Vietinpä koko aamun sitten itkien. :´(

Voimia! saanko kysyä, kuinka kauan olette yrittäneet?

Ja niin typerältä kun se kuulostaakin, ottakaa ns. aikalisä. Käytte jossakin kahden, keskitytte vain toistenne hellimiseen ja ihan muihin juttuihin kokonaan..

Mutta nyt nenä pystyyn tyttö! Hakeutukaa miehen kanssa jo hoitoihin ja ottakaa todella aikalisä, niinkuin joku jo ehdotti. Teette kaikkea muuta kivaa ja ehkä huomaatkaan, vauvakin saa alkunsa ilman ylimääräisiä stressitekijöitä! Onnea matkaan!

Rukoilen ja toivon joka kuukausi, että tärppi tulisi, jotta pääsisin näistä menkkavaivoista joksikin aikaa.

Harmittaa, kun ainoa lääke kipuihin olisi E-pillerit, tiedän koska olen niitä kokeillut. :(



Huoh! Anteeksi kirjoituksieni sekavuus, olen tällä hetkellä aika sekaisin, enkä jaksa kovin ajatella.

Ei se ole niin yksiviivaista.



t. yksi, joka luuli, etta syy on minussa, koska kierto vaihteli 30-70 pvaa, mutta viela pahempi ongelma loytyikin miehesta.

Me YRITIMME kanssa esikoista yli vuoden. Sitten kun luovuimme toivosta. Minä sain uuden työpaikan ja suunnittelimme yhteistä pidempää matkaa ja unohdimme " yrittämisen" , huomasin että menkat olivat yli viikon myöhässä... aiemmin siis testasin jo päivää ennen kuin niiden piti alkaa. Toivottavasti johtuisi vaan stressistä teilläkin.

Mulla oli kanssa ensimmäinen testi neg ja parin viikon kuluttua olikin pos.

Hyvä että olette jo tutkimuksissa. Ajattele näin.. voi olla että sinussa tai miehessä on joku ihan pikku vika. Joka on helposti korjattavissa vaikka lääkkeillä.



Minussa oli ja on vikaa. Meille lapsen saaminen ei ole helppoa. Molempia lapsiamme toivoimme vuodenpäivät. Ensimmäinen sai sitten alkunsa toisesta lääkeavusteisesta kierrosta ja tämä toinen raskaus sai alkunsa ensimmäisestä lääkeavusteisesta kierrosta.





Eli vaikka pitkään joutui toivomaan ja pettymään ja monet itkut tuli itkettyä. Niin lääkärien avulla saatiin kuitenkin suht helpolla kokea se ihana hetki kun raskaustesti näytti positiivistä.

Voimia!!! Joka viides pari kohtaa tahatonta lapsettomuuttajossain vaiheessa elämää. Ette ole yksin. Aiheesta ei ihmiset yleensä puhu, aihe koetaan araksi. Yksi ainoa neuvo/ajatus: Älä kasvata itsestäsi katkeroitunutta ja muille " lapsellisille" kateellista ihmisrauniota. Se syö elämältä voimaa. Ole avoin tunteillesi ja jos tuntuu, niin hae ulkopuolista apua ahdistukseesi. Positiivisella mielellä tärpää paremmin. Nim. merk. ennen itku silmässä kun tiineen näki...

ja ne ei todellakaan auta asiaan. -alkuperäinen