ja perheensä, eikä seuraisi "perheidensä" elämää turistina. Rahalla ja myötäilyllä  voi ehkä monia asiooita lapsen ja teinin aivoille "kompensoida", jos haluaa päästä mahdollisimman helpolla, mutta jäljet se jättää. Niitä eivät välttämättä vanhemmat (tai yhteiskunta, jos resursseja olisi) rahalla kykene korjaamaan.

Toisaalta jos tarkoitat että jakamattoman ajan ja huomion suuntaminen edes joskus erolaspsillekin  "uusien lasten" kustannuksella on se rusinat pullasta, ymmärrän sinua vielä vähemmän.

Minäkin elän uusperheessä. Meillä ei ole ongelmia, koska minulla on tiukka linja: en ota lapsista mitään vastuuta.

Toki hädän tullen autan, enkä oikeasti ole näin tiukka muuten kuin miehelle sen viestitän. Syynä on se, että miehet tuppaavat helposti siirtämään vastuun pois. Kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta, menee uusperheily pieleen.

Samaa se on meilläkin, vaikka ollaan ydinperhe. Lapset laittaa viestiä koulusta, voiko kaveri tulla tai menevät kaverille yms. Ei välttämättä ole montaa tuntia aikaa sopeutua asiaan. Mies myös helposti unohtaa jonkin kuskauksen ja sopii muuta kysymättä minulta. Olenkin oppinut muistuttamaan illan jutuista ja nykyisin soittaakin, että mitä kuskausvuoroja tänään on. Näin meillä, jossa kaksi aktiivista lasta harrastuksineen ja kaverit aina tervetulleita, asunto haja-asutusalueella, josta aina matkaa.

Uusi suhde, jossa toisella lapsia = ONGELMIA!!!

Ja tuota kaikkea kutsutaa ihan vaan lapsiperhe arjeksi.

Mitä mies on sanonut kun olette asiasta keskustelleet?

Lapset haetaan koulusta syystä, että___? Eikö jo koulunkin ohjeistus ole, että pyritään välttämään ylimääräistä liikennettä kouluilta autolla? Vai kävenlenkö menet vastaan?

itsestäänselvyys kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Ongelma on lähinnä siinä, että töiden jälkeen kaipaisin hetken lepoa kotona ja siitä lähtisin omiin tekemisiini. Olen asunut paikkakunnalla vasta vuoden, joten harrastuksia ja ystäviä ei ole vielä kovinkaan paljoa kertynyt. Koitan kyllä kovasti keksiä menoja..

Todella turhauttavaa.. Kaipaisin niin kovasti, että mieheni osaisi otaa hellästi huomioon asemani ja luonteeni ihmisenä joka ei pidä äkkinäisistä muutoksista.

Ja olette tästä keskusteelleet vai pitäisikö miehen tämä ihan itsestään osata keksiä?

Omien lasten hankimista sinut pitää sitten todella harkita, sillä lasten kanssa mitään ei mene tismalleen oikein niin kuin käsikirjoitukissa on esim. aamulla kirjoitettu.

Minulla on uusperhe ja ymmärrän tunteesi. On totta, että lapsiperheessä kaikkea ei voi ennakoida ja aikataulut muuttuvat, mutta jos sinun oletetaan olevan mukana arjessa, kuuluu sinun myös osallistua keskusteluihin missä päätöksiä tehdään . Ei kaksi aikuista voi keskenään sopia kysymättä sinulta, että esim haet lapset.

Puhu miehellesi, mitkä asiat sinua harmittaa.

Ja opettele olla välittämättä exän touhuista, se ei tule muuttumaan. Ainoa tapa, millä saat itsellesi paremman olon, että suhtaudut itse siihen erilailla

Voimia❤

Ap, miehesi pitää sinua uuten äitinä lapsilleen. Noihan ydinperheessäkin toimitaan. Ei tässä jouda joka asiaa kysyä toiselta, ja kyllä, niitä kuskauksiakin tulee luvattua toisen puolesta. Ei ole omaa aikaa, omaa elämää tai mitään muutakaan tai ei ainakaan silloin kuin itse haluaisi, kun lapset menee aina ensin ja lasten kaverit, harrastukset jne. vie oman aikansa myös.

Ongelma on tietysti siinä, että ap ei halua tuollaista roolia ja isä taas olettaa ap:n toimivan, kuten äiti nyt taloudessa toimii. Kissa pöydälle. Ei se muuten ratkea. Sinänsä vaikea sitä itseään on ulkoistaa toisen lasten elämästä, jos asutaan samassa taloudessa. Etävanhemman uudelta puolisola se onnistuukin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Omien lasten hankimista sinut pitää sitten todella harkita, sillä lasten kanssa mitään ei mene tismalleen oikein niin kuin käsikirjoitukissa on esim. aamulla kirjoitettu.

Onpa typerä kommentti. Omat lapset on aina eri asia. Tässä onkin se syy, miksi uusperheessä on omat kuviota ja ydinperheessä omat. Kyllä harvassa on ne ihmiset, jotka jaksaa hirveästi uhrautua toisen lasten takia. Auttaa joo, välillä nähdä vaivaa ja semmoista, mutta toisten lapsien kanssa ihminen haluaa toimia oman fiiliksensä ja aikataulunsa mukaan. Omien kanssa omistaudutaan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin elän uusperheessä. Meillä ei ole ongelmia, koska minulla on tiukka linja: en ota lapsista mitään vastuuta.

Toki hädän tullen autan, enkä oikeasti ole näin tiukka muuten kuin miehelle sen viestitän. Syynä on se, että miehet tuppaavat helposti siirtämään vastuun pois. Kun äitipuoli alkaa kantamaan vastuuta, menee uusperheily pieleen.

Tämä on muuten totta. Minunkin mieheni loi jos mitä visioita, että suunnilleen oman elämäni lopetan ja kotiäidiksi jään siitä ilosta että saan omistautua hänen lapsilleen. Oli kovasti pettynyt kun näin ei käynyt. Toki tuen häntä, mutta ihan itse saa lapsensa pääosin hoitaa. Ongelmia meillä esim on sellainen (ei nyt ihan vakava ongelma, mut kuitenkin) , että omat lapseni ovat aina olleet kutakuinkin siistejä ja ok;sti puettuja. Miehen lasten äidillä taas ei varmaan ole edes silmiä päässä, sen verran resuista sakkia sieltä aina saapuu. Minulla ei ole varaa eikä intressejä ruveta hänen lapsiaan pukemaan ja parturoimaan, varsinkin kun ne vähät vaatteet jotka olemme ostaneet, ovat sinne hänen lumppuläjiinsä joka tapauksessa hukkuneet.  Ja sen vähän mitä olen yrittänyt auttaa ja osallistua, niin silmille tulee. Koen myös, että on lapsia kohtaan loukkaavaa, jos puutun tähän heidän kotinsa tyyliin. Joten resuilkoon menemään isänsä kanssa menemään. Ei ole lasten vika, että heidän äitinsä on idiootti, mutta minulla ei ole mitään intressejä korjailla hänen jälkiään. Kun lapset kasvavat, tilanne varmaan muuttuu, osaavat ajatella itse, eikä äidistä tarvitse välittää. Ja sanottakoon sekin, että lapsiin on lämpimät välit. Jos ei uusperheessä ole yhteistä lasta, aika hyvä vaihtoehto on tosiaan antaa vanhempien kasvattaa itse oma jälkikasvunsa. 

Luepa oma vuodatuksesi ja mieti, missä kohtaa kommunikointi pettää. Huomaatko? Lasten isä ei osaa kommunikoida vaimonsa so. sinun kanssasi, vaan puhuu ohi ja yli. Ja vaikuttaa vielä olevan entisen muijansa talutushihnassa. Jos haluatte ja aiotte saada perheenne toimimaan kunnolla, Keskustelkaa miehesi kanssa vakavasti, mieluiten jonkun ulkopuolisen kanssa. Entiselle vaimolle pitää viestiä selkeästi, että hän on edelleen lastensa äiti, mutta hänelle ei kuulu se, miten teidän perheenne toimii. Nyt tuo teidän touhunne vaikuttaa melkoisen jakomielitautiselta.