Sosiaali terveys ala , hiljainen, ujo ihminen?

Miksi hakeudut alalle, jossa pitää olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä? Hakeudu mielummin sellaiseen hommaan, jota saat tehdä yksin. Ei tarttis jännittää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut alalle, jossa pitää olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä? Hakeudu mielummin sellaiseen hommaan, jota saat tehdä yksin. Ei tarttis jännittää.

no koska semmonen ala ei välttämättä työllistä..

Oletko tehnyt vielä esim. harjoitteluita kentällä? Mikäli olet vasta opintojen alkuvaiheessa, niin voi olla, että rohkeus kasvaa ajan myötä kun saat kokemusta käytännön työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut alalle, jossa pitää olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä? Hakeudu mielummin sellaiseen hommaan, jota saat tehdä yksin. Ei tarttis jännittää.

no koska semmonen ala ei välttämättä työllistä..

IT-ala? Tietokoneet. Sais tehdä yksin ja työllistää. Voin kertoa, että oli sitten haaveesi lähihoitaja, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai lääkäri, niin pitää osata avata suu. Jos tämä on vaikeaa, niin et varmaan viihdy kovin pitkään. Kaikki ns. sosiaalisia aloja. Ujo voi toki pärjätä, mutta jos olet ääripäässä, etkä pysty olemaan ihmisten kanssa ns. normaalissa kanssakäymisessä, niin ongelmia on tiedossa.

Jos ala tuntuu muuten omalta ja sinulle soveltuvalta, niin en pelkän hiljaisuuden ja ujouden takia jättäisi hakeutumatta sille. Moni alkujaan ujo ja syrjäänvetäytyvämpi hoitajaopiskelija on sanonut, että opintojen myötä muuttuu väkisinkin ulospäinsuuntautuneemmaksi, koska harjoitteluja on useita ja niissä joutuu kosketuksiin hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Jos koet, että hiljaisuus ja ujous rajoittavat elämääsi ja hankaloittavat sitä, niin sinun on mahdollista hakea ammattilaisen apua ja tukea tilanteeseen. Ei siis ole tarkoitus, että sinun pitäisi päästä kummastakaan ominaisuudesta eroon, vaan että saisit lisää luottamusta omiin vuorovaikutustaitoihisi sekä siihen, miten kohtaat toisen ihmisen. Tsemppiä!

Ujona ja hiljaisena sairaanhoitajana kehotan miettimään tosi tarkkaan. Kävin koulun loppuun ja valmistuin. Yksi harjoittelu hylättiin, koska ohjaajien mukaan en kysellyt tarpeeksi ja pohtinut asioita ääneen. Olen enemmän sellainen, että pohdin mielessäni ja en välttämättä keksi kysyttävää juuri siinä tilanteessa. Keskityn enemmän kuuntelemaan. Ehkä mulla oli myös opiskeluaikaan se pelko, että vastaus on luokkaa: "eikö teille opeteta koulussa mitään/etkö sä mitään tiedä." Olen opetellut kyselemään heti, jos jokin tuntuu vähänkään epäselvältä ja varmistelemaan asioita.

Tykkään työstäni, mutta jännitän myös monia asioita siinä. Vieläkin jännitän tyhmältä näyttämistä. Ajattelen kuitenkin, että kokemuksen ja ammattitaidon myötä epävarmuus vähenee. Potilaista tykkään ja aina olen saanut palautetta ystävällisyydestä ja hyvistä kuuntelutaidoista.

Osaamisen puolesta (siis opinnot) ei ole ongelmaa, eikä yleensä asiakkaiden kanssa, mutta kestätkö alalla olevia luonnevaloisia kollegoita? Ilkeitä työyhteisöjä? Hiljainen luonne voi vielä mennä, mutta oletko myös herkkä?

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja hiljaisena sairaanhoitajana kehotan miettimään tosi tarkkaan. Kävin koulun loppuun ja valmistuin. Yksi harjoittelu hylättiin, koska ohjaajien mukaan en kysellyt tarpeeksi ja pohtinut asioita ääneen. Olen enemmän sellainen, että pohdin mielessäni ja en välttämättä keksi kysyttävää juuri siinä tilanteessa. Keskityn enemmän kuuntelemaan. Ehkä mulla oli myös opiskeluaikaan se pelko, että vastaus on luokkaa: "eikö teille opeteta koulussa mitään/etkö sä mitään tiedä." Olen opetellut kyselemään heti, jos jokin tuntuu vähänkään epäselvältä ja varmistelemaan asioita.

Tykkään työstäni, mutta jännitän myös monia asioita siinä. Vieläkin jännitän tyhmältä näyttämistä. Ajattelen kuitenkin, että kokemuksen ja ammattitaidon myötä epävarmuus vähenee. Potilaista tykkään ja aina olen saanut palautetta ystävällisyydestä ja hyvistä kuuntelutaidoista.

Ikävä juttu ja vaikea ymmärtää tuollaista. Olen nähnyt monenlaista sh-opiskelijaa. Eräskin nuori jannu lähinnä leikki pallolla vanhusten osastolla (siis itsekseen - ei viihdyttänyt asukkaita) mitä ei sitten juossut tupakilla ulkona. Harjoittelu meni heittämällä läpi. Mutta siinä taisi tulla pakolliset miessukupuolipisteet samalla kertaa. Kaikki usko ja luottamus näihin arvosanoihin ym. mitä ihmisille annetaan sotealan harjoitteluista eivät kestä mitään kriittistä tarkastelua. Toisia kohdellaan todella epäreilusti, toiset voivat olla millaisia idiootteja tahansa ja hyvin menee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hakeudut alalle, jossa pitää olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä? Hakeudu mielummin sellaiseen hommaan, jota saat tehdä yksin. Ei tarttis jännittää.

no koska semmonen ala ei välttämättä työllistä..

IT-ala? Tietokoneet. Sais tehdä yksin ja työllistää. Voin kertoa, että oli sitten haaveesi lähihoitaja, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai lääkäri, niin pitää osata avata suu. Jos tämä on vaikeaa, niin et varmaan viihdy kovin pitkään. Kaikki ns. sosiaalisia aloja. Ujo voi toki pärjätä, mutta jos olet ääripäässä, etkä pysty olemaan ihmisten kanssa ns. normaalissa kanssakäymisessä, niin ongelmia on tiedossa.

Ei tietokoneohjelmiakaan yksi tehdä vaan tiimissä. Eikä työllistyminen ole itsestään selvää.

Mutta joo, terveysaloilla on tärkeää kyetä ottamaan kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja hiljaisena sairaanhoitajana kehotan miettimään tosi tarkkaan. Kävin koulun loppuun ja valmistuin. Yksi harjoittelu hylättiin, koska ohjaajien mukaan en kysellyt tarpeeksi ja pohtinut asioita ääneen. Olen enemmän sellainen, että pohdin mielessäni ja en välttämättä keksi kysyttävää juuri siinä tilanteessa. Keskityn enemmän kuuntelemaan. Ehkä mulla oli myös opiskeluaikaan se pelko, että vastaus on luokkaa: "eikö teille opeteta koulussa mitään/etkö sä mitään tiedä." Olen opetellut kyselemään heti, jos jokin tuntuu vähänkään epäselvältä ja varmistelemaan asioita.

Tykkään työstäni, mutta jännitän myös monia asioita siinä. Vieläkin jännitän tyhmältä näyttämistä. Ajattelen kuitenkin, että kokemuksen ja ammattitaidon myötä epävarmuus vähenee. Potilaista tykkään ja aina olen saanut palautetta ystävällisyydestä ja hyvistä kuuntelutaidoista.

Ikävä juttu ja vaikea ymmärtää tuollaista. Olen nähnyt monenlaista sh-opiskelijaa. Eräskin nuori jannu lähinnä leikki pallolla vanhusten osastolla (siis itsekseen - ei viihdyttänyt asukkaita) mitä ei sitten juossut tupakilla ulkona. Harjoittelu meni heittämällä läpi. Mutta siinä taisi tulla pakolliset miessukupuolipisteet samalla kertaa. Kaikki usko ja luottamus näihin arvosanoihin ym. mitä ihmisille annetaan sotealan harjoitteluista eivät kestä mitään kriittistä tarkastelua. Toisia kohdellaan todella epäreilusti, toiset voivat olla millaisia idiootteja tahansa ja hyvin menee..

No, otin tapauksesta opikseni. Parempi aukaista suunsa ja kysyä kokeneemmilta neuvoa, kuin olettaa tietävänsä.

Up

Aika harvassa on hyvin työllistävät min 2000 e kuussa alat, joissa ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja hiljaisena sairaanhoitajana kehotan miettimään tosi tarkkaan. Kävin koulun loppuun ja valmistuin. Yksi harjoittelu hylättiin, koska ohjaajien mukaan en kysellyt tarpeeksi ja pohtinut asioita ääneen. Olen enemmän sellainen, että pohdin mielessäni ja en välttämättä keksi kysyttävää juuri siinä tilanteessa. Keskityn enemmän kuuntelemaan. Ehkä mulla oli myös opiskeluaikaan se pelko, että vastaus on luokkaa: "eikö teille opeteta koulussa mitään/etkö sä mitään tiedä." Olen opetellut kyselemään heti, jos jokin tuntuu vähänkään epäselvältä ja varmistelemaan asioita.

Tykkään työstäni, mutta jännitän myös monia asioita siinä. Vieläkin jännitän tyhmältä näyttämistä. Ajattelen kuitenkin, että kokemuksen ja ammattitaidon myötä epävarmuus vähenee. Potilaista tykkään ja aina olen saanut palautetta ystävällisyydestä ja hyvistä kuuntelutaidoista.

Ikävä juttu ja vaikea ymmärtää tuollaista. Olen nähnyt monenlaista sh-opiskelijaa. Eräskin nuori jannu lähinnä leikki pallolla vanhusten osastolla (siis itsekseen - ei viihdyttänyt asukkaita) mitä ei sitten juossut tupakilla ulkona. Harjoittelu meni heittämällä läpi. Mutta siinä taisi tulla pakolliset miessukupuolipisteet samalla kertaa. Kaikki usko ja luottamus näihin arvosanoihin ym. mitä ihmisille annetaan sotealan harjoitteluista eivät kestä mitään kriittistä tarkastelua. Toisia kohdellaan todella epäreilusti, toiset voivat olla millaisia idiootteja tahansa ja hyvin menee..

Harjoittelujaksot hyväksytään aina, jos harjoittelija on paikalla. Arvaisin, että tuo poika ei halua työskennellä vanhusten parissa ja on mieluummin työtön kuin palvelutaloissa. Jos motivaatio on tuota luokkaa kaikkien asiakasryhmien kanssa, hänestä tulee vielä harvinaisen huono sisar hento valkoinen.

Olen lapsesta saakka ollut tosi ujo, ja valmistun pian lastentarhanopettajaksi. En varmasti olisi nyt tässä, jos olisin uskonut niitä ihmisiä jotka yrittivät latistaa ja sanoa, ettei ujo tule pärjäämään ihmisten parissa tehtävässä työssä.

Sosiaali-ja terveysalalle tarvitaan monenlaisia osaajia ja persoonia, koska asiakkaita ja potilaitakin on moneen lähtöön. Alalla pärjätäkseen ei tarvitse olla ulospäinsuuntautunut kälättäjä. Itse sain eskariharjoitteluni ohjaajalta palautetta, jonka mukaan olen rauhallinen, annan toisille tilaa, ja tarkkailijaluonteeni vuoksi teen paljon sellaisia havaintoja, jotka muilta jäävät huomaamatta. Osaan kuunnella ja ymmärtää. Ujous ei sitä paitsi ole mikään negatiivinen piirre, josta tulisi pyrkiä pois. Se on osa sinua, ja sen voi nähdä myös voimavarana.

Rohkeus kasvaa opintojen myötä. Ennen minua olisi esimerkiksi kauhistuttanut jutella lasten vanhemmille, mutta nyt keskustelen heidän kanssaan täysin luontevasti.

Eli ap - seuraa unelmaasi ja hae ihmeessä juuri sinne, minne todella haluat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujona ja hiljaisena sairaanhoitajana kehotan miettimään tosi tarkkaan. Kävin koulun loppuun ja valmistuin. Yksi harjoittelu hylättiin, koska ohjaajien mukaan en kysellyt tarpeeksi ja pohtinut asioita ääneen. Olen enemmän sellainen, että pohdin mielessäni ja en välttämättä keksi kysyttävää juuri siinä tilanteessa. Keskityn enemmän kuuntelemaan. Ehkä mulla oli myös opiskeluaikaan se pelko, että vastaus on luokkaa: "eikö teille opeteta koulussa mitään/etkö sä mitään tiedä." Olen opetellut kyselemään heti, jos jokin tuntuu vähänkään epäselvältä ja varmistelemaan asioita.

Tykkään työstäni, mutta jännitän myös monia asioita siinä. Vieläkin jännitän tyhmältä näyttämistä. Ajattelen kuitenkin, että kokemuksen ja ammattitaidon myötä epävarmuus vähenee. Potilaista tykkään ja aina olen saanut palautetta ystävällisyydestä ja hyvistä kuuntelutaidoista.

Ikävä juttu ja vaikea ymmärtää tuollaista. Olen nähnyt monenlaista sh-opiskelijaa. Eräskin nuori jannu lähinnä leikki pallolla vanhusten osastolla (siis itsekseen - ei viihdyttänyt asukkaita) mitä ei sitten juossut tupakilla ulkona. Harjoittelu meni heittämällä läpi. Mutta siinä taisi tulla pakolliset miessukupuolipisteet samalla kertaa. Kaikki usko ja luottamus näihin arvosanoihin ym. mitä ihmisille annetaan sotealan harjoitteluista eivät kestä mitään kriittistä tarkastelua. Toisia kohdellaan todella epäreilusti, toiset voivat olla millaisia idiootteja tahansa ja hyvin menee..

Harjoittelujaksot hyväksytään aina, jos harjoittelija on paikalla. Arvaisin, että tuo poika ei halua työskennellä vanhusten parissa ja on mieluummin työtön kuin palvelutaloissa. Jos motivaatio on tuota luokkaa kaikkien asiakasryhmien kanssa, hänestä tulee vielä harvinaisen huono sisar hento valkoinen.

Ei hyväksytä. Vaaditaan muutakin, kuin että on paikalla.

Olen introvertti hoitaja. Pidän työstäni , jossa tilanteet ja potilaat vaihtuvat nopeasti. Vuodeosastolla en jaksaisi olla.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Hiljaiset osaa kuunnella ja sitähän vanhuksetkin kaipaa.

Sosiaali- ja terveysalalla VAADITAAN hyvät sosiaaliset taidot ja vuorovaikutustaidot! Ne periaatteessa vaaditaan jo ennen koulutusta, ja useimmissa paikoissa ne testataan jo pääsykokeissa edes jotenkin.

Sä kohtaat työssäsi jatkuvasti ihmisiä ja todella erilaisia ihmisiä, joiden kanssa täytyy jollain tasolla tulla toimeen. Lisäksi sun täytyy pystyä kertomaan potilaalle/asiakkaalle mitä teet, ja mielellään keskustelemaan kaikenlaista, antamaan neuvoa, ohjeita, auttamaan jne.

Hiljainen ja ujo ihminen soveltuu lääkäriksi, mutta hoitajaksi ei. Hoitajien työssä on todella paljon sosiaalista kanssakäymistä, yleensä hoitaja handlaa sen sosiaalisen puolen erityisen hyvin. Mun olisi todella hankalaa asioida hiljaisen ja ujon hoitajan kanssa.

Olen kerran asioinut hiljaisella terveydenhoitajalla.. ei siitä tullut MITÄÄN! Olen tottunut sosiaalisiin terveydenhoitajiin ja kaikki muut terkkarini ovatkin sellaisia olleet. Tämän hiljaisen kanssa en kertakaikkiaan saanut käynnistä yhtään mitään irti, hän ei puhunut oikeastaan mitään, minä siellä itse yritin neuvoa itseäni ja hän vain nyökytteli päätään...