Ne piirteet minussa, joihin mies rakastui, ovatkin halveksittavia.

Olen vissiin ns. kilttinainen, jonka halveksittavat empaattiset ja rauhaarakastavat luonteenpiirteet voi ruotia ja repiä kappaleiksi. Koska mielikuvitukseni ei riitä miehen ilkeyden tasolle, jään aina kakkoseksi. En voi huutaa, koska hän huutaa kovemmin ja ilkeämmin. En halua muuttua passiivisagressiiviseksi marttyyriksi. Menin ulkorakennukseen, otin kirveen ja itkin, huusin ja hakkasin vanhoja roskalavalle meneviä romuja kappaleiksi. Mahtaa olla yllätys, kun näkee ne. Enkä osaa lähteä, vaikka mies ei ansaitse minua. Haistakoon paskat.